Suokki 360-astetta ja Suomenlinnan kirkko

Suokki 360-astetta

 

RAUHA OLKOON SINUN MUURIESI SISÄLLÄ,

OLKOON ONNI SINUN LINNOISSASI.

Ps 122:7 (Suokkilaisten taulun kääntöpuolelta)

 

Viime artikkelissani käsiteltiin Helsingin urkuviikkojen Kallion konserttia. Laitoin vinkin seuraavasta tapahtumasta 23.7.09 Suomenlinnassa. Urkuri  ILPO LASPAS ja diplomioopperalaulaja ja sopraano KATARIINA JÄRVINEN pitivät yhteiskonsertin.  Konsertti alkoi klo 15:00.

Olin kuullut etukäteen, että kirkkosalin akustiikka on erinomainen. Vaikka tämä oli etukäteen tiedossa, yllätys oli siltikin melkoinen. Akustiikka oli loistava. Saimme tästä kaksi malliesimerkkiä.  Suntio JOUKO TERÄVÄ soitti pienelle kuulijakunnallemme (Seppo H, Jouni R, Markus S, Sari S ja Osmo) yksittäin ”omistettuja” kappaleita selittäen samalla kaiun käyttäytymistä tilassa. Arvon ladyt (Sari ja muut) olivat selkeästi mielissään heille osoitetusta huomiosta! Tämä tapahtui ennen konserttia.

 

Konsertti alkoi AVE MARIA kappaleella laulettuna ja soitettuna.  Uskomaton koulutettu ääni laulajalla jolla ääniala nousi ja laski puhtaasti mitä vaivattomimmin.  Laulajan asento ja ote kieli tottuneesta esiintyjästä. Ilpo oli nyt uuden haasteen edessä säestäjänä. Mielestäni soiton voima oli hyvässä suhteessa selkeästi erottuvaan lauluun. Katariina osasi käyttää tilan kaikupohjaa hienosti hyödykseen.  Upea kokemus.  AVE MARIAsta esitettiin kaksi erilaista versiota peräjälkeen. Giulio Caccini (1546-1618) sekä Franz Schubert (1785-1828) joista jälkimmäinen oli tutumpi versio. Hienon konsertin helmet olivat mielestäni laulullisesti  Ciaccomo Rossinin (1792-1868) O Salutaris hostia sekä Felix Mendelssohn-Bartholdy:n O könnt’ ich fliegen.

Kävimme kysymässä luvan kuvien esittämiseen sivuillamme ja onnittelemassa esittäjiä. Urkurimestari Ilpo L. totesi, seistessään konsertin jälkeen urkujen vieressä hikisenä: "Tänään oli vaikeat kappaleet!". Ilpon soittoa on ILO KUUNNELLA. Jos teillä on mahdollisuus osallistua jäljellä oleviin konsertteihin, kannattaa mennä kuuntelemaan Ilpoa (ohjelma )!

SUOKKI ja kirkontorni

Jounin ystävällisellä avustuksella, saimme Suntio ja Kapteeni evp Jouko Terävän (Kaartin soittokunnasta) opastaman kiertokäynnin ja historiikki-esityksen Suokista ja ennen kaikkea pääsimme torniin käymään omalla vastuullamme. Joukon opastamana lähdimme kiipeämään portaita ylös. Ensimmäiset portaat olivat helpot. Nämä olivat normaaliaskelvälille sovitetut, mutta  mitä ylemmäksi nousimme sitä jyrkemmäksi portaat tulivat ja kapenivat.  Jyrkkien portaiden askelmiin oli määränä laittaa tietty määrä askellautoja. Rakentajat olivat ohjeiden mukaan laittaneet koko määrän (askelmia oli tosi tiheään)!  Katso kuvat ohessa. Tornin sisällä on toinen tornirakennelma. Vanhan tornirakenteesta rakenne selviää paremmin katsomalla ottamaani mustavalkovalokuvaa sipulikirkosta (kuva oli kirkon seinällä). Kirkko on vanha Ortodoksi-kirkko ja sotilaskirkko. Kirkko kuuluu Johanneksen seurakuntaan johon kuuluu nykyään Johanneksen kirkko, Ruoholahti, Helsingin Tuomiokirkko jne.

