Vatikaanin II konsiilin alkamisesta 50 vuotta - SEN:n syyskokous avattiin Tampereella 

Tasan viisikymmentä vuotta sitten alkoi Vatikaanin toinen kirkolliskokous. Siinä oivallinen aihe puheenjohtaja, piispa Teemu Sipon avauspuheelle Suomen Ekumeenisen Neuvoston syyskokouksessa Tampereella 11.10.2012. Vatikaanin II kirkolliskokous ei ollut merkittävä ainoastaan katoliselle kirkolle. Konsiili säteili paljon kauemmaksi ja ulotti vaikutuksensa moniin kirkkoihin ja yhteisöihin ja ekumeniaan.

SEN aloitti kaksipäiväisen syyskokouksensa Tampereen ev.-lut. seurakuntayhtymän, ortodoksisen seurakunnan ja Tampereen kaupungin isännöimänä. Tuomiorovasti Olli Hallikainen piti alkuhartauden. Ulkomaiset vieraat toivat tervehdyksenä. Kokoukseen osallistuu mm. Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeri, TT Guy Liagre, Viron kirkkojen neuvoston puheenjohtaja, piispa Einar Soone ja Ruotsin kirkkojen neuvoston pääsihteeri, pastori Karin Wiborn.

Syyskokous on SEN:n yleiskokous, joka on järjestössä ylin päättävä elin ja siihen osallistuvat jäsen- ja tarkkailijakirkkojen edustajat, kumppanuusjärjestöjen edustajat, edustajat SEN:n seitsemästä jaostosta sekä kutsuvieraita.

Avajaispäivänä kokousväki kokoontuu jumalanpalvelukseen Finlaysonin kirkkoon klo 17.30 ja tämä tilaisuus on kaikille avoin Perheiden iltakirkko.

Syyskokouksen toinen päivä 12.10. keskittyy käsittelemään kirkon jäsenyyttä seminaarissa, jossa alustajina ovat pastori Cay-Håkan Englund, professori Alexander M. Schweitzer ja pastori Timo Pöyhönen. Seminaari on avoin kaikille kiinnostuneille ja se pidetään Tampereen ortodoksisen seurakunnan Nikolainsalissa klo 9.30-12.30.

SEN:n puheenjohtaja, piispa Teemu Sippo SCJ, avauspuhe

Lieneekö sattuma, että tämänpäiväisen Suomen Ekumeenisen Neuvoston yleiskokouksen aloituspäivämäärä 11.10. on sama kuin Vatikaanin II kirkolliskokouksen avajaispäivämäärä tasan 50 vuotta sitten. Paavi Benedictus XVI on tahtonut muistuttaa tästä päivämäärästä julistamalla katoliseen kirkkoon vietettäväksi uskon vuotta, jonka aikana syvennytään katekismukseen, uskontunnustukseen ja konsiilin teksteihin. Paavi tahtoo elävöittää uskoa kirkossa, varsinkin siellä missä maallistuminen on edennyt pitkälle. Siksi näinä päivinä kokoontuu Roomassa piispojen synodi, joka käsittelee juuri tätä aihepiiriä.

Vatikaanin II kirkolliskokous ei ollut merkittävä ainoastaan katoliselle kirkolle. Konsiili säteili paljon kauemmaksi ja ulotti vaikutuksensa välittömästi tai välillisesti moniin kirkkoihin ja yhteisöihin ja niiden ulkopuolellekin. Yhä vieläkin kirkolliskokouksen antamat suuntaviivat odottavat lopullista toteutumistaan.  Tuolloinen paavi, sittemmin autuaaksi julistettu Johannes XXIII piti tasan 50 vuotta sitten Vatikaanin Pietarin kirkkoon kokoontuneille konsiilin isille, piispoille ja muille konsiiliin osallistujille kirkolliskokouksen avajaispuheen. Se tuntuu suurelta osin vieläkin ajankohtaiselta ja tuoreelta. Meidän neuvostomme kannalta ovat tietenkin erityisesti sen ekumeeniset linjaukset mielenkiintoisia.

Paavi Johannes painottaa ensin, miten tärkeää on ollut kirkolle torjua erheet ja pysyä oikeassa opissa. Tästä on todisteena historiasta monien konsiilien päätökset. Mutta paavi sanoo myös sananmukaisesti: Nykyisten tarpeiden mukaan on sopivampaa selittää pikemminkin omaa opetusta kuin  tuomita muita. Kirkko tahtoo rakastettavan, hyvän ja kärsivällisen äidin tavoin kohdella siitä erkaantuneita lapsia armahtavaisesti ja hyväntahtoisesti. Kirkon tehtävänä on levittää lapsiensa kautta kristillisen rakkauden täyteyttä, joka parhaiten poistaa kaiken ristiriidan ja saa aikaan oikeudenmukaisen rauhan ja kaikkien veljellisen ykseyden...

Edelleen: "Katolinen kirkko pitää velvollisuutenaan tehdä kaikkensa, jotta toteutuisi se ykseyden suuri salaisuus, jota Jeesus Kristus päivää ennen uhrikuolemaansa taivaalliselta Isältään rukouksessa palavasti anoi".

Paavi näkee puheessaan ykseyspyrkimyksen kolminaisen tehtävän: ensinnä pyrkiä kirkon sisällä ykseyteen, toiseksi pyrkiä ykseyteen niiden kristittyjen kanssa, jotka eivät ole yhteydessä katoliseen kirkkoon ja lopuksi ykseyteen niidenkin kanssa, jotka eivät ole kristittyjä. Näin ykseyspyrkimys koskee koko ihmiskuntaa.

Paavi sanoo: Vatikaanin II ekumeenisen konsiilin tarkoitus on se, että ihmiset ottavat halukkaasti vastaan pelastuksen sanoman ja että he valmistavat ja lujittavat tietä ihmiskunnan sille ykseydelle, joka muodostaa perustan maalliselle samankaltaisuudelle sen taivaallisen kaupungin kanssa, jossa -Augustinuksen sanoin - 'hallitsee rakkauden laki, mutta jonka olemassaolo on ikuinen.'

Paavin sana puheensa lopuksi kertoo jotakin niistä odotuksista, joita konsiiliin asetettiin ja avajaisten historiallisesta hetkestä ja katselmuksen johdatuksesta. Paavi sanoo suorastaan runollisesti: Alkavan konsiilin myötä kirkossa nousee loistava valo. Vielä se on kuin aamunkajastus. Kuitenkin jo nyt nousevan auringon säteet koskettavat sydäntämme. Kaikki hengittää täällä pyhyyttä, kaikki herättää riemua.

Päätökseksi paavi rukoilee: Kaikkivaltias Jumala, sinuun me asetamme kaiken luottamuksemme, emmekä omiin voimiimme. Katso armoisasti näiden kirkkosi paimenten puoleen. Sinun armosi valo auttakoon meitä tehdessämme päätöksiä ja säätäessämme asetuksia. Kuule rukouksemme, kun yhteisessä uskossa kohotamme pyyntömme yhteen ääneen, kuin yhdestä sydämestä sinun puoleesi.

Uskon, että nyt 50 vuotta konsiilin alkamisen jälkeen voimme todeta, että se on ollut monella tapaa siunauksellinen ja näin on varmasti myös tulevaisuudessa.

Lue lisää kokouksesta, klikkaa