LIONS CLUB MÄNTÄN 25-VUOTISHISTORIIKKI

SIMO KUUSELA

22.11.1986 Keurusselän lomahotellissa.

Veli Piirikuvernööri, rakkaat Ladyt, hyvät veljet

Historiaa kirjoitetaan uudelleen säännöllisin väliajoin. Niin myös riimitellään klubimme historiikki uusin sanakääntein tasavuosien välein.

LIONS CLUB MÄNTÄN 40-VUOTISHISTORIIKKI

PEKKA MARTTILA

Mäntän Klubilla 1.12.2001

LUKIJALLE

Molemmat aikaisemmat katsaukset päättyvät siihen, että uusi historiikinkirjoitus (historiikki s. lyhyt esitys jnk. laitoksen, yhdistyksen tms. historiasta, Nykysuomen Sanakirja) alkaa vuosijuhlaa seuraavana aamuna. En arvannut 15 enkä myöskään viisi vuotta sitten herätä juhlan jälkeen kynä kourassa, joten kaikki mitä jatkossa luette, on peräisin muistoistani ja kirjallisista dokumenteista. Simo Kuusela kyselee osuudessaan: ”Voiko historiasta oppia jotakin?” Minä en ainakaan; käytän edelleen veli-sanaa, kun muistelen klubitapahtumiamme, lisäksi laiskottelin tämänkin niteen aloittamisen kanssa, joten mm. valokuvia ei tältä jaksolta ole. Tällä kerralla en hakemalla hae jokaisen veljen nimeä, vaan otan esille ainoastaan muutaman, jotka luontevasti liittyvät asiayhteyteen.  Viimeisen viiden vuoden aikana liittyneet veljet olen lisännyt matrikkeliosaan, samoin olen täydentänyt presidenttilistan.

Historiateoksen laatiminen näinkin pitkältä ajanjaksolta vaatisi useampia silmäpareja, haastatteluja, lähdeaineiston täydellistä penkomista, ja selkeän jäsentelyn. Lisäksi se vaatisi ammattitaitoa ja täyspäiväistä työtä. Käyköön tämä vähäinen repostelu historiikista. En esimerkiksi ole ottanut selvää, miten paljon rohkeutta lionismin tuominen 40 vuotta sitten Mänttään vaati, verrattuna vastaavaan tekoon valtakunnan tasolla. Veikkaan kuitenkin, että klubimme perustajat olivat niin vahvoja persoonia ja työelämän monissa liemissä keitettyjä miehiä, että heillä ei ollut minkäänlaista tutinaa hankkeen eteenpäin viemisessä, sitä paitsi Mänttään oli jo aikaisemmin perustettu Rotary-klubi, joka on yksi maailman kolmesta suuresta palvelujärjestöstä joka sekin on perustettu Chicagossa. Se kolmas suuri on meillä vähemmän tunnettu Kiwanis.

Päällimmäisenä on se tunne, että klubissamme, lionismissa, Mäntässä ja maailmalla on tapahtunut enemmän ja isompia asioita viimeisen viiden vuoden aikana, kuin sitä edeltävänä vuosikymmenenä. Mitkään edellisten ”muisteloiden” näkemykset tai visiot eivät silti nykysanassa ole ”pompsahtaneet” kovin kauas - lionismi, palvelu, auttaminen, yhdessä tekeminen - ovat tulleet jäädäkseen.

Tässä yhteydessä vetoan myös viiden vuoden takaiseen esipuheeseeni; mitään en ole tietoisesti halunnut unohtaa. Lisäksi ehdotan, että perustetaan rahasto, niin että meillä olisi varaa julkaista 50-vuotisjuhlassamme kovakantinen historiankirja tästä Lions-klubista, joka on aina kuulunut piirimme parhaimmistoon ja uskallan väittää; Suomen 926 ja koko järjestön 44 836 klubin joukossa ensiriviin. Vahva veljeys on syntynyt talkoissa, tuulessa ja tuiskussa kuin myös aurinkoisina juhlapäivinä, unohtamatta survival-retkiä ja retkusiiven istuntoja.

