Lubin 50-vuotishistoriikki (juhlakokous 20.4.2013)

Poimintoja Lions Club Posion 50-vuotistaipaleelta

”Posio on 6500 asukkaan ripeästi kasvava kunta Etelä-Lapissa.” Näin alkoi Posiosta tehty esittely video 60-luvulta.

Opettaja, piiriesimies, myymälänhoitaja, opettaja, poliisi, metsätalousinsinööri, kunnan maataloussihteeri, kauppias, kunnan rakennusmestari, kirkkoherra, huoltamoyrittäjä, hautaustoimiston omistaja, pankinjohtaja, maanviljelijä, lääkäri ja poliisi.Siinä ainekset 50 vuotta sitten, jolloin sai alkunsa nyt juhliva LC-Posio.

LC-Kuusamon aloitteesta Veikko Salokanteleen johdolla kokoontui Posion pappilaan joukko posiolaisia, joille kuusamolaiset kertoivat Lions-järjestön päämääristä ja tavoitteista. Jotkut posiolaisista osanottajista suhtautuivat klubin perustamiseen epäröiden, perustellen kantaansa jo olemassa olevien järjestöjen runsauteen. Kuitenkin päätös klubin perustamisesta syntyi ja kullekin läsnä olleelle posiolaiselle annettiin tehtäväksi kahden nimetyn jäsenen hankkiminen (kaavailluista vain yksi ei antanut suostumustaan).

Varsinainen perustava kokous pidettiin 27.2.-63 T:mi Huutolan liiketalon kokoushuoneessa. LC Kuusamon edustajina olivat mukana Matti Paloniemi, Veikko Salokannel, Mikko Jutila (kokouksen puheenjohtaja) ja Juhani Hummasti (kokouksen sihteeri). Puheenjohtajan avattua kokouksen ja viitattua jo piettyyn neuvottelutilaisuuteen, jossa lionismin toimintamuotoja ym. oli selostettu, läsnäolijat tekivät LC Kuusamon edustajille kysymyksiä yksityiskohdista. Käytettyjen puheenvuorojen jälkeen puheenjohtaja tiedusteli, onko kokous sitä mieltä, että Posiolle perustetaan Lions-klubi. Ehdotusta kannatettiin yksimielisesti, joten LC Posio katsottiin perustetuksi 27.2.1963.

Perustajajäseniä olivat seuraavat 16 henkilöä: Matti Eironen, Martti Iso-Möttönen, Antero Jurmu, Erkki Kerkkonen, Erkki Koivurova, Werner Latvala, Raimo Lippo, Heikki Mäyrä, Martti Neuvonen, Matti Oikarainen, Heikki Saarinen, Hannes Sannikka, Väinö Säkkinen, Paavo Timisjärvi, Unto Venäläinen ja Eino Välinoro. Tietämämme mukaan heistä vain Matti Oikarainen on vielä keskuudessamme.

Perustamisjuhla vietettiin Kemijärvellä hotelli Pohjanpirtissä 8.2.1964, jossa piirikuvernööri Veli Arrela Torniosta luovutti perustamiskirjan klubin ensimmäiselle presidentille Martti Neuvoselle.  Tähän perustamiskirjaan oli pöytäkirjojen mukaan vaikeuksia saada kaikkien perustajajäsenten allekirjoitukset. Pöytäkirjassa 14.9.-64 on vielä seuraava pykälä ”Todettiin, että perustamiskirja on edelleenkin vailla eräiden perustajajäsenten allekirjoitusta. Perustamiskirja on sihteerin hallussa, ja toivotaan niiden, joiden nimi kirjasta puuttuu, käyvän ensi tilassa sen siihen kirjoittamassa. Kirja olisi vihdoin saatava arkistoitavaan asuun.” Ja niin hyvin kirja tulikin arkistoitua, että sitä ei löytynyt klubin 10-vuotisjuhlaan laisinkaan. Nyt se on kuitenkin arvokkaana muistona tuosta juhlavasta hetkestä täällä kanssamme.

Mainittakoon, että klubin ensimmäiset vastuulliset ja viralliset nimenkirjoittajat hoitivat tehtäväänsä noin kymmenen vuotta, kun virkailijoiden vaihdokset jäivät ilmoittamatta yhdistysrekisteriin. Tämä ei liene harvinaista vielä myöhempinäkään aikoina.

