Tilaisuuden avasi SEN:n puheenjohtaja arkkipiispa Tapio Luoma. Puheessaan hän pohti, miten parhaimmillaan kasvatus johdattaa ihmistä entuudestaan vieraiden kysymysten, ihmisten ja ilmiöiden pariin ja muokkaa ihmisen identiteettiä. Oman identiteetin tunnistaminen ja arvostaminen on välttämätöntä, jotta osaisi arvostaa myös toisen toisenlaista identiteettiä.
- Jumalan valtakunnassa ei kulje poissulkevia rajoja minun ja lähimmäiseni, meidän ja heidän välillä. On vain ihmisiä, meitä, Jumalan kuviksi luotuja. Kirkkojen kasvatustyötä tarvitaan, tänään enemmän kuin aikoihin, totesi Tapio Luoma.
Dosentti Jyri Komulainen, kasvatusjaoston puheenjohtaja, johdatteli seminaarin teemaan todeten, että elämme yhteiskunnassa, joka on polarisoitunut nopeasti ja jossa jylläävät erilaiset valeuutiset ja ennakkoluulot. Tänä päivänä suuri osa maapallon kristityistä elää yhteiskunnassa, jossa naapureina on juutalaisia, muslimeja, hinduja, sikhejä ja buddhalaisia – sekä myös uskonnottomia, agnostikkoja ja ateisteja.
- Uskontodialogitaitoihin kuuluu avoimuus kohdata eri tavoin uskovia ihmisiä, mutta myös kyky olla tulkitsematta uskonnollisia traditioita stereotypioiden valossa, totesi Jyri Komulainen.
FT, entinen
europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola on työskenellyt kehitysyhteistyön parissa Kirkon Ulkomaanavulla, ekumeenisen dialogin parissa europarlamentissa ja kansainvälisen rauhanvälitys- ja ihmisoikeusjärjestön puheenjohtajana. Hän pohti puheenvuorossaan fundamentalismin käsitettä.
Korhola näkee fundamentalismin olevan haltuun otettu totuus, joka voi löytyä kaikenlaisesta ääriajattelusta, uskonnollista ja uskonnottomasta. Fundamentalistin vastakohtana Korhola näkee mystikon, jolle mysteeri on kaiken ytimessä.
Korhola tarkasteli liberalismia yhteiskunnan lähtökohtana viitaten filosofi Sirkku Hellstenin tutkimukseen, jonka mukaan liian voimakkaasti tulkittu valtion puolueettomuuden vaatimus köyhdyttää arvokeskustelua.
- Puolueettomuuden vaatimus on johtanut siihen, ettei enää saa puhua - tai ei ole asiaankuuluvaa puhua - julkisesti yhteisistä arvoista ja hyvästä elämästä. Tällöin myöskään liberalistiselle hyvinvointivaltiolle ei uskalleta etsiä yhdessä suuntaa, analysoi Korhola.
- Esimerkiksi suvaitsevaisuuden vaatimus tulkitaan tavallisesti siten, että se toteutuu moraalisen välinpitämättämyyden kautta, mikä johtaa lopulta suvaitsemattomuuden lisääntymiseen yhteiskunnassa.
Relativismin sijaan Korhola peräänkuulutti pluralismia, joka parhaimmillaan johtaa jännitteiden lientymiseen. Pluralismissa käydään dialogia arvoista, suviatsevaisuus merkitsee, että ollaan empaattisia mutta myös kriittisiä ja nähdään arvot päätökseteon taustalla. Jos arvot jätetään poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle ja nähdään suvaitsevaisuus kaiken hyväksymisenä, jännitteet kasvavat.
Verkosto- ja yhteistyön asiantuntija Hanne Von Weissenberg Tampeereen
ev.lut hiippakunnan tuomiokapitulista kertoi, että Tampereella tehdään ekumeenista
ja uskontojenvälistä yhteistyötä sekä johtajien että ruohonjuuritasolla. Piispa
on kutsunut kolmen vuoden ajan paikalliset eri kirkkokuntien ja uskontojen edustajat
jouluaterialle, ja verkostotapaaminen uskonnollisten yhteisöjen ja poliisin
välillä on poikinut uutta yhteistyötä. Tampereella järjestetystä hiippakunnallisesta
uskontodialogikoulutuksesta Tiina Ikosen raportin voi lukea . Edellä mainituissa toiminnoissa osallistujat ovat edustaneet omaa
taustatahoaan, kun taas Lasisilta-työpajoissa nuoret osallistuvat vain omana
itsenään uskontojen- ja katsomusten väliseen vuoropuheluun.
Rehtori Merja Laininen ja koordinaattori Sirpa Okulov
esittelivät Kuopiossa erityisen pitkäjänteisesti ja antoisasti toteutunutta
koulun ja kirkkojen ja eri uskonnollisten yhteisöjen yhteistyötä. Kantavana
mottona on, että kaikkia kunnioitetaan. Maahanmuuttajien
perheet ovat mukana koulun toiminnassa ja uuden oppilaan aloittaessa
perheluokille kutsutaan mukaan myös koululaisen perhe. Isä- ja poikaleirit maahanmuuttajien
ja suomalaisten isien kesken, naisten yhteiset keskustelut koululla, ja
erilaiset kulttuuriretket ja -tapahtumat ovat tuoneet monikulttuurista väkeä
lähemmäs yhteisymmärrystä.
oli eri tahojen pitkä yhteistyöprosessi, joka oli tärkeä koululle, kertoi Merja Laininen.
Yleisökeskustelussa todettiin, että nuorten toiminnasa on hyvä osallistaa nuoria ideointiin, on tärkeää tuntea ja hyödyntää sitä kokemusta, joka nuorilla on oman arkensa asiantuntijoina.
Kasvatusasioiden jaostolla oli ajankohtaisen teeman lisäksi toinenkin syy järjestää seminaari. Jaoston pitkäaikainen jäsen, opetusneuvos Pekka IIvonen on jäämässä eläkkeelle Opetushallituksesta, ja seminaariin oltiikin kutsuttu hänen yhteistyökumppaneitaan toivottamaan Pekalle kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen ja kiittämään kuluneista vuosista.
Läksiäisten päähenkilö yllätettiin iloisesti seminaarin päätteeksi monin tervehdyksin ja kiitoskahvein. Pekka Iivoselle ojennettiin Suomen Ekumeenisen Neuvoston pöytästandaari huomionosoituksena pitkäjänteisestä ekumenian ja vähemmistökirkkojen parissa tehdystä työstä. Pekka iivonen sai myös seurakuntatyön kultaisen ansiomerkin, jonka myönsi hänelle Kirkkopalvelut ry kiitoksena hänen ansiokkaasta työstään kirkon ja uskonnonopetuksen hyväksi. Luterilainen kirkko lahjoitti 4000 e SEN:n Kasvatusasioiden jaoston käyttöön Iivosen osoittamalla tavalla.