Vapaaehtoisena Oulunkylän kuntoutussairaalassa 

Eevaliisan kertomaa: Jo kymmenen vuotta vapaaehtoisena Oulunkylän kuntoutussairaalassa 

Lionsklubimme on perustamisestaan lähtien eli jo 10 vuoden ajan tehnyt Oulunkylän kuntoutussairaalassa vapaaehtoistyötä sotaveteraanien hyväksi. Erityisesti perustajajäsenemme Eevaliisan panos sairaalan asukkaita auttaessa on ollut merkittävä. Hänen usein toistuvat vierailut ovat olleet varsin odotettuja ja hän on tehnyt työtä vapaaehtoisena suurella sydämellä. Tämä on Eevaliisan tarina.

Vapaaehtoistyötä

Vierailin ensimmäisen kerran Oulunkylän kuntoutussairaalassa keväällä 2008, kun LC Hki/Keskuspuisto järjesti ohjelmallisen iltapäivän.

Vierailujeni alkuvuosina sairaalan asiakaskunta muodostui yksinomaan sotaveteraaneista ja -invalideista. Vuosien kuluessa tilanne muuttui, kun vanhimmat ikäluokat nukkuivat pois.  Helsingin kaupunki alkoi sijoittaa toipuvia potilaita vapaille paikoille. Nykyään kuntoutettavia asiakkaita tulee eri puolilta Suomea.

Me vapaaehtoistyöntekijät avustamme veteraaneja ja kuntoutujia osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ja saatamme heidät sitten takaisin osastoille. Meille on myös pidetty jopa oppitunti pyörätuolipotilaiden tanssittamisessa. Aviopari, joka meitä opetti, on osallistunut kansainvälisiin kilpailuihin tässä lajissa. Heillä oli tosin käytössä erikoisrakenteiset kevyet pyörätuolit.

Olen kuljettanut asiakkaita mm. vanhaa tanssimusiikkia kuuntelemaan ja tanssimaan, yhteislaulutilaisuuksiin, toverikunnan kuukausikokouksiin sekä tietokilpailuihin, joita minäkin vedin alkuvuosina. Olen myös ottanut paljon valokuvia eri tilaisuuksissa ja teettänyt niistä kuvia veteraaneille ja esiintyjille.

Kohtaamisia

Vuosien varrella opin tuntemaan monia veteraaneja, joista on aika jo jättänyt. Onneksi muistot elävät. 

Yksi heistä oli entinen olympiaurheilija Matti*, innokas tanssimaan. Matti oli myös taiteilija; hänen maalauksiaan rintamatapahtumista on vieläkin sairaalan seinillä nähtävänä. Innokas tanssija oli myös Kalle, joka haki itse partneria, jos häntä ei heti haettu. Hän menehtyi tuolissa istuessaan ennen erään tanssitilaisuuden alkua.

Yksi kookas kaveri oli myös Mikko raskaassa pyörätuolissa. Hän oli maailman kiltein mies.

Viimeisimmän vuoden ajan avustin Villeä. Teetin hänelle itsenäisyyspäiväjuhlan kuvasta suurennoksen ja hankin siihen kehyksen. Se oli siitä lähtien hänen yöpöydällään hääkuvansa vieressä.

Ville alkoi syksystä lähtien odottaa 95-vuotispäiväänsä. Se olisi ollut marraskuun lopulla. Hän kertoi, että haluaisi elää 100-vuotiaaksi. Kohtalo kuitenkin puuttui asiaan ja hän menehtyi vain pari päivää ennen syntymäpäiväänsä. Sain tietää asiasta vasta, kun olin viemässä hänelle kukkia ja onnittelukortin, jossa kiitin häntä osuudestaan sotavuosina. Ville oli ollut kaukopartiomies.

Monia mieleenpainuvia hetkiä olen kokenut Kuntoutussairaalan asiakkaiden kanssa, niin itsekseni käydessäni kuin lionsklubini kanssa järjestämissä tilaisuuksissa.

Eevaliisa Tanhuanpää, LC Helsinki/Keskuspuisto

*Veteraanien nimet muutettu

Lue lisää Oulunkylän aktiviteetistamme: