Yhteys ja tehtävä – piispa Simo Peuran saarna Seinäjoella vastuuviikolla 19.10.2014

Piispa Simo Peura saarnasi Ekumeenisen vastuuviikon jumalanpalveluksessa Seinäjoella 19.10.2014. Evankeliumitekstinä oli Mark. 12:28–34. Ekumeeninen jumalanpalvelus kuultiin Yle Radio 1:n välittämänä 26.10. klo 18.

26.10. alkaen 14 päivän ajan.

Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa

Ekumeeninen vastuuviikko tekee näkyväksi kaksi pyrkimystä: kristillisten kirkkojen yhteyden ja yhteisen tehtävämme tässä maailmassa. Vastoin Herramme toivetta, kristikunta on jakautunut. Erillisyyttämme on kestänyt liian kauan. Tähän asti meitä on kantanut Jeesuksen rukous, että olisimme yhtä. Hän rukoilee vastakin puolestamme. Mutta myös meidän, Kristuksen seuraajien, on tehtävä osuutemme.

Yhteyden perustana on yhteinen usko. Se näkyy tällaisessa jumalanpalveluksessa ja toinen toisemme kunnioittamisessa. Yhteys johtaa siihen, että jaamme kaiken. Jos yksi kärsii, kaikki kärsivät; jos yksi iloitsee, kaikki iloitsevat. Yhteinen on myös saamamme tehtävä: kerromme evankeliumin sanomaa ja kannamme vastuuta kärsivästä maailmasta. Tästä on kysymys ekumeenisella vastuuviikolla. Haluamme todistaa Kristuksesta, hänestä, johon uskomme, ja yhdessä toimia oikeudenmukaisemman ja paremman maailman puolesta. Mutta miltä maailmamme näyttää?

Mutta miltä maailma näyttää?

Ei kovin hyvältä. Sen vuoksi vastuuviikon teema on ”Väkivallan markkinat”. Aihevalinta viittaa siihen, että olemme ajautuneet armottomaan kilpailuun aineellisesta hyvinvoinnista. Se johtaa väkivaltaan. Rauhaa ja hyvää tahtoa on entistä vaikeampi pitää yllä. Seuraukset näkyvät joka päivä.

Käymme taistelua luonnonvaroista. Ne kiinnostavat taloudellista voimaa tavoittelevia maita. Muutama vuosi sitten vierailin Tansaniassa. Opin tietämään, millainen on halpa kiinalainen, kertakäyttöinen moottoripyörä: jos vaihteistoon tulee ongelmia, sitä ei voi korjata. Monet maat syytävät kulutustavaroita kehitysmaihin ja vievät mennessään mineraalit ja arvometallit. Samalla ne valtaavat öljy- ja kaasukentät.

Taistelemme myös maasta. Uudet tulokkaat ottavat haltuunsa alkuperäiskansojen asuinalueet. Raivaamme surutta aarnioita ja sademetsiä. Käymme laitonta villieläinkauppaa: Tansaniassa Serengetin kansallispuistossa oli jäljellä vain kaksi sarvikuonoa. Rahan himo tappaa eläimet sukupuuttoon. Ahneus saa huumekaupan kukoistamaan.

Tämä kaikki johtaa epäoikeudenmukaisuuteen. Ja silloin kun ihminen kokee vääryyttä, hän yrittää puolustautua. Toisille rauhanomaiset keinot eivät riitä. Väkivaltaan vastataan väkivallalla, ja rauha ihmisten väliltä katoaa. Miksi meille on käynyt näin?

Miksi meille ihmisille on käynyt näin?

Jumala loi kaiken hyväksi ja laittoi ihmisen viljelemään ja varjelemaan luotua maailmaa. Olemme epäonnistuneet tässä tehtävässä itsekkyytemme vuoksi. Elämme kuvitelmassa, että tulemme yksin toimeen ja ettei meidän tarvitse välittää toisista. Itsekkyys ja itsekeskeisyys ovat toisia nimiä synnille, ja siitä on tehtävä parannusta. Ekumeeninen vastuuviikko onkin kutsu katumukseen.  

Miten saisimme aikaan muutoksen?

Kuulemamme evankeliumi kertoo Jeesuksen ja juutalaisen oppineen keskustelusta. Tällä kertaa keskustelijat ovat yhtä mieltä siitä, mikä on tärkeintä ihmisen elämässä. Suurin käsky velvoittaa rakastamaan Jumalaa yli kaiken. Sen veroinen on käsky rakastaa lähimmäistä kuin omaa itseä. Itsekkyyden sijasta katse on siis suunnattava pois omasta itsestä toisiin: Jumalaan ja lähimmäiseen.

