Lions Club Salo-Uskelan 45-vuotishistoriikki

Koonnut Risto Lietepohja

Lions Club Salo-Uskelan toiminnasta on tehty aikaisemmin30-vuotishistorikki ja sitä on täydennetty viisivuotiskausittain. Kun perustajajäseniä on mukana enää kaksi ja kun muukin jäsenkunta on uusiutunut, niin on paikallaan koota tähän historiikkiin koko toiminta-aika.

 

Lions-liikkeen historiasta sen verran, että amerikkalainen vakuutusmies Melvin Jones perusti ensimmäisen klubin v.1917 USA:n. Kansainväliseksi ajateltu toiminta eteni kuitenkin toiseen maailmansotaan saakka varsin hitaasti. Toisen maailmansodan jälkeen oli YK:n tapaan toimivalla järjestöllä tilaus. Eurooppa tuli mukaan vuonna 1948,kun Ruotsiin perustettiin ensimmäinen klubi. Suomen mukaantuloa jarrutti silloinen idänpolitiikka, kun kaikkeen länsimaiseen hapatukseen oli suhtauduttava varovasti. Vuonna 1950 Suomi tuli mukaan 29 maana, kun Helsinkiin perustettiin ensimmäinen klubi.

Perustaminen

Salossa oli v.1967 kaksi klubia LC Salo ja LC Halikko-Rikala. Halikko-Rikalan jäsen Heikki Ilvonen lähetti kirjeen n. 20 hengelle Salossa ja Uskelassa kutsuen heidät Ravintola Rikalaan 29 p:nä elokuuta keskustelemaan uuden klubin perustamisesta. Kokous pidettiin ja siellä oli mukana myös silloinen piirikuvernööri Holger Lindvall. Asiaa päätettiin viedä eteenpäin ja sovittiin vielä henkilöistä joita kutsuttaisiin mukaan jatkokokoukseen 4 pnä syyskuuta. Varsinainen perustava kokous pidettiin sitten 11.9.1967 Ravintola Rikalassa. Siellä olivat läsnä seuraavat 21 henkeä Aimo Ahti, Unto Elomaa, Olavi Helin, Pekka Härmä, Keijo Karlsson, Aro Kurki, Arvi Lehti, Reino Liljavirta, Arvo Nieminen, Väinö Niinistö, Esko Paju, Heikki Peisa, Suolo Rakkolainen, Arvo Saura, Armas Saustila, Oiva Tiainen, Kosti Toivonen, Toivo Topi, Arto Tuominen ja Tauno Viljamaa. Edellisten lisäksi annettiin nykyaikaisen tapaan optio viidelle kiireiselle, jotka eivät työnsä takia olleet voineet saapua kokoukseen: Tuuka Lehtiranta, Pertti Leino, Esko Jokela, Antti Lukkarinen ja Risto Lietepohja. Näistä Pertti Leino ei käyttänyt optiotaan. Klubin toimihenkilöiksi valittiin:

presidentti                      Arvo Nieminen

I-varapresidentti               Esko Paju

II-varapresidentti              Oiva Tiainen

sihteeri                           Harri Tuominen

rahastonhoitaja               Olavi Helin

klubimestari                    Unto Elomaa
tail twister                       Keijo Karlsson

Näin oli LC Halikko-Rikalan toimiessa kummina syntynyt Suomen 450 lions klubi.
Kohta perustamiskokouksen jälkeen klubille tuli suruviesti, sillä vastavalittu presidentti Arvo Nieminen kuoli äkillisesti. Klubin hallitus päätti valita hänen seuraajaksensa Toivo Topin. Samalla klubi päätti ottaa hänen nuorimman poikansa klubin kummipojaksi ja maksaa hänen lukukausimaksunsa kouluaikana.

Klubin kokouspaikaksi sovittiin kaupunginhotelli kuukauden I-tiistaina. Leidien toiminta lähti myös heti käyntiin, sillä presidenttipari Topi kutsui klubin leidit kotiinsa.

Jäsenistö

Klubi lähti alkuun 24 veljen voimin. Valinnassa oli koetettu ottaa huomioon myös ammattijakautuma, jota aikaisemmin painotettiin enemmän kuin nykyään. Niinpä meilläkin todettiin, että lääkäri ja lakimies puuttuivat.1968 tuli mukaan lääkärijäsen kun Filippiineiltä lähtöisin ollut Roberto Sia tuli mukaan. Hän oli iloinen hyvin joukkoon sopeutuva jäsen. Jäsenmäärä lisääntyi vähitellen ja korkeimmillaan se oli v.1991,jolloin jäsenmäärä nousi 43 veljeen. Klubin jäsenistö oli perustamisen aikoihin hyvin yhtenäinen, ikäjakautuma oli tasainen ja siviilissä tunsimme kaikki toisemme. Näin tilanne ei tietystikään voinut jatkua pitkään, vaan luonnollisista syistä tuli poistumia kuoleman tai ikääntymisen seurauksena ja uusia nuoria saatiin tilalle. Silloin syntyy kuitenkin vaikeuksia klubihengen säilyttämisessä, kun kaikkien tulisi viihtyä klubissa. Uusi ikäpolvi on tätä tietokonesukua ja vanhimpien saattaa olla vaikeaa pysyä mukana.

