Vieraanvaraisuus kuvaa erityisen hyvin sitä, kuinka Lintulan luostarin nunnat Igumenia Marinan johdolla ja Uuden Valamon luostarin munkit Arkkimandriitta Sergein johdolla ottivat Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) syyskokousvieraat vastaan Heinävedelle.

Torstaista perjantaihin (28.–29.10) kestänyt ja sateisessa säässä läpiviety syyskokous oli aikataulullisesti tiivis ja sisällöllisesti rikas. Torstai alkoi rukoushetkellä, jonka päätteeksi piispa Arseni toivotti vieraat tervetulleeksi. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaisten syyskokousasioiden käsittelyyn. Kokouksen aluksi SEN:n puheenjohtaja, katolinen piispa Teemu Sippo piti puheen, jossa hän toi esiin filosofi Gottfried Leibnizin ajatuksia ekumenian tärkeydestä. Leibnizin ajatusten esiintuonti oli hyvä esimerkki siitä, kuinka ekumenian juuret ulottuvat paljon Edinburghin vuoden 1910 lähetyskonferenssia varhaisempaan aikaan, vaikka tuo kokous toimikin sitten eräänlaisena lähtölaukauksena modernille ekumenialle.

SEN:n uusiksi kumppanuusjärjestöiksi hyväksyttiin Suomen World Vision sekä Kulttuuri ja uskontofoorumi Fokus ry, aikaisemmalta nimeltään Kristillinen kulttuuriliitto. Uskontodialogi oli yksi keskustelua herättäneistä aiheista kokouksessa. Pääsihteeri Heikki Huttunen informoi perustettavasta Uskot-foorumista, jota myös SEN on perustamassa. Uskot-foorumi koostuu aluksi monoteististen uskontojen – eli islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon – edustajista, mutta tulee myöhemmässä vaiheessa luultavasti laajentumaan muidenkin uskontojen suuntaan.

SEN:n jaostoissa on jo uskontodialogiin liittyvää toimintaa, yhtenä esimerkkinä nuorisojaoston tänä syksynä yhdessä muiden uskontojen edustajien kanssa käynnistämä nuorten uskontodialogiverkosto. Toisaalta kokouksessa kuultiin myös näkökantoja, joiden mukaan SEN:n tulisi keskittyä uskontodialogin sijasta ainoastaan klassiseen ekumeniaan. Tämä hyvässä hengessä käyty keskustelu erilaisten näkökulmien välillä on luonnollinen siinä mielessä, että se heijastelee hyvin Suomen kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen ajattelutapojen todellisuutta ja niiden keskinäistä eroavaisuutta yleisemminkin.

Hapankaalia ja muita herkkuja ruumiille, hengelle ja sielulle

Torstain virallisen kokouksen jälkeen Arkkimandriitta Sergei kutsui vieraat residenssiinsä kahville ja teelle. Tämän jälkeen hän esitteli aikoinaan kahdesta vanhasta aitasta yhdistämällä valmistetun Vanhan kirkon sekä vuonna 1977 vihityn Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetyn pääkirkon. Vanhassa kirkossa saattoi haistaa vienon hapankaalin tuoksun. Sitä oli nimittäin käymässä kirkon viereisessä huoneessa suuria määriä. Luostarien omavaraisuudesta kertoo myös se, että Valamon munkit tekevät itse mm. viinin ja Lintulassa käydään itse kalassa.

Hapankaalia, muikkuja, viiniä ja monia muita herkkuja kokousvieraat pääsivätkin nauttimaan juhlaillallisella, jonka jälkeen illan viimeisenä ohjelmana oli Puijon kamarikuoron ja Ortodoksisen kamarikuoron yhteiskonsertti kirkossa. Musiikin välissä nunna Kristoduli puhui kokousväelle kristityn elämästä matkan tekona ja siirtolaisena olemisena.

Siirtolaisuusteema jatkui perjantaina aihetta käsittelevässä seminaarissa, joka kantoi nimeä Minä olen muukalainen maan päällä, älä salaa minulta käskyjäsi psalmin 119 mukaisesti. Seminaarin avasi Valamon kansanopiston rehtori Sirpa Koriala ja alustuksen johdannoksi teemaan piti Riistaveden seurakunnan vt. kirkkoherra Kirsi Leino. Leino vastasi FM Heli Kanasen, pastori Timo Keskitalon sekä nunna Kristodulin kanssa myös työpajoista, joissa aihetta pohdittiin eri näkökulmista.

Työpajojen jälkeen oli vuoro evankelis-luterilaisen piispa Matti Revon yhteenvedolle ja yleiselle keskustelulle. Keskustelussa esille nousi mm. ongelma, että maahanmuuttajia ei aina ohjata niihin kirkkoihin, joihin he ovat aikaisemmin kuuluneet. Sen sijaan heitä on houkuteltu jopa kääntymään toisten kirkon jäseniksi, mikä on vuonna 2001 allekirjoitetun Charta Oecumenican kanssa ristiriidassa. Myös vähemmistö- ja enemmistöasemat puhuttivat. Pääsihteeri Heikki Huttunen totesi esimerkinomaisesti, että Suomen ortodoksinen kirkko on jopa hyötynyt omasta vähemmistökirkon asemastaan. Vähemmistössä olemisen ei siis tarvitse olla negatiivinen asia vaan jopa voimavara.

Syyskokous päättyi vierailuun Lintulan luostarissa, missä vieraat otettiin lämmöllä vastaan luostarin esittelyn ja kahvitarjoilun merkeissä.

Kokous oli myös erinomainen kohtaamisen paikka paitsi eri kirkkojen ja yhteisöjen edustajille myös kokeneempien ja nuorempien ekumenian harrastajien kesken. Ruokapöytäkeskustelussa pari jo kauemmin ekumenian parissa toiminutta totesivat, että kohtaaminen SEN:ssa on vuosien saatossa muuttunut yhä avoimemmaksi. Tällaista kehitystä on syytä tervehtiä ilolla!

Arto Nuutinen

SEN:n nuorisojaoston uskontodialogisihteeri

Lisää kokouksesta, klikkaa