Uskonnonvapaus ja sekularisaation sudenkuopat: ulkopolitiikan näkökulma 

Mikä on uskonnonvapauden tämänhetkinen tila globaalisti tarkasteltuna? Mitkä ovat sekularisaation synnyttämiä sudenkuoppia ulkopolitiikan kentässä? Miten kyseiset sudenkuopat voitaisiin välttää ja edistää uskonnonvapauden toteutumista? Näitä kysymyksiä käsitteli Helsingissä 13.9.2016 Kanadan johtavan vakaumuspohjaisen ajatushautomo Cardusin vanhempi tutkija, tohtori Andrew P.W. Bennett, joka 2013-2016 toimi Kanadan uskonnonvapaussuurlähettiläänä. 

Luentotilaisuus pidettiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja teemana oli: Uskonnonvapaus ja sekularisaation sudenkuopat: ulkopolitiikan näkökulma. Vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori Pamela Slotte avasi tilaisuuden, jonka jälkeen Suomen Ekumeenisen Neuvoston ihmisoikeusasiantuntija Anna Hyvärinen esitteli -selvityksen keskeisimpiä suosituksia uskonnonvapauden toimeenpanemiseksi. Pääpuhujana oli Andrew Bennett.

Tilaisuuden järjestivät Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uskonto & laki -tutkimusryhmä ja ryhmän jäsen, vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori Pamela Slotte (Åbo Akademi) sekä Suomen Ekumeeninen Neuvosto ja Suomen Lähetysseura. 

Bennettin mukaan uskonnon ja ulkopolitiikan välinen suhde on jännitteinen: Sekä kansallisiin lakeihin, että YK:n ihmisoikeusjulistukseen pohjautuen ulkopoliittiset tahot ovat sitoutuneet edistämään uskonnonvapauden toteutumista. Samaan aikaan liberaali eliitti ja ulkopolitiikkaa harjoittavat tahot suhtautuvat uskontoon ja uskonnon harjoittamiseen välinpitämättömästi.

Uskonnonvapauden velvoittavin vaatimus on ilmaistu YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 18. artiklassa. Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää oikeuden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä oikeuden uskonnon tai vakaumuksen ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla, palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella.

Uskonnonvapaus ei kuitenkaan Bennettin mielestä tyhjenny artiklassa mainittuihin vapauksiin. Se ei tarkoita vain yksilön oikeuksia yhteiskunnassa vaan myös oikeutta identiteettiin. Pohjimmiltaan uskonnonvapaus on vapautta määritellä, kuka minä olen suhteessa itseeni, suhteessa toiseen ihmiseen ja suhteessa Jumalaan tai edustamansa maailmankatsomuksen näkemykseen todellisuudesta. Yhdysvaltalais-kanadalaista filosofia ja juutalaista tutkijaa, Rabbi David Novakia lainaten Bennett toteaa, että uskonnollisuus perustuu ihmisen syvään metafyysiseen tarpeeseen. Valtion tehtävä on suojata tästä ihmisen tarpeesta nousevaa elämää.

Luentokooste: Suvi Korhonen