Eihän sinulla ole edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. (Joh. 4:11)
1. Moos 46:1-7 Jumala sanoo Jaakobille, ettei tämä pelkäisi lähteä Egyptiin
Psalmi 133 Miten hyvä onkaan sisarusten yhteinen, sopuisa elämä
Apt. 2:1–11 Helluntaipäivä
Joh. 4:7–15 "Eihän sinulla ole edes ole astiaa, ja kaivo on syvä."
Kommentaari
Jeesus tarvitsi apua. Väsymys iskee pitkän kävelyn jälkeen. Keskipäivän kuumuudesta uupuneena hän tuntee nälän ja janon (Joh. 4:6). Sitä paitsi Jeesus on nyt muukalainen; hän on vieraalla alueella ja kaivo kuuluu naisen kansalle. Jeesus on janoissaan, ja kuten samarialainen nainen huomauttaa, hänellä ei ole ruukkua, jolla nostaa vettä. Hän tarvitsee vettä, hän tarvitsee tämän apua: kaikki tarvitsevat apua!
Monet kristityt uskovat, että heillä yksin on kaikki vastaukset ja etteivät he tarvitse apua keneltäkään muulta. Me menetämme paljon, jos pidämme kiinni tästä näkökulmasta. Kukaan meistä ei voi tavoittaa jumalallisen kaivon syvyyksiä ja kuitenkin usko vaatii meitä paneutumaan syvemmälle salaisuuteen. Me emme voi tehdä tätä erossa muista. Tarvitsemme kristittyjen veljiemme ja sisartemme apua. Vain siten voimme kurottautua Jumalan salaisuuden syvyyksiin.
Yhteisiin uskonkohtiimme kuuluu kirkkokunnistamme riippumatta se, ettemme voi järjellämme tavoittaa Jumalan salaisuutta. Kristittyjen ykseyden tavoitteleminen pistää meidät tunnustamaan, ettei millään yhteisöllä ole kaikkia keinoja kurottautua Jumalan syviin vesiin. Tarvitsemme vettä, tarvitsemme apua: kaikki tarvitsevat apua! Mitä enemmän kasvamme ykseyteen, jaamme ruukkumme ja yhdistämme narunpätkämme toisiinsa, sitä syvemmältä Jumalan kaivosta me ammennamme.
Brasilian alkuperäiskansojen perinteet opettavat meitä oppimaan samaan aikaan sekä vanhempien viisaudesta että viattomien lasten uteliaisuudesta. Kun olemme valmiita hyväksymään, että tarvitsemme toinen toistamme, tulemme lasten kaltaisiksi, avoimiksi oppimaan. Ja siten Jumalan valtakuntaa avautuu meille (Matt. 18:3). Meidän täytyy toimia Jeesuksen tavoin. Meidän täytyy olla aloitteellisia ja lähteä vieraalle maalle, jossa meistä tulee muukalaisia sekä synnyttää ja varjella tahtoamme oppia vieraasta.
Kysymykset
1. Muistatko tilanteita, joissa kirkkosi on auttanut toista kirkkoa tai saanut apua toiselta kirkolta?
2. Onko kirkkosi varauksellinen ottamaan vastaan apua toiselta kirkolta? Miten nämä varauksellisuudet voidaan voittaa?
Rukous
Jumala, elävän veden lähde,
auta meitä ymmärtämään, että mitä enemmän solmimme narunpätkiämme toisiinsa,
sitä
syvemmälle ruukkumme yltää jumalallisiin vesiisi!
Herätä meidät huomaamaan totuuteesi, että toisen lahjat
ovat tavoittamattoman salaisuutesi ilmaisuja.
Ja laita meidät yhdessä kaivolla istuen juomaan vettäsi,
joka kokoaa meidät ykseyteen ja rauhaan.
Me pyydämme tätä poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen,
joka pyysi samarialaiselta naiselta vettä janoonsa.
Aamen.