Kiitän oman klubimme veli piirikuvernööriä, veli presidenttiä, veli Jouko Kettistä sekä lady Sari Pihlajamaata heidän osuuksistaan tähän painotuotteeseen. Myös haluan kiittää ladyani Kaarinaa, joka on toiminut lempeänä kriitikkona ja kieliasun tarkistajana.

Mäntässä ensilumilla vuonna 2001 lion Pekka Marttila

Kymmenkunta historiallisesti merkittävämpää tapahtumaa on kirjattavissa tälle viisivuotiskaudelle verrattuna aikaisempaan klubihistoriaan. Koskaan, lukuisista pyynnöistä, jopa vaatimuksista huolimatta, klubistamme ei ole ollut piirikuvernööriä. Piirin kiistatta aktiivisimmasta lohkostammekaan kukaan ei ole rohjennut tähän vaativaan tehtävään. Menneinä vuosina piirikuvernöörin valinta oli piirikokouksen kohokohtia lobbauksineen, esittelyineen ja äänestyksineen. Viimekausina piirimme on ollut viime metreille saakka vailla VDG-ehdokasta.  Sama ongelma on vaivannut myös paria muuta Suomen Lions-piiriä.

Tälle kaudelle piirimme ”pelastus” tuli omasta klubistamme, kun ”Micci” ja Ilkka Sainio lupautuivat DG-elektipariksi Mäntän piirikokoukseen 15.4.2000. Byrokratian ja myöhäisen ajankohdan vuoksi he tosin eivät tulleet ansaitsemallaan tavalla tuona päivänä huomioiduiksi, mutta sitäkin vaikuttavammin sitten Joensuun vuosikokouksessa lukuisten ystävien, mänttäläisleijonien ja ladyjen toimesta. Aikoinaan niin toimiva kulbivierailuohjelmammekin sai piristysruiskeen, kun veljet ovat vuorollaan toimineet DG-veljemme ”muiluttajina”

.

Jo toisen kerran klubimme veljet Esa Eskola ja Klaus Schnabel olivat kummeina kun lohkomme ensimmäinen naisklubi LC Mänttä/Esteri vietti perustamisjuhlaansa ravintola Ukonselässä, Esterinpäivänä 16.5.1997. Esteri-klubi on tuonut iloista naisenergiaa Lions-toimintaan ja rakentanut siltoja yli rajojen olemalla alueellinen klubi. Iloisuudesta ja kekseliäisyydestä viimeisin osoitus on heidän järjestämänsä lohkon lentopalloturnaus 17.11.2001 ja ennen kaikkea heidän osallistumisensa siihen joukkueena! Lienee liittotasollakin historiallinen tapahtuma. Historiaa lentopallorintamalla on myös se, että klubimme saavutti ensimmäisen lohkovoiton kaudella 1998-99. Lentopallohistoria ulottuu klubimme osalta dokumenttien valossa ainakin vuoteen 1985. Vilppula-keskeisten mestaruuksien - olivat jopa piirinmestareita 1985 - jälkeen valtikka on siirtynyt nuorekkaalle LC Mänttä/Ilvekselle. Olemme selkeästi siirtyneet ”trendikkäämpään” lajiin, golfiin, jonka yhteisesti aloitimme Käkirannassa, kesällä 1993. Golfmestaruudet on sen jälkeen ratkottu vuosittain ja osallistuttu myös liiton kilpailuihin. Ammunta, pujottelu ja keilailu ovat jääneet vähemmälle, vaikka veljien taidot eivät välttämättä ole mihinkään hävinneet!

