Vahdinvaihto SEN:ssa, Heikki lähti, Mari-Anna tuli

Pääsihteeri Heikki Huttusen runsas yhdeksänvuotinen kausi Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteerinä jäi historiaan lokakuun 2015 lopussa ja perjantaina 30.10. kokoonnuttiin ev.-lut. kirkkohallituksen taloon Eteläranta 8:aan vahdinvaihtokahveille. Ekumenian viestikapula SEN:ssa siirtyi uudelle pääsihteerille Mari-Anna Pöntiselle, joka aloittaa toimessa tänään 1.11. Heikki Huttusen positio ekumenian viestinviejänä jatkuu Euroopan tasolla, sillä hän siirtyy tammikuussa Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeriksi. Tämän järjestön päämaja sijaitsee Brysselissä. Vahdinvaihtokahveille kokoontui satahenkinen ekumenian ystävien joukko.

Tilaisuuden aluksi toimitettiin ekumeeninen rukoushetki, joka alkoi virrellä 449, Monin kielin keskeltämme nousee kiitos Kristuksen. 

Sana-osiossa puhui SEN:n pääsihteerinä vuosina 1984-1993 toiminut dosentti Jaakko Rusama. Hän aloitti lukemalla erään kansainvälisen ekumeenisen johtohenkilön elämän johtolauseella: Luuk. 17:10: ”Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'”

Rusama viittasi 1900-luvun alun huikeaan ekumeeniseen kehitykseen ja siihen, miten tehtävämme yhä on kirkon ykseyden näkyvä ilmentäminen. Ekumeeninen liike on ennen kaikkea rukouksen liike ja tämä liike etenee Pyhän Hengen johdatuksessa. Tätä suurta ja kristillisen kirkon olemukseen kuuluvaa liikettä saavat isä Heikki ja Mari-Anna palvella. Yksi SEN:n aikaisemmista puheenjohtajista totesi kerran, että "Ekumeeninen neuvosto ei ole mitään, kirkot ovat." 

– Tänään on hyvä sanoa, että Ekumeeninen neuvosto on jotain ja se, mitä se on, se on nöyrä ja tulevaisuuteen rohkeasti katsova Kristuksen kirkon palvelija.
– Tähän työhön Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla saamme toivottaa isä Heikille ja Mari-Annalle runsasta Jumalan siunausta.

– Ja kokemuksen pohjalta sanoisin, paljon kärsivällisyyttä, taitoa kuunnella ja kuulla herkästi ja Jumalan johdatukseen heittäytymistä
Tulevaan työhön Jaakko Rusama jätti isä Heikille ja Mari-Annalle Kolossalaiskirjeen sanat: Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä. (Kol. 1:10–12)

Hartauden ektenia-osuuden anomukset lausui ylidiakoni Juha Lampinen.

Ortodoksisen lauluryhmän muodostivat Juha Lampinen, Rikhard Dahlström, Maija Nuorteva, Emmi Matvejeff ja Maria Mountraki. Hartauden päätösosassa laulettiin Jumalanäidille:

Sinun armosi suojaan

me kiiruhdamme, oi Jumalan Äiti Neitsyt.

Älä ylenkatso rukouksiamme,

vaan päästä meidät pahuudesta,

sinä ainoa puhdas ja siunattu.

Kyseessä on vanhin tunnettu rukous Jumalansynnyttäjän puoleen, 150-luvulta jKr, joka tunnetaan sekä lännen että idän traditiossa. Tilaisuudessa laulettiin venäläisen kirkkosäveltäjä Dimitri Bortnjanskin sävelmällä.

Rukoushetki päättyi yhdessä laulettuun rukoukseen, jossa isä Heikille ja Mari-Annalle rukoiltiin Monia armorikkaita vuosia.

Rukoushetken jälkeen oli aika nauttia pöydän antimista. Isä Heikin ja Mari-Annan puheille muodostui pitkät jonot, kun kaikki halusivat kiittää menneestä ja toivottaa siunausta uuteen.

Mezzosopraano Maija Nuorteva tulkitsi sykähdyttävän kauniisti Jean Sibeliuksen Im Feld ein Mädchen singt ja Oskar Merikannon Metsäkyyhkyset. Pianistina oli Tuomas Kangas.

Pienen tauon jälkeen Maija astui itse pianon ääreen ja lauloi irlantilaisen Deges Anayn säveltämän siunauslaulun Old Irish Blessing sekä isä Heikin toivebiisin What a wonderful World.

Raikuvat aplodit seurasivat esityksiä.

Vieraat viivähtivät vielä hetken vilkkaan keskustelun vireydessä. Hyvät toivotukset tulevaisuuteen jätettiin pääsihteereille Heikki ja Mari-Anna.

Sirpa-Maija Vuorinen

Kuvat: Aristarkos Sirviö ja kirjoittaja.

Klikkaa kuvia, niin ne aukeavat suurempina.