Uskonnonvapaus ja naisten oikeudet sopivat yhteen

SEN:n ja Suomen Lähetysseuran yhteistyössä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan
Religion & Law -tutkimusryhmän sekä Åbo Akademin Vähemmistötutkimuksen kanssa järjestämä luento houkutteli paikalle kiinnostuneen yleisön. Luennon alkaessa kuuntelemassa oli niin uskonnollisten vähemmistöjen edustajia, opiskelijoita, tutkijoita kuin ihmisoikeusjärjestöjen asiantuntijoita.

Toivotettuaan kuulijat lämpimästi tervetulleiksi Nazila Ghanea johdatteli teemaan kertomalla iranilaisesta runoilijasta ja opettajasta Mahvash Sabetista, joka kuuluu Iranin valtion vainoamaan Baha’i-vähemmistöön. Sabet kuului seitsemän uskonnollisen johtajan muodostamaan ryhmään ja johti Baha´i-nuoria kouluttavaa instituuttia, kunnes joutui perusteetta vangituksi vuonna 2008.

Vasta syksyllä 2017 vapautettu Sabet on Ghanean mukaan vain yksi esimerkki niistä lukemattomista naisista eri puolilla maailmaa, jotka joutuvat kärsimään uskonsa vuoksi. Monet menettävät henkensä joutuessaan vainon kohteeksi. Toiset taas kärsivät uskonnollisesti perustellusta syrjinnästä ja väkivallasta omassa uskonnollisessa yhteisössään.

Uskonnon- tai vakaumuksenvapaus ja sukupuoli tutkimuksen kohteena

Selventääkseen mitä uskonnon- tai vakaumuksenvapauden tutkimuksella oikeastaan tarkoitetaan Nazila Ghanea kuvasi, että kyse ole uskonnon tutkimuksesta sinänsä. Tutkijan on toki ymmärrettävä sekä uskonnon yksilöllinen että yhteisöllinen ulottuvuus voidakseen tarkastella oikeuksien toteutumista. Uskonnon- tai vakaumuksenvapaus kattaa kuitenkin muutkin kuin uskonnollisiksi määriteltävät uskomusjärjestelmät, ja siihen kuuluu vapaus olla uskomatta.

Teoreettisen viitekehyksen sukupuolta ja uskonnonvapautta koskevalle tutkimukselle tarjoavat ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus ja intersektionaalisuus. Intersektionaalisuudella tarkoitetaan sitä, että erilaisten normien ja valtaerojen ymmärretään vaikuttavan yksilöihin yhtäaikaisesti. Naisten oikeuksien toteutumiseen vaikuttaa siis sukupuolen lisäksi kuuluminen uskonnolliseen tai etniseen vähemmistöön, yhteiskuntaluokka, ikä ja niin edelleen.

Uskonnonvapaus ja tasa-arvo – mahdoton yhtälö?

Vaikka tutkimuksessa ollaan nykyään kiinnostuneita uskonnon- tai vakaumuksenvapauden ja tasa-arvon välisestä yhteydestä, oikeuksien toteutumisen positiivisia yhteisvaikutuksia ei useinkaan havaita. Nazila Ghanean mukaan on yleistä, että sukupuolten välisen tasa-arvon ja uskonnonvapauden toteutuminen nähdään toisensa poissulkevina.

Omassa tutkimuksessaan Ghanea on selvittänyt, mihin ristiriita perustuu ja miten erilaiset näkökulmat voitaisiin hedelmällisesti yhdistää. Ghanean luennolla esittelemä tuore tutkimustieto perustui hänen oman, hiljattain ilmestyneen –selvityksensä tuloksiin.

Ghanean mukaan erityisesti naisten oikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten ratifiointiprosessit ovat aiheuttaneet epäilyksiä mahdollisuudesta edistää naisten oikeuksia samalla, kun puolustetaan uskonnonvapautta. Useat valtiot ovat vedonneet voimallisesti nimenomaan uskonnonvapauteen esittäessään varauksia sopimusten ratifioinnin yhteydessä.