Varmaa tietoa Suomen Lions-Liiton varhaisempiin vuosijuhliin osallistumisesta ei ole, mutta ainakin Helsingin 40-vuotisjuhlaan ja Tampereen juhlavuosikokoukseen ja 50-vuotisjuhlaan klubistamme on ollut osanottajia. Suomalaisen lionismin historiateoksen juhlaseminaari oli osa Tampereen juhlallisuuksia. Yli neljäsataasivuisessa kirjassa klubimme oli kuitenkin pakollisten tietojen lisäksi mainittu vain kerran, kohdassa, jossa esiteltiin klubien omistamia rakennuksia. Aineistoa klubistamme toimitettiin kyllä ajoissa. Saman kohtalon koki mm. paljon aikaansaanut PCC, jonka panos liiton kiinteistössä jäi vaille huomiota. Kaikkea ei voi kohtuudellakaan kirjata, jotain merkittävää jää aina mainitsematta. ”Leijonan jalanjälkiä”-kirjaa klubimme lunasti valtakunnallisestikin huomattavan määrän. Olemme aina suorittaneet kaikki järjestön, liiton, piirin ja lohkon velvoitteet vähintään sataprosenttisesti. Ainakin kolmesti meiltä on ollut edustus myös järjestön vuosikokouksessa: Taipei -87, Brisbane -91 ja Indianapolis -01. Tosin vuoden 1964 valtakunnankokoukseen Poriin olemme kirjallisten lähteiden mukaan osallistuneet vain valtakirjalla, jonka veivät LC Ruoveden veljet! Se oli silloin mahdollista.

Tälle aikakaudelle osui myös Pohjolan Punainen Sulka, joka oli ensimmäinen yhteispohjoismainen keräys. Kaikilla tasoilla pääsimme tavoitteeseen ja teimme kolmen mänttäläisklubin voimin mitta­van yhteistyön. Keräystuoton lisäksi klubit lahjoittivat omia varojaan, joten kaikki suunnitellut ja yllätyksellisetkin hankkeet tulivat toteutetuiksi 40 000 mk:n summalla (6 728 euroa). Varat kohdis­tettiin kymmenien vanhusten ja sotaveteraanien elinolojen kohentamiseen.

Klubit ovat PPS:n jälkeen saaneet rauhassa keskittyä omaan palvelutyöhönsä. Niin piiri, kuin liittokin ovat viime vuosina harventaneet laajoja yhteisaktiviteetteja klubien toivomuksesta. Demokratia toimii!

Leijonanpesä-kiinteistömme on saanut laajaa huomiota etenkin tulevan naapurimme taholta. Saimme heiltä jopa ostotarjouksen, jota kunnioitimme, mutta emme voineet hyväksyä. Saattoi olla, että toinen kaupantekijöistä puhui euroista ja toinen markoista, me olimme nimittäin jo 1.7.2001 siirtyneet euroon noudattaaksemme yhdistyslakia ja Liiton ohjetta. Tuottoisaan Leijonanpesä-aktiviteettiimme olemme uhranneet niin paljon aikaa ja varoja, että sen myynti ei tunnesyistäkään tule ensimmäisenä mieleen. Kuusiviikkoisen kattoremontin aikana primus motor, veli Pentti Kataja saattoi kirjata miltei tusinan veljiä joka talkooillalle. Sillä ahkeruudella tuli komeaa jälkeä ja yli satatuhatta kotiin! Uudistamien ei jäänyt siihen; kesällä 2001 kultturellinen rakennuksemme sai uutta maalia ja tuhansia uusia paanuja pintaansa sekä muuta pientä laittoa osakseen. Tämän talkoilun osanotto ei ajankohdasta, päällekkäisyyksistä ja muista syistä ollut niin hedelmällistä kuin olisi voinut odottaa. Siksi onkin erityisellä kunnioituksella mainittava veljien Jouko Hintikka ja Toivo Meriläinen vastuullinen työpanos sekä niiden veljien ahkeruus, jotka talkoilivat monina iltoina yksin. Kaikkiaan Leijonanpesän talkootunteja on kertynyt noin 10 000.  Tiivis yhteistyö Mäntän kuvataiteen ystävien kanssa on jatkunut. Syksyisessä klubikokouksessa sitouduimme yksimielisesti myös tuleviin Pekilo-kiinteistön talkoisiin. Kuvataideviikkojen yleisöäänestyksen palkintoa rahoitamme mm. tällä aktiviteetilla!