Klubin kuukausikokousten pitopaikkoina ovat olleet  T:mi Huutolan pieni kabinetti, Säästötalon kokoushuone, Ravintola Turja, Hotelli Posio ja nyt viimeisen kahden vuoden aikana Lomakeskus Himmerkin Joutsensali. Kuukausikokousten ajankohta on myös vaihdellut. Aluksi kokoonnuttiin toimintakauden aikana joka kuukauden toinen maanantai ja vuodesta -65 syksyyn -67 saakka joka kuukauden toinen perjantai ja sen jälkeen syksyyn -74 saakka joka kuukauden ensimmäinen perjantai. Sen jälkeen siirryttiin nykyiseen kokouspäivään eli kuukauden ensimmäiseen maanantaihin. Liekö tuohon siirtymiseen ollut syynä pitkähköksi venähtäneet perjantaikokoukset?

Alkuvuosien pöytäkirjoista ilmenee pariinkiin otteeseen mielipide, että kokouksissa tahtoi virallisten asioiden käsittely - niin välittömässä hengessä kuin se tapahtuukin – venyä liian pitkäksi. Vapaa keskustelu jäi näin vähemmälle. Päätettiin siis vauhdittaa toimikuntien työskentelyä, jolloin asiat tulivat kokouksiin valmisteltuina, ja pian alkoi tuloksia näkyä. Kuulostaakohan tämä jotenkin tutulta vielä tänäänkin?

Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että alkuvuosina osallistumisprosentti klubin kuukausikokouksiin oli varsin kunnioitettava. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana heikoin klubin osallistumisprosentti oli 89 prosenttia vuosina 63-64 ja paras täydet 100 prosenttia vuosina 66-67. Olisiko tästä meillä tämän päivän klubilaisilla jotain opittavaa?

Hienoisella kateudella katselin tätä esitystä laatiessani klubimme alkutaipaleen ja miksei kuluneiden vuosikymmentenkin aikana klubissa tapahtunutta virkistystoimintaa. Mielestäni se on olennainen osa klubin toimintaa, jotta oppisimme tuntemaan toisemme ja irtautuisimme itse kukin arkisista ympyröistämme. Siihenhän pelkät klubikokoukset eivät anna mahdollisuutta. Mielestäni toinen tärkeä merkitys virkistystoiminnalla on se, että sitä kautta into ja motivaatio varsinaiseen palvelutehtäväämme kasvaa.

Klubissa on harrastettu alkuvuosina vierailuja veljien koteihin tai mökeille ja niihin liittyen on talkoiltu, kilpailtu ja tietenkin myös saunottu. Urheiluharrastuksista mainittakoon pesäpallo, jossa pelattiin lohkon klubien mestaruudesta, lentopallo, jossa Posion leijonilla oli varsin raamikas joukkue, jota vastustajat erehtyivät luulemaan painijoukkueeksi. Siitä huolimatta menestys lentopallorintamalla jäi vaatimattomaksi. Ainoana menestyksenä aikakirjoihin on kirjattu, kun Ranualta lentopallo-ottelusta palattaessa kuusamolaiset kynittiin sököllä puhtaiksi yksi toisensa jälkeen. Myös pilkkikilpailut olivat tärkeitä vuosittaisia tapahtumia lohkon klubien kesken ja niissä Posio menestyi erinomaisesti.

Klubiveljien keskinäisen tuntemuksen lisäämiseksi järjestettiin  80-luvun alkupuolelta lähtien myöskin pienimuotoisia saunailtoja ”veli löydä veljesi”-pohjalta viiden veljen ryhmissä. Mihinkähän tämäkin hyvä idea on hautautunut?

Tärkein osa toimintaamme on kuitenkin järjestömme tunnuslauseeseen liittyen ”Me palvelemme”. Tämä on ollut klubimmekin punaisena lankana koko viisikymmenvuotisen historian aikana. Palveluaktiviteeteissa on hankittu varoja rahalliseen auttamiseen, mutta unohtaa ei sovi myöskään niitä lukemattomia talkootunteja, joita klubimme leijonat ovat tehneet vuosien aikana. Alkuvuosina tärkein varainhankinta-aktiviteetti oli verokalenteri aina siihen saakka, kun sen tekeminen kiellettiin. Kerrotaan, että kalenterin tuotto klubille kautta vuosien oli yhteensä jopa yli 100 000 markkaa. Kun verokalenterista jouduttiin luopumaan, klubi joutui todella vakavasti miettimään, mistä saataisiin kehitettyä vastaavanlainen rahasampo? Mietinnän tuloksena syntyi ajatus Posion messuista vuonna 1989. Tämä ajatus on kantanut aina nykypäiviin asti. Muodostavathan Posion messut oikeastaan ainoan klubimme rahanhankinta-aktiviteetin. Messujen tuotto on kautta aikojen ollut varsin merkittävä. Historia kertoo, että klubimme viettäessä 30-vuotisjuhliaan messujen tuotto tuona vuonna oli jo ennätykselliset 47 000 markkaa.  Tänä juhlavuonna myös Posion Messut juhli 25:ttä juhlavuottaan.