Ihmisoikeuksien puolustajatkaan eivät ole Ghanean mukaan vahvistaneet käsitystä oikeuksien yhteensopivuudesta. Päinvastoin on tyypillistä, että naisten oikeuksien ajajat ja uskonnon- tai vakaumuksenvapauden puolustajat edustavat eri tahoja. Kummatkin ryhmät käyttävät eri kansainvälisen oikeuden normeja ja sopimuksia oikeuksia puolustaakseen, vaikka myös kaiken kattavan syrjinnän kieltäviä sopimuskohtia voitaisiin hyödyntää.

Naisten oikeuksien yleissopimus ei tunnista uskontoa voimavarana

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW) on esimerkki naisten oikeuksia koskevasta sopimuksesta, joka käsittelee uskonnollisesti perusteltua naisiin kohdistuvaa syrjintää. CEDAW tunnistaa monia uskonnollisesti perusteltuja vahingollisia käytäntöjä, kuten lapsiavioliitot ja leskenpolttaminen, ja ilmaisee voimakkaasti, ettei tällaisia tapoja ja käytäntöjä tule sallia. Sopimuksen muotoilut ovat aiheellisia, koska uskonnolliset uskomukset ja normit ovat mahdollistaneet ja pitäneet yllä naisten oikeuksien loukkauksia monin tavoin.

Ghanea esitti kuitenkin kiinnostavan huomion siitä, että CEDAW tunnistaa uskonnolliset normit ja tavat ainoastaan naisten oikeuksien toteutumisen vaarantavina tekijöinä eikä siis tarjoa lainkaan välineitä yhdistää uskonnollinen vakaumus sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen. Ghanea pohti, voidaanko CEDAW`n sanoa suhtautuvan uskontoon jopa ennakkoluuloisesti.

Kohti kokonaisvaltaista lähestymistapaa

Sitten CEDAW-sopimuksen hyväksymisen vuonna 1979 on YK:ssa kuitenkin kuultu toisenlaisia ääniä. Ghanean mukaan esimerkiksi YK:n uskonnon- tai vakaumuksen vapauden erityisraportoija on hiljattain ottanut kantaa uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistämiseksi osana muita ihmisoikeuksia ja esittänyt naisten oikeuksien edistämisen olevan epäjohdonmukaista ilman, että uskonnon- tai vakaumuksenvapauden kysymyksiä huomioidaan.

Myös kansainvälinen CEDAW-komitea julkaisi vuonna 2014 uudet suositukset, joissa uskonnolliset toimijat nähdään myös resursseina sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä. Suositusten mukaan uskonnollisten yhteisöjen ja johtajien tulee olla mukana, jotta vahingolliset naisia syrjivät käytännöt saadaan kitkettyä.

Uskonnon- tai vakaumuksenvapauden turvaaminen toimii parhaillaan perusteena edistää tasa-arvoa. Oikein ymmärrettynä uskonnon- tai vakaumuksenvapauteen kuuluu oikeus uudistaa ja tulkita uskontoa valitsemallaan tavalla, yrittää vaikuttaa vallitsevaan tulkintaan, valita erilaisten harjoittamisen tapojen välillä tai olla harjoittamatta uskontoa ollenkaan.

Ghanean käyttämässä esimerkissä Berliinissä asuvilla turkkilaisnaisilla on tarve ja oikeus pyrkiä uudistamaan islamia, mutta se ei tarkoita, että kaikkien muslimien tulee omaksua heidän uskontulkintansa. Vastaavasti kenenkään ei tule kohdata syrjintää tai väkivaltaa siksi, että ei omaksu virallista tulkintaa, valtion ideologiaa tai esimerkiksi perheensä traditiota, oli kyseessä nainen tai mies.

Yhden oikeuden edistäminen tukee aina muitakin ihmisoikeuksia

Nazila Ghanea huomautti, että näennäiset ristiriidat ihmisoikeuksin toteutumisen välillä voidaan kumota palauttamalla mieliin ihmisoikeusnormien yleismaailmallisuus, jakamattomuus ja keskinäisriippuvuus. Kaikki oikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle, ja yhden oikeuden edistämisen tulee edistää myös muita oikeuksia. Uskonnon- tai vakaumuksenvapautta tulee tarkastella kuten mitä tahansa muuta oikeutta.