Kolmannen kerran LC Mänttä järjesti piirin vuosikokouksen huhtikuussa 2000. Järjestelyihin kului yli 600 tuntia, mutta eipä liioin kuultu kokousvierailta moitteen sanaa. Hinta-laatu suhdekin vuosikokouksessa oli taatusti kohdallaan, lautasellinen lihasoppaa ei saa maksaa 100 markkaa (17 euroa) eikä iltajuhla yli 200 markkaa! Niinpä iltajuhlassakin Mäntän Klubilla oli ennätyksellisen runsas osanotto; 115 henkilöä, jotka saivat nauttia aluksi paikallismusiikkia; Quarter Lions Jazz Band esitti avajaismusiikkia - bändin nimi tulee siitä, että neljännes soittajista on mänttäläisiä leijonia! Tanssimusiikista vastasi monista klubimme vapputansseista tuttu pylkönmäkeläinen Lions-orkesteri Tahtitaivas. Piirin 14 klubia eivät saapuneet päättämään kaikkia koskevista asioista. Prosentuaalisesti Liiton Vuosikokouksella on sama ongelma sekä lisäriesana ”äänestyslintsaus”. Piirihallitustyöskentelykin on meille tuttua, olemme täältä piirin lounaiskolkalta ajelleet piirihallituksen kokouksiin kaudesta 1967 - 68 alkaen, jolloin Ossi Saartama oli Lpj:na. Hänen seuraajiaan olivat tasaisin välein: Eero Toijala, Pekka Seppälä, Klaus Schnabel sekä Esa Eskola. Yhteensä olemme toimineet 30 ”miestyökautta” piirihallituksessa yhdeksän veljen voimin.

Jäsenistössämme on tapahtunut selkeä nuorentuminen. Minkäänlaista sukupolven välistä kuilua ei ole havaittavissa, vaikka veljien ikäeroa saattaa olla yli 40 vuotta. Nuoret veljet ovat rohkeasti esitelleet oman ikäluokkansa tuttavia klubin jäseniksi, jäsenmäärä isossa klubissamme ei alene.

Huomattavaa on sekin, että viime vuosina kaikkien uusien jäsenten valinta on ollut yksimielinen. Isä-poika-linja Linkonevat ja appi-vävy-yhdistelmä Seppälä - Vessari on saanut jatkoa, Sanio juniorin ja Jaakko Karppisen liityttyä klubiimme.

Tämän historiikkijakson merkittäviä tapahtumia ovat myös seuraavat: Klubimme sai ensimmäisen Lions-ritarin piirikokouksemme yhteydessä, jolloin PCC Veikko Linkoneva ”lyötiin” ritariksi numero 148. Melvin Jones jäseniä klubissamme on kahdeksan. Veli Veikon kutsumana klubikokouksemme sai osakseen myös harvinaisen vierailun, jolloin kuusi liiton entistä puheenjohtajaa oli läsnä. Pääsääntöisesti olemme kylläkin kokoustaneet ”omin nokkimme”, klubivierailut ovat valitettavan vähäisiä.

Unohtaa ei sovi myöskään ainutlaatuista tilannetta tältä ajanjaksolta; pari päivää ennen vuosikokousta klubin presidentti erosi yllättäen! Tilanne hoitui veljellisesti ja jälkipolemiikki oli asiallisen vaisua. Ketään ei voi eikä saa moittia käänteistään, tämä on sittenkin vain harrastus. Isoja asioita on muitakin, mutta yllä olevassa lienee oleellisin niintä kymmenestä ”suuresta”.

Kuolema ei ole kohdellut meitä rajusti klubina, se on ollut hyvin armelias. Kauniimmin tuota koskettavaa tapahtumaa ei voi ilmaista kuin järjestölehtemme sen tekee. ”Täältä puolehen ylhäisen maan” on hyvin osuva otsikko, jonka alta voimme lukea nämä väistämättömät uutiset. Klubiimme kuuluvasta jäsenistöstä on tuolla palstalla ollut viime vuosina vain veli Leo Rautavan nimi. Leo kulki melkein 40-vuotisen lions-taipaleen ja viimeiseen saakka hän oli etuoikeutettunakin jäsenenä aina paikalla. Kuolema kosketti klubiamme myös silloin, kun veljet saattoivat isänmaan multiin sotien veteraanin Onni Niemen. Onni oli meidän avustuskohteista ehkä kaikkein kiitollisin. Kaikki, missä me häntä autoimme, oli hänelle mieleen.