Muista rahanhankinta-aktiviteeteista vuosien saatossa mainittakoon esimerkkeinä leijonien laihdutuskampanja, jossa arvattiin kolmen kuukauden aikana saavutettu yhteispainon pudotus (tuotto 3455 markkaa), makkaranmyynti omasta kioskista tuotti juhannuksena 82 8260 markkaa.

Valtakunnallisiin kampanjoihin on myös osallistuttu. Esimerkiksi Punainen Sulka-keräys tuotti 1.2. – 31.8.1984 peräti 22 200 markkaa, joka on todella kunnioitettava saavutus.

Myös talkoohenkeä klubista on löytynyt. Mittavin aktiviteetti on jääkiekkokaukalon rakentaminen Keskuskoulun tontille vuovuosina -69 – 70. Työtunteja kertyi kaikkiaan noin 800 tuntia ja rahallinen panos kohosi 2600 markkaan. Klubin alkuaikoina rakennettiin yhdessä paikallistenaliupseerien kanssa Jermulaa Kitkan rannalle. Valmistuttuaan siellä vietettiin usein klubin pikkujouluja klubiveljien lahjoittamilla nimikkojakkaroilla istuen. Halonteko- ja erilaiset rakennustalkoot ovat jatkuneet kautta koko klubin 50-vuotisen historian.

Kertyneet varat on käytetty lähinnä paikallisen nuorison ja vanhusten tukemiseen eri muodoin. On lahjoitettu televisioita, pihakeinuja ja erilaisia hoitoapuvälineitä paikallisiin laitoksiin. Stipendien jakaminen posiolaisille nuorille on kuulunut kautta historian klubin toimintaan. Unohdettu ei ole myöskään äkilliseen avuntarpeeseen joutuneita.

Unohtaa ei sovi myöskään klubin ladyja. He ovat toimineet heti alusta saakka hyvin aktiivisesti. Heidän toimestaan on syntynyt paljon tuotteita myyjäisiin ja satojen joulupakettien sisältö on muovautunut heidän kekseliäissä ajatuksissaan. He ovat osaltaan ojentaneet auttavan kätensä Posion opiskeleville nuorille, onnettomuuden kohtaamille perheille ja monille muille. Klubin yhteisissä tilaisuuksissa he ovat antaneet apuaan järjestelyissä, tarjoilussa ja ohjelman suorittajina. Tämä saumattomana jatkunut yhteistyö johti lopulta siihen, että vuonna 2010 Posiolle perustettiin ladyjen toimesta LC Posion Livon liitännäisklubi, joka on jatkanut toimintaansa erittäin virkeänä tuoden oman positiivisen lisänsä myös LC Posion toimintaan.

Klubi on vaikuttanut L-piirissäkin osaltaan. Toimintavuonna -91 – 92 klubin silloinen presidentti Erkki Orre ja sihteeri Pentti Mursu asettivat kauden tavoitteeksi seuraavalle kaudelle piirikuvernöörin viran saamisen klubiin. Tavoitteessa onnistuttiin ja klubin ensimmäiseksi piirikuvernööriksi valittiin Erkki Horttanainen 2.5.1992. Molemmat leijonat ovat tänään täällä kanssamme. Penttihän on klubimme virkaiältään vanhin jäsen. Hänet kutsuttiin klubiin vuonna 77, ja siitä lähtien hän on joka vuosi ollut 100 prosenttisesti läsnä klubin kokouksissa - todella hyvä esimerkki meille nuoremmille leijonille. Tänään vietämme klubin 50-vuotisjuhlaa Posiolla yhdessä L-piirin piirikokouksen iltajuhlan kanssa, koska klubimme jäsen Matti Mälkiä on toiminut kuluvan toimintavuoden piirikuvernöörinä.

Lopuksi nouskaamme ja kohottakaamme kolminkertainen ”eläköön”-huuto leijona-aatteelle ja tänään 50-vuotistaivaltaan juhlivalle Lions Club Posiolle.  ”Eläköön, eläköön, eläköön”