Ghanea kiteytti, että uskonnon- tai vakaumuksenvapauden avulla ei voida oikeuttaa naisten oikeuksia rajoittavia uskonnollisia perusteluja. Kansainvälisissä sopimuksissa linjataan näin erityisesti vahingollisten käytäntöjen mutta myös muiden naisten oikeuksien loukkausten osalta.

Ghanean mukaan on välttämätöntä tarttua uskonnon- tai vakaumuksenvapauden ja sukupuolten välisen tasa-arvon keskinäiseen riippuvuussuhteeseen. Silloin voidaan tunnistaa molempien oikeuksien toteutumiseen yhtäaikaisesti liittyviä haasteita ja toisaalta tarttua siihen, miten naisten oikeuksia saatetaan uskonnon- tai vakaumuksenvapauden varjolla heikentää.

Kysymyksiä ja keskustelua

Ghanea päätti esityksensä pohtimalla, miten uskonnon- tai vakaumuksenvapauden puolestapuhujat voitaisiin jatkossa saattaa yhä tiiviimpään yhteyteen naisten oikeuksien asiantuntijoiden kanssa. Mitkä tahot mahtavat suhtautua yhteistyöhön varauksella? Miltä uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen suopeasti suhtautuva feminismi voisi näyttää?

Onko vahingollisille käytännöille olemassa teologisia määritelmiä? Olisiko joitakin muita kuin uskonnon ja väkivallan yhteen liittäviä vahingollisten käytäntöjen määritelmiä tai näkökulmia, jotka auttaisivat tunnistamaan ja taistelemaan tällaisia käytäntöjä vastaan?

Luennon loppupuolella käytiin vilkasta keskustelua, jossa pohdittiin muun muassa mahdollisuuksia vaikuttaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon uskonnollisen lain, perheoikeuden ja julkisoikeuden säännöksiä uudistamalla ja syvennyttiin haasteisiin, joita CEDAW-sopimuksen ratifiointiin liittyy monissa maailman maissa.

Yleisön kommenteissa tuotiin esiin myös julkinen keskustelu, jossa uskonto on liitetty turvallisuuspuheeseen. Ghanean mukaan terrorismin luomat uhat on otettava todesta, mutta terrorismin ei tulisi olla ainoa asia, joka saa aikaan julkista keskustelua naisista ja uskonnosta. Naiset eivät aina ole uskonnollisten käytäntöjen alistamia, vaan heidän elämäänsä ja tapaansa harjoittaa uskontoa vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet.

Kuka?

Tohtori Nazila Ghanea työskentelee Oxfordin yliopiston ihmisoikeuksien apulaisprofessorina ja apulaisjohtajana Oxford Human Rights Hubissa. Ghanealla on Fellow of Kellog Collegen nimitys, ja hän kuuluu ETYJ:n Uskonnon- ja vakaumuksen vapauden asiantuntijaryhmään ja Universal Rights Group – ajatushautomon johtokuntaan. Hän on aiemmin työskennellyt ihmisoikeusasiantuntijana eri tehtävissä muun muassa YK:lla ja Euroopan komissiossa. Ghanean asiantuntemusalaan kuuluvat uskonnon- tai vakaumuksenvapauteen, mielipiteen- ja sananvapauteen, naisten oikeuksiin, vähemmistöoikeuksiin ja Lähi-Idän ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset.

Avoimen yleisöluennon lisäksi Nazila Ghanea oli Helsingissä ollessaan pääpuhujana uskonnonvapauksia ja naisten oikeuksia koskevassa koulutusseminaarissa, jonka SEN ja Suomen Lähetysseura järjestivät yhteistyössä ulkoministeriön kanssa 14.11.2017.

 Raportti: Vastuuviikon koordinaattori Katariina Väisänen