Avustuksemme eivät aina olleet rahallisesti suuria, mutta kuitenkin jokapäiväisessä elämässä tarpeellisia asioita vanhukselle, jolla ei koskaan aikaisemmin, nuorukaisena haavoittumisen jälkeen ollut omaa kotia eikä juuri omaisia. Me teimme hänelle kodin, me olimme hänen omaisensa, me palvelimme. Yli 6 000 ehdotuksen joukosta järjestön perustamisvaiheessa tunnuslauseeksi valittu ”We serve” toteutui kohdaltamme täysimääräisesti.

Tietyt asiat eivät hoidu pelkästään miesvoimin. Jo 60-luvulta on luettavissa kirjoitettua tekstiä järjestämistämme, mieluisista tapahtumista vanhainkodeissa. Nykyäänkin ladyjen osuus jokasyksyisessä Lions-palvelupäivän tapahtumassa Sarapihan vanhainkodissa on mittava. Yhdessä hoitelemme myös joulukadun, jonka kaupunki delegoi järjestettäväksemme noin kymmenen vuotta sitten. Juhlavalmistelut, piiritason kokousjärjestelyt, Lions-viikon sankarihaudoilla käynti, juhlista puhumattakaan ovat yhdessä toimimisen muotoja. Veljet eivät ole onnistuneet sotkemaan ladyjen omia aktiviteetteja. Vaikka joulukorttibisneksessä on nykyään raju kilpailu, ovat ladyt silti markkinajohtajia Mäntässä! Käsintehdyt ja itsesuunnitellut joulukortit ovat kova sana niin yritys- kuin yksityisjoulutervehdyksissäkin, korttien määrä ei jää satoihin, vaan tuhansiin.

Ladyt osallistuivat kerran myös survival-retkeen, mutta aikainen hämäräntulo ja mahdollinen karhun liikkuminen lähimaastoissa esti sittenkin laavulla yöpymisen! Montakaan kautta ei jää väliin, ettei ladyjemme toimintaa olisi palkittu myös piirin taholta. Näin aktiivinen ladytoiminta on kunnioitettavaa sikälikin, että se on puolison harrastuksen kylkiäinen.

Klubimme vuosittain jakama avustussumma on ilman deflaatiokerrointakin noussut. Viisitoista vuotta sitten liikuttiin 10 000 - 20 000 markan tasolla. Kymmenen vuotta sitten summa ylitti 50 000 mk ja edellisessä vuosijuhlassa peräti yli 100 000 markkaa oli jaossa lähinnä kotikaupungin eri kohteisiin. Leijonanpesän tuotosta osa menee talon remontointiin, mutta muiden tulolähteiden ohella se on kuitenkin päätulonlähteemme.

G-piirin historiikin mukaan parasta klubia ei aina ole valittu. Virallisella ohjeistuksella on aikaisempina vuosina mitattu mm. alueiden parhaita klubeja, kunnes vasta kaudella 1987-88 uskallettiin nimeltä mainita ykkösklubi. Kaikki klubimme toimintakertomukset ovat tallella. Niiden mukaan olemme viidesti olleet piirin paras klubi, alkaen kaudesta 1988 - 89.

Aktiivinen osallistumien on ollut klubimme tavaramerkki - ei kylläkään aina, kuten voidaan todeta veli Simon katsauksesta. Nykyään osallistumisemme on sitä luokkaa, että 100 % läsnäoloja on kaudessa yli 30 ja kymmenkunta veljeä on fyysisesti läsnä kauden jokaisessa klubikokouksessa.