Kirkko valmistui 10 vuotta ennen Uspenskin katedraalia. Tieto on mielestäni yllättävä. Suomenlinnan kirkko rakennettiin Venäjän vallan aikana varuskuntakirkoksi (Nikolai I). Kirkon paikalla oli ennen panimotoimintaa.  Suomen itsenäistymisen jälkeen se muutettiin luterilaiseksi sotilaskirkoksi vuonna 1918. Kirkon sisäinteriööriä muokattiin 1928 paremmin vastaamaan luterilaista kirkkoa. Samalla sipulikupoli poistettiin.  Kirkon sivulla lisärakennuksessa säilytetään 6700 kg painavaa kirkonkelloa. Kellon kieli on rautaa ja hivenen ruosteessa. Kellosta lähtee noin 120 dB:n äänitaso. Tarinan mukaan kirkonkello on valettu vanhoista vaskitykeistä Venäjällä. Piha-aluetta koristaa vaskitykkien armeija, kolmen ryhmissä pystyasennossaan, vahva ketju kiertäen tykkiasetelmasta toiseen. Ketjun valmistusmenetelmä on mielenkiintoinen, koska siinä ei näy näkyviä saumoja. Jouni kertoi vanhana Suokkilaisena, että hänen lapsuudessaan >urheiltiin> kiipeämällä viistosti nousevaa ketjua ylös ja alas…kuuleman mukaan joku joskus onnistuikin suorituksessa.

Kuriositeettina, varuskunta on joskus ollut suurempi henkilömäärältään kuin Helsingin kaupungissa oli asukkaita. Suhde oli tuolloin noin  4000/8000 asukasta.

Ylhäältä avautui hienoja näkymiä. Hyvällä säällä saattaa nähdä Viron rannikon tv-mastokin. Meille kerrottiin ja osoitettiin paikallisia maamerkkejä. Mieleen jäi komppanialle lämmitettävä saunarakennus, joka lämmitettiin metrin haloilla ja johon mahtui 108 miestä kerrallaan. Saunaa kerrakseen. Alueella toimi myös lentokonetehdas jossa valmistettiin vesitasoja. Ylhäältä piirtyy nk. ”käärmetalon” ääriviivat selvinä. Käärmetalon yhdessä osassa toimii lasten päiväkoti. Alueella on myös Suomen ensimmäinen 4-kerroksinen talo.

Kupoli sisäosiltaan ja tuennoiltaan oli mielestäni erikoinen. Mitä erilaisimpia salvoksia. Ylimpänä oleva majakka on nykyään sähköistetty. Tämä oli ennen muutosta kaasutoiminen.

Aluetta pidetään (Suomenlinna) nykyään kunnossa vankityövoimin. Osa heistä saa kivimiehen koulutuksen ja restaurointityöt tehdään ammattimiesten valvonnassa perinteitä ja vanhoja työtapoja noudattaen. Ylhäältä piirtyi monta rakennustelinettä.

Alueelta löytyy Helsingin paras pizzeriakin.

Kirkosta vielä sen verran, että sen parhaalta paikalta löytyy ripustettuna Suokkilasten lahjoittama taulu, jossa kuvana on Suomenlinnan kirkon figuuri. Teos on laser-leikattu alkuperäisen rakennekuvan mukaisesti.  Yritin kuvata teosta, mutta lasipinta peilasi likaa monista yrityksistä huolimatta. Laitoin oheen kuvan jossa Jouko Terävä kannattelee taulua.

 

//Veli Markus – ryhmämme puolesta

-kirkko- ja kirkontorni bongarit-