Vaellus alkoi Solvallan urheiluopistolta Ruuhijärven kautta ensimmäiselle tauolle Pöksynhaaraan.  Ennen Pöksynhaaran taukoa kuljettiin suolla ja umpimetsässä vedenpitävien jalkineiden ollessa tarpeelliset.  Vaikea maasto alkoi arveluttaa kävelijöitä, onneksi ei vielä tiedetty mitä on myöhemmin edessä.  Ensimmäisen evästauon jälkeen lähdettiin kiipeämään kohti Espoon korkeinta kukkulaa.  Oppaat pelkäsivät suoran nousun jyrkkyyttä ja päättivät koukata Pienen Majaslammen kautta.  Kun vuorelta oli päästy onnellisesti alas ja oikea polku löytynyt vaikeakulkuisessa maastossa oli vaikeakulkuisemmat paikat ohitettu.  Tässä vaiheessa ruvettiin epäilemään reitin pituutta.  Kymmenen kilometrin sijasta todellinen matka Larrin mittausten mukaan oli 13,61 kilometriä.  Mielenkiinnon vuoksi voidaan mainita Larrin ottanen 19871 askelta.

Makkaratauko pidettiin Karjakaivolla jossa Pena sai tulen syttymään ennätysajassa.  Myös makkarat maistuivat, olihan siinä vaiheessa taivallettu jo lähes 12 kilometriä osin vaikeakulkuisessa maastossa.  Loppumatka Solvallan parkkipaikalle sujui iloisin mielin täydellä vatsalla. 

Retki oli erittäin onnistunut ja haastavasta reitistä huolimatta kaikki jaksoivat joukon mukana.  Larrille esitettiin anomus vähintään neljän suoritusmerkinnän saamisesta kuntokorttiin.  Kiitos Juhanille ja Pentille mukavan retken järjestämisestä. 

Pekka