G-piirin alkumetreillä piirilehden nimi oli Veljesviesti, joka ilmestyi peräti neljästi kaudessa. Silloin piiriimme kuului myös Etelä-Pohjanmaan klubeja. Kauden 1975 - 76 Veljesviestissä DG Jaakko Pesonen, joka myöhemmin professorina teki tieteellisen tutkimuksen lionismista, peräänkuuluttaa lisää jäseniä ja LEO-komitean puheenjohtaja puuhaa LEO-klubia joka lohkoon. Operaatio punainen sydän oli silloin saatu päätökseen ja LC Mänttä ylitti tavoitteensa 1 649 markalla. Lehdessä oli ilmoitus myös Mäntässä pidettävästä lohkon syysjuhlasta mottona: ”Surut pois ja kukka rintaan”. Tiedottaminen oli vilkasta jo silloin vaikka kirjallisia tuotoksia ei vaadittukaan kovin runsaasti. Tuohon aikaan klubin neljän kauden asiapaperit mahtuivat yhteen mappiin, nyt ei samainen mappi riitä kunnolla yhden kauden A4-saasteen arkistointiin. Piirin uusi lehti tuli painosta 22.2.1985 Metsoleijona-nimisenä - syynä nimenvaihtoon oli M-piirin suorittama ”nimivarkaus”. Tässä ensinumerossa DG Veikko O. K. Nieminen kiittelee veli Heikki Pamiloa uhrautuvasta työstä piirilehden eteen. LC Mänttäkin mainitaan pari kertaa mm. 100% presidenttien palkintoluettelossa.

Silloin yli puolet klubipresidenteistä saavutti mainitun kunnian, sittemmin kriteerejä on tiukennettu ja palkittujen lista on huomattavasti lyhyempi. Aktiivisuutemme on lisääntynyt - ei Metsoleijonaa, ettei juttua klubistamme. Moni klubi hoitaa suurimman osan tiedottamisesta sähköisesti, kokouskutsujakaan ei enää laiteta ”maapostissa”. Veli Viljo Hokkanen on tehnyt pitkän päivätyön nettilionina. Suurimmalla osalla klubeista on omat kotisivut ja ainakin piirin klubien sivuja Viljon näpit ovat muokanneet ja päivittäneet. Sihteerit asioivat rapakon taakse päätteillään - ei faksikaan enää mitään. Uhkakuva etätyöskentelynä hoidettavasta klubikokouksesta lähestyy…

Muutamat aktiviteetit ja toimintamuodot olivat vuosia klubimme ohjelmassa. Suuria yleisötapahtumia kuuluisine esiintyjineen emme ole järjestäneet, syykin on selvä: ne tuppasivat tuottamaan tappiota - olemme oppineet historiasta! Lyhdeaktiviteetti, Mänttä 200-ralli, lohkon kevätjuhla, koko Suomea koskevat aktiviteetit sekä muutama muukin ovat olleet muutaman vuoden pois käytöstämme, siirtyneet muille, loppuneet toistaiseksi tai kokonaan. Pysyviä, nuorisolle suunnattuja avustuskohteita ovat myös nuorisovaihto ja kielistipendi.

Lions-Quest-koulutettujen opettajien määrä on Mäntässä hyvä, potentiaaliset opettajat on koulutettu. Jatkossa voimme suunnata Quest-varojamme 7-9-luokkien ja esikoulun opettajille sekä hankkia oppikirjoja tämän tärkeän ”oppiaineen” ylläpitämiseksi.

Suomen klubeissa oli suuri suru, kun verokalenterin julkaiseminen kiellettiin. Siinä tapettiin monen klubin - myös meidän - lypsylehmä. Klubin jäsenistössä on kuitenkin valtavat henkisetkin voimavarat, sillä jäsenten työ- ja elämänkokemus tulee niin monelta eri alalta. Kekseliäisyys ei hevin lopu.

Olemme pyrkineet minimoimaan paikallisilta yrityksiltä ”kerjäämisen”. Tilalle olemme kehitelleet yhteistyömuotoja tai tarjonneet selvää työpanosta rahan vastineeksi.

