Vammaisten naisten asema kirkoissa ja yhteiskunnassa oli naistenpäivän teemana 8.3.2023, kun Suomen Ekumeeninen Neuvosto ja ev.-lut. kirkon Kirkkohallitus järjestivät webinaarin seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille.
Terveyden ja hyvinvoinin laitoksen johtava asiantuntija Minna-Liisa Luoma ja Vammaisfoorumin pitkäaikaisena pääsihteerinä toiminut Pirkko Mahlamäki tarkastelivat lainsäädäntöä, joka määrittelee vammaispolitiikan suuntaviivat.
Suomen perustuslakiin ja YK:n vammaisyleissopimukseen sisältyvät tasa-arvo ja syrjimättömyys, vammaisten henkilöiden ja heidän järjestöjensä osallistuminen yhteiskunnassa, itsemääräämisoikeus, itsenäinen asuminen ja yksilölliset palvelut ja tuki, joita jokainen tarvitsee yksilöllisten tarpeiden mukaan. Suomessa on laadittu myös vammaisyleissopimusta koskeva kansallinen toimintasuunnitelma, jossa korostetaan vammaisten henkilöiden sosiaalisen osallisuuden merkitystä muuttuvassa toimintaympäristössä ja esteettömyyden merkitystä muiden oikeuksien toteutumisen edellytyksenä.
Vammaispalvelut ovat tärkeitä sukupuolten tasa-arvon kannalta, sillä naiset hoitavat suuren osan epävirallisesta hoidosta. Vammaispalvelut, kun ne ovat laadultaan ja määrältään tarkoituksenmukaisia, antavat vammaisten naisten lisäksi myös perheenjäsenille ja omaishoitajille mahdollisuuden tehdä omat valintansa ja elää haluamallaan tavalla.
Uusi vammaispalvelulaki on saanut eduskunnan hyväksynnän 1.3.2023. Uuden lainsäädännön tavoitteena on vahvistaa tasa-arvoa, sosiaalista osallisuutta ja osallistumista yhteiskuntaan sekä ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta. Tavoitteena on myös tukea itsenäistä asumista ja itsemääräämisoikeutta sekä turvata riittävät ja laadukkaat palvelut, jotka perustuvat ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin.
Minna-Liisa Luoma käsitteli myös tutkimustuloksia, jossa on kartoitettu vammaisten henkilöiden väkivaltakokemuksia. Vammaiset naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa muihin nähden ja moniperustaisen syrjinnän kohteena (mm. vammaisuus ja sukupuoli). Varhainen puuttuminen tärkeää väkivallan estämiseksi ja kierteen katkaisemiseksi. Tutkimustulokset puhuvat karua kieltä siitä, miten toimintarajoitteisilla nuorilla kaikki tarkastellut väkivallan kokemukset kaikilla kouluasteilla olivat muita saman kouluasteen nuoria yleisempiä. Toimintarajoitteisten nuorten kokemukset avun saannista olivat muita nuoria heikompia. Kuulluksi tuleminen ei valitettavasti ole itsestäänselvyys vammaiselle henkilölle.
Pirkko Mahlamäki tuntee järjestökenttää laajasti ja toivoikin lisää yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja myös seurakuntien aktiivista otetta yhdessä toisten toimijoiden kanssa yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
Vammaisen naisten kokemuksista työelämässä kirkossa kertoivat pastori ja perheneuvoja Hannele Juutinen ja Annica Wahrman, joka työskentelee tapahtumakoordinaattorina kuulovammaisten palveluja tuottavassa Svenska Hörselförbundetissa ja on jäsen kuulovammaisten työssäkäyntiä tukevassa Hörselskadade i Arbetslivet (HiA). Toimintarajoitteen kuormittavuus työelämässä on asia, jota vammainen henkilö itsekään ei välttämättä aina tule sanoittaneeksi. Monenlaisia ja yksilöllisiä tukitoimia on syytä jatkuvasti kehittää, jotta työelämän kynnyksiä voidaan poistaa.
Webinaarin lopuksi summattiin yhteen ja pohdittiin, mitä seurakunnissa voidaan tehdä vammaisten ihmisten aseman kohentamiseksi. Kaikkien ihmisten mahdollisuudet olla mukana seurakunnassa on teologinen ydinkysymys. Kirkkojen ja muiden toimitilojen fyysinen saavutettavuus on keskeinen asia. Keskusteluissa nousi esiin myös, miten korona-aikana etäosallistuminen jumalanpalveluksiin ja muihin tilaisuuksiin oli tärkeä helpotus monen arjessa. Etäosallistumismahdollisuuksia toivottiin jatkossakin, myös sosiaalisia kokoontumisia, kuten kirkkokahveilla, joiden merkitystä jumalanpalveluselämässä ei tule aliarvioida.
Tiedonjakaminen ja koulutus on seurakunnissa ensiarvoisen tärkeää, jotta tieto ja tahtotila luoda saavutettavampaa seurakuntaelämää leviää. Kaikkien ihmisten osallisuuden tiellä voi olla fyysiseen ympäristöön, rakenteisiin, käytäntöihin, vuorovaikutukseen tai asenteisiin liittyviä esteitä. Niiden poistaminen vaatii suunnitelmallista ja jatkuvaa työtä.
Lisätietoa