Varhaiskasvatus on osa elinikäisen oppimisen polkua. Olennaisena osana
siihen kuuluu katsomuskasvatus, joka ei ole erillinen sisältökokonaisuutensa
vaan sitä toteutetaan esimerkiksi tutustuen eri katsomusten tärkeisiin juhliin
sekä ajankohtaisiin ilmiöihin. Varhaiskasvatussuunnitelma haastaa
pohtimaan aikamme uskonto- ja kulttuurikasvatusta, jonka tulee olla
yleissivistävää. Hyvään kulttuuriseen osaamiseen kuuluu kyky ymmärtää maailman
monimuotoisuutta. Uskonnonvapautta on pitkään tulkittu vapautena olla
osallistumatta, mutta uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa asia ymmärretään
toisin. 30.9.2016 oli Helsingin ortodoksisen seurakunnan saliin kokoontunut
noin sata kasvatuksen ammattilaista tai varhaiskasvatuksesta kiinnostunutta
henkilöä kuuntelemaan ja keskustelemaan ajankohtaisesta ja kiinnostavasta
teemasta.
Tapahtuman järjesti Suomen Ekumeenisen Neuvoston Kasvatusasiain jaosto.
Avauspuheenvuorossaan jaoston puheenjohtaja, dosentti Jyri Komulainen totesi, että lapsuudesta ja lasten kasvattamisesta puhuttaessa ollaan elämän ytimen äärellä. Lapsuus on meitä yhdistävä asia.
– Sellaisenaan se edustaa tasa-arvon ja demokratian todellisuutta hierarkkisen maailman keskellä. Vaikka jokainen lapsuus on erityinen ja erilainen, ihmiselämään kuuluva lapsuus on uteliaisuuden, avoimuuden ja luottamuksen aikaa.
– Feodor Dostojevskin teoksessa Karamazovin veljekset kasvatuksen tarkoitukseksi kuvataan hyvien muistojen synnyttäminen. Lapsuudessa meihin painuneet hyvät muistot kannattelevat meitä koko loppuelämän ajan. Syvät muistot koskettavat olemistamme ja niitä voisi kuvailla jopa uskonnollisiksi. Jotta varhaiskasvatuksessa voisi syntyä hyviä ja syviä muistoja, päiväkodin arjessa on otettava tosissaan lasten isot kysymykset, myös kysymys Jumalasta.
– Yhteiskunnan tarjoaman koulutuksen ja kasvatuksen tarkoituksena on kohdata lapsi elämän kaikilla tasoilla. Yksi näistä tasoista on syvätaso, jota uskontokasvatus koskettaa. Syvätaso haastaa kasvattajan, sillä se on taso, jolla opettaja huomaa olevansa itsekin pysyvästi oppilaan asemassa.
Seminaari rakentui alustuksille, kommenttipuheenvuoroille, keskustelulle ja verkostoitumiselle, jolle virkistävä kahvitauko loi miellyttävät puitteet.
Puheenjohtajana toimi KT Saila Poulter. Alustajina olivat opetusneuvos Heli Nerdersröm Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, lehtori, KM Sylvia Tast ja TM, KK Silja Lamminmäki-Vartia.
Kommentoivassa paneelissa keskustelivat FM, TM Kaarina Lyhykäinen, ort. kirkko, opettaja, FM Nurit Steinbock-Vatka, juutalainen seurakunta, erityisopettaja Satu Lindgren, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (mormonit).
Kokoavan päätöspuheenvuoron piti pääsihteeri Mari-Anna Pöntinen. Hän totesi muun muassa, että kasvatuskysymys on tulevaisuuden kysymys. VASU2017 on yhtä aikaa sekä suuri ilon aihe, että suuri haaste.
_______
Kooste: Suvi Korhonen ja Sirpa-Maija Vuorinen
Kuvat: Marianne Kantonen ja Sirpa-Maija Vuorinen