Valtioiden, läänien, maakuntien ja kuntien rajoja piirrellään uusiksi. Kunnat hakevat yhteistyömuotoja, tuttuja nimiä häviää kartalta. Lions-toiminnassa ei maakuntarajat eivätkä muutkaan viivat estä yhdessä toimimista. Mahtaisi matkata iso nippu paperia LCI:n päämajaan USA:n Oak Brookiin ennen kuin esimerkiksi LC Kuoreveden nimenmuutos - ehkä Jämsä/Kuorevesi voisi onnistua - olisi selvitetty! Lohkomme ei koskaan sellaisenaan voi siirtyä E-piiriin, sitä on 80-luvun puolivälissä yritetty. Yhtään ei myöskään auttaisi selvityksemme Hämeestä tai Ylä-Pirkanmaasta. Yhden klubin siirtyminen kausittain on perustelun kera mahdollista. Olemme aina kuuluneet luontevasti Keski-Suomen alueella vaikuttavaan G-piiriin, vaikka maakuntalaulut lauletaankin eri nuoteista ja eri sanoin. G-piirin Lionsit ovat ottaneet meidät omakseen ja päinvastoin. Klubistamme on oltu vaikuttamassa monella tasolla piirin toimintaan, jos koskaan niin etenkin tällä kaudella. Aikaisemmin olimme mukana laatimassa piirin ohjesääntöä ja sen myöhempiä tarkisteita.

Vuoden Leijona-palkinto on kahdesti myönnetty mänttäläisklubeihin. Piirikuvernöörillä ei ole vuosiin ollut vaikeutta päättää, mikä on aktiivisin ja sitä mukaa paras lohko tai millä suunnalla on paras klubi. Kun meitä näin hyvin on kohdeltu ja kaikki toimii, ei ole mitään syytä vaihtaa piiriä, vaikka shoppailemmekin useammin Tampereella kuin Jyväskylässä ja luemme enimmäkseen tamperelaislehtiä.

DG, professori Jaakko Pesosen tutkimus leijonista on viidentoista vuoden takainen, mutta tuskin siitä moni asia on vanhentunut tai poikkeaa meidän klubin osalta, vaikka emme osuneetkaan otantaan. Menestyksellisen toiminnan ja paljon peräänkuulutetun klubiviihtyvyyden vuoksi kannattaa varmaan aika ajoin palauttaa mieliin tutkimuksen muutamia tuloksia. Selkeimmän prosentuaalisen kannatuksen sai kaksi väitettä: ”Autan omalta osaltani parhaani mukaan klubihengen vaalimisessa” ja ”Klubiesitelmät olen kokenut hyödyllisiksi ja kiintoisiksi”.

Lionismi on kasvattaja, hyvin moni leijona väitti oppineensa yhteistyön merkitystä Lions-toiminnassa, joka myös ”katkaisee mukavasti arkirutiinin”. Yllä olevia täytyy klubivirkailijoiden ”ruokkia”. Vain kymmenesosa puolisoista vastustaa Lions-toimintaa. Se on kymmenen prosenttia liikaa, ehkä noissa tapauksissa syy onkin veljessä eikä puolisossa tai aatteessa. Meillä on hyvät edellytykset jatkaa samoilla suuntaviitoilla.

LC MÄNTÄN PUOLISOTOIMINNASTA

Lions Club Mäntän puolisotoiminta on vilkasta ja aktiivista. Näin siitäkin huolimatta, että miesten harrastus on puolisoille vapaa-ehtoista, ei sitovaa. Kokouksiin ja aktiviteetteihin osallistutaan ajan ja elämäntilanteiden sallimissa puitteissa; siinä myös varmaan eräs toiminnan virkeyden salaisuus. Toiminta ei ole väkisin puurtamista ja ”pakkopullaa”, vaan mahdollisuus viettää mukavaa aikaa yhdessä toisten kanssa ja tehdä samalla oma panoksensa hyvän asian eteen.

Puolisotoiminta ei ole alusta asti ollut nykyisen kaltaista toimintaa, vaan on kehittynyt sellaiseksi vuosien varrella. Aluksi puolisot olivat mukana vain juhlissa tai veljien talkoissa lähinnä huolehtimassa kestityksestä. Omaa itsenäistä toimintaa ei ollut, vaan se oli veljien toiminnan tukemista. Puolisot halusivat kuitenkin tutustua toisiinsa paremmin ja ryhtyivät järjestämään naamiaisia oman clubin kesken. Näissä hauskoissa tilaisuuksissa tultiin tutuiksi ja naiset halusivat kokoontua silloin tällöin keskenäänkin. Kokoukset kehittyivät pikkuhiljaa avustustoiminnaksi, joka oli erillään veljien toiminnasta.