Rakkaudesta on tullut kovin yleinen ja samalla vaikea puheenaihe. Sitä käytetään keskenään vastakkaisten asioiden perustelemiseen. Ehkäpä siksi, että rakkaudesta puhuminen on niin vastaansanomatonta. Vaarana kuitenkin on, että rakkaus-puheestamme tulee pinnallista. Näin käy, jos unohdamme, että rakkaudella on hintansa.

Rakkauden käsky vaatii ihmistä unohtamaan itsensä. Omien kykyjen, voimien ja viisauden sijasta tulee luottaa Jumalaan. Häneen ihmisen tulisi suunnata sydämensä, mielensä, sielunsa ja voimansa. Vastaavalla tavoin tulee suhtautua lähimmäiseen: rakastaa häntä niin kuin jo rakastaa itseään. Käsky ei siis velvoita itserakkauteen vaan suuntaa huomion toisaalle. Tällaisella rakkaudella on aina hintansa: se ohjaa luopumaan omasta toisen hyväksi.

On helppo huomata, että itsekkyys ja aito rakkaus ovat pysyvästi toistensa vastakohdat. Suurinta käskyä ei voi täyttää, jos pitää kiinni omasta edusta. Mistä löytyy apu tähän ihmisen perustavaan ongelmaan?

Evankeliumi uhrautuvasta rakkaudesta

Rakkaudella on ollut aina hintansa. Myös Jumalan rakkaudella. Isämme, Luoja, rakastaa kärsivää maailmaa äärettömän paljon. Sen vuoksi hän lähetti Poikansa maailmaan ja luopui hänestä. Jeesus Kristus kulki uhrautuvan rakkauden tien loppuun asti. Hän antoi elämänsä, jotta meillä olisi rauha Taivaallisen Isämme kanssa ja yhteys häneen.

Risti on Jumalan uhrautuvan rakkauden, armon tunnus. Armo kohdistuu niihin, joilta puuttuu kaikki: oma hyvyys, oma viisaus ja omat voimat. Ristin rakkaus ulottuu nälkäisiin, vähäisiin, syntisiin, itsekkäisiin ja pahoihin – meihin. Ristin rakkaus antaa anteeksi ja rohkaisee eteenpäin. Se kutsuu myös toteuttamaan tehtävää, joka on vielä kesken. Mitä voisimme tehdä, jotta syntyisi sovinto ihmisten kesken ja maailmamme olisi oikeudenmukainen ja parempi elää?

Keskeneräinen tehtävämme

Tähän kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että meiltä hyvinvoivan Pohjolan ihmisiltä edellytetään elämäntavan muutosta: on tultava toimeen vähemmällä ja kulutettava kohtuullisemmin. Voimme myös tukea kehitysmaiden ihmisten elämää eri järjestöjen kautta. Voimme esimerkiksi tarjota kummilapselle koulutuksen ja tulevaisuuden.

Keinoja on monia, ja rakkaus on kekseliäs. Olennaista on, että sinä etsit tavan auttaa heitä, jotka nyt kärsivät ja unohdetaan. Jos näin teet ja asetut toisen sijaan, huomaat, että itsekin muutut. Itsekeskeisyyden tilalle tulee yhteys, vääryys muuttuu oikeudeksi, viha vaihtuu rakkaudeksi, koston sijalla on anteeksianto. Silloin Jumala hyvyys ja armo saavat tilaa - niin sinussa kuin siellä kaukanakin. 

Aamen.

Seinäjoen Lakeuden Ristin kirkossa 19.10.2014. Saarnaajana piispa Simo Peura. Katolisesta kirkosta: isä Zenon Strykowski. Vaasan ortodoksisesta seurakunnasta: kanttori Laura Aho ja isä Matti Wallgren. Seinäjoen vapaakirkosta: Aila Timonen, Marja Mäkelä ja muusikko Tuija Perälä. Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta: pääsihteeri Heikki Huttunen, kolumbialainen vieras isä Sterlin Londoño Palacios. Seinäjoen ev.lut.seurakunnasta kirkkoherra Jukka Salo, johtava kappalainen Liisa Rantala, urkuri Tea Polso. Seinäjoen helluntaiseurakunnasta: johtava pastori Martti Kallionpää, pastori Markku Tuppurainen.