Musiikki meni tunteisiin ja jalan alle, silti järki luisti

Jokavuotisen Lions-viikon kunniaksi kävimme iltapäivällä tervehtimässä Tarpiakodin asukkaita. Oli kiva huomata, kuinka meitä leijonia ja leidejä odotettiin saapuvan paikalle. Me jellonat eilisessä kokouksessa fundeerattiin mitä kivaa ohjelmaa tällä kertaa keksimme asukkaille, kunnes yksi leijonista tuumas, että olisiko levyraati mitään?

 

Olihan siitä; Saimme kuulla poppikoneesta hienoja lauluja: Nuoruusmuistoja, Iitin Tiltu, Tango d’Amore, Evakon laulu, Anna mulle tähtitaivas, Reppu ja reissumies ja Olavin levyttämän Hopeinen kuu. Vaan oli se tiukka kilpailu; kolme parasta laulua Evakon laulu, Anna mulle tähtitaivas ja Hopeinen kuu saivat yhtä suuret pisteet, vaikka hajontaa olikin annetuissa pisteissä. Tarkkakorvaiset raatilaiset kyllä osasivat antaa myös kritiikkiä. Esimerkiksi milloin rummut hakkas liian kovaa tai vain yksinkertaisuudessaan ”Se oli huono”.

 

Levyraatia kuunnellessa musiikki vei mennessään. Laulujen melodiat ja sanat, niiden kenties herättämät muistot, saivat osan kuulijoista liikuttumaan kyyneliin, kun taas puolestaan reippaammat rallit pistivät tanssijalkaa vipattamaan. Hienoa, niin se kuuluukin olla! Aika tylsää olisi kuunnella musiikkia, mikä ei koskaan vaikuttaisi meihin millään tavalla.

 

Vaikka tapahtumassa olleiden tunnetilat menivät kenties laidasta laitaan, niin silti järki säilyi. Se tuli todistetuksi ohjelmaosuuden toisessa osiossa, kun lionimme Pauli piti visaisen, leikkimielisen tietovisan. Kyllä asukkaat tiesivät niin presidenttiemme historiaa kuin nykypäivääkin, jopa Saulin ja Jennin pojan koko nimen, koiran nimestä puhumattakaan.

 

Mahdottoman mukavan iltapäivän päätteeksi saimme nauttia Tarpiakodin väen kanssa hyvästä kahvista ja herkullisesta kakusta, jonka klubimme presidentti oli tuonut tullessaan paikallisesta Lounas-kahvila Kuningatar ja Kuhnurista.