 Avustustoiminnan laajetessa perustettiin ladyille omat tilit ja laadittiin säännöt niiden käytöstä: keräystuotto käytetään kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen, oma virkistystoiminta kustannetaan aina itse! Tämä tapahtui jo ennen kuin piiritasolta sitä osattiin vaatiakaan! Aluksi kokouksia oli epäsäännöllisesti eikä niistä pidetty pöytäkirjaa. Nykyään kokoukset ovat kuukausittain ja niistä laaditaan pöytäkirja, josta kulloinkin käsitellyt asiat ja päätökset käyvät ilmi.

Vuosien varrella toiminnan muodot ovat vaihdelleet. Varoja on kerätty monin erilaisin myyjäisin ja talkootempauksin. Mieleen ovat painuneet mm. Klubin joulumyyjäiset, jonne ladyt tekivät käsitöitä ja paistoivat karjalanpiirakoita ja lanttulaatikkoa. 20 vuoden ajan pidettiin Seppälässä unohtumattomia lyhdetalkoita, joihin osallistuttiin koko perheen voimin. Mänttä 2000-ajoissa puolisot ovat myyneet makkaraa ja Säästöpankin alakerrassa pidettiin pääsiäismyyjäisiä. Syksyisin pidettiin konsertteja ja ovatpa ladyt järjestäneet vappumatineoitakin, joissa myytiin kahvia, munkkeja ja tietenkin simaa. Viime vuosien aktiviteetteihin kuuluvat joulukadunavajaiset sekä joulukorttien valmistus ja myynti.

Varoja on käytetty oman paikkakunnan hyväksi ja avustuskohteet kattavat tarpeet kohdusta hautaan. Puolisotoiminta on lahjoittanut varoja tai tavaraa mm. Neuvolaan, päiväkoteihin, nuorisotyöhön, mielenterveystyöhön, vähävaraisille, lasten ja nuorten harrastustoimintaan, vanhusten hoitoon ja virkistykseen, aivohalvaus- ja afaasia-yhdistykselle ja lukemattomille muille kohteille. Puolisoilla on myös kummihenkilö, jota muistetaan jouluna ja merkkipäivinä sekä avustetaan tarpeen tullen. Syksyisin vietetään palvelupäivää, jolloin veljien kanssa yhdessä tarjotaan paikkakuntamme vanhainkotien asukkaille kahvit ja virkistävää ohjelmaa. Jouluna on annettu perinteisesti avustuspaketti puutteenalaiselle.

Lions-toiminta on usein perheessä yhteinen ja yhdistävä tekijä. Tammikuussa Lions-viikolla käydään yhdessä veljien kanssa sankarihaudoilla. Virallisten yhteisten aktiviteettien lisäksi on myös yhteistä virkistystoimintaa veljien ja koko perheen kesken, mm. kävelytesti keväisin, äitienpäivälounas, retket luontoon ja teatteriin sekä luonnollisesti pikkujoulut. Ne ovat mukavaa ja mutkatonta yhdessäoloa, josta saa virkistystä ja voimia jatkaa toimintaa.

Puolisotoiminta Lions Club Mäntässä on aktiivista, sitä todistaa jo tehtyjen talkootuntien määrät tänä syksynä: 159 h eikä mukana ole ne tunnit, joita kukin on tehnyt yksin kotonaan. Lisäksi siitä puuttuvat vielä tehtäväksi sovitut talkootunnit. Määrä kolminkertaistuu helposti!  Yksityiskohtainen toiminnan ja avustuskohteiden erittely ei tässä yhteydessä ole mahdollista, mutta se voidaan tiivistää lauseeseen:

Paljon on tehty – mutta hauskaa on ollut! Ja se pitää paikkansa varmaan jatkossakin