Klubikokoukset

Kokouspaikkana oli aluksi Kaupunginhotelli, sitten äänestyksen jälkeen Ravintola Rikala, jolloin myös kokouspäivä vaihdettiin tiistaista keskiviikkoon. Rikalassa Jouduimme mielestämme liian usein vaihtamaan kokoushuonetta ja näin päätettiin mennä Pulpukkaaan. Siellä taas huomattiin jonkun ajan jälkeen, että sali oli liian pitkä, jolloin toisessa päässä pidettiin virallista kokousta ja toisessa päässä oli vapaa keskustelu vallan muista asioista. Näin palattiin taas Rikalaan ja sieltä Seurahuoneelle, jossa sali oli lokeroinen etteivät kaikki kuulleet esitettävää asiaa. Sitten mentiin joksikin aikaa golfkentän ravintola Tii-Piihin, jossa kyllä oli hyvät tilat, mutta paikka oli kylmä ja kolkko joten kokouksissa olivat vilulloisemmat päällysvaatteet päällä. Palattiin taas Seurahuoneelle, jossa tila muuten on hyvä, mutta se rajoittaa klubin jäsenmäärän nykyiseen.

Tästä tulee mieleen kun aina Helsingin kokousreissuilla kierrettiin kaikki ravintolat ja jouduttiin toteamaan, ettei asia siitä parantunut. Läsnäoloprosentti oli alkuvuosina hyvä. Vuosina 1970-84 keskimäärin jopa yli 90 %.Sen jälkeen osanotto on huolestuttavasti laskenut, ollen joinakin kertoina vain puolet jäsenistä paikalla.

Esitelmät

Klubikokouksen ohjelmaan kuuluu normaalisti esitelmä. Sen ideana on kertoa muille klubijäsenille omasta ammatistaan. Onkin kuultu usein mielenkiintoisia esitelmiä elämän eri aloilta. Toiset ovat liisanneet esitelmöitsijän, tai on käyty tehdaskierroksella. Mielenkiintoinen oli tähtitieteen harrastajien esitelmä maailmankaikkeudesta, vaikka niillä voimilla ei syntynytkään lopullista tietoa mitä on sen kaiken takana mitä nykyään tunnetaan. Siihen olisi kutsuttava Esko Valtaoja mukaan. Pöytäkirjan mukaan Juhani Rosti on raottanut synnytyksen saloja, tosin vain keisarileikkausta videon avulla. Viimeksi saimme tietoiskun taiteesta kun veli Jarmo opetti meitä tekemään kubistista taidetta.

 

Leijonalaulu

Klubikokous aloitetaan laululla, jonka sanoja ja säveltä on vuosien varrella muutettu vähemmän musikaalisten veljien harmiksi. Aluksi silloinen Leijonalaulu laulettiin Ankkurit ylös sävelellä, joka oli jo tuttu kouluajoilta, sitten sanoihin tuli uusi sävel, jonka veli Toivo Topi opetti meille niin kuin se hänen mukaansa oli sävelletty reippaasti. Muualla sitä laulettiin venyttäen, kuin virttä ja tästä seurasi sitten, että kun meillä oli v.1988 piirin vuosikokous Salossa niin joukko ei pysynyt mukana ja väitti sitten myöhemmin, että meidän veli kanttori pilasi koko yhteislaulun. Nykyinen Leijonahenki on kyllä sen verran konstikas laulettava, että kyllä se ainakin yhden kanttorin klubissa tarvitsee. Me olemme kyllä yleensä saaneet piirikuvernööreiltä kiitoksia laulusta.

Aktiviteetit

Aktiviteeti ovat oleellinen osa Lions-toimintaa. Toimintaan kuuluva palvelu ja avustaminen vaativat varoja ja sitä varten on keksittävä erilaisia varojenkeräystapoja. Tämä on asettanut klubien kekseliäisyyden koville. Hyvän aktiviteetin tulisi olla tuottava ja helppo toteuttaa. Aikaisemmin oli verokalenterin julkaiseminen suhteellisen helppo ja tuottoisakin aktiviteetti, mutta ei ole enää käytettävissä. Ideoimiseen kykenevät veljet ovatkin klubeissa kullan arvoisia. Toisaalta he voivat olla rasittaviakin, kun heidän ideoiltaan ei saa hetkenkään rauhaa. Alkuvuosina meidän klubissamme veljet Arvo Saura ja Esko Paju olivat tällaisia ideanikkareita, jotka johtivat tuloksiin.

Tammikuja Alhaisista Ylhäisiin on veli Arvo Sauran aloite heti kun klubi saatiin perustettua. Aloitteen pohjana on salonseutulaisen Tammi-divisionan lähtötie jatkosotaan. Heti perustamiskeväänä Salon kaupungin luvalla ja kaupunginpuutarhurin avulla järjestettiin tammien istutustalkoot 18.5.1968.Mukaan oli kutsuttu seudun muut klubit: Salo,Halikko-Rikala, Perniö ja Kuusjoki. Taimia oli hankittu 150 hintaan 5 mk. taimi. Kauniina keväisenä iltana taimet hetkessä istutettiin ja vielä tänä päivänä saamme ihailla näyttävää tammikujaa, vaikka se uuden Perniöntie rakentamisen jälkeen ei olekaan enää entisensä, silloin yhtenäinen puurivi lähti Viestin talon luota vanhaa Perniöön vievää tiensivua Ylhäisten tehtaan luona olevalle rautatien ylikäytävälle saakka. Jokainen istuttaja sai oman nimikkopuunsa. Viimeinen puu Ylhäisissä on perniöläisen tosi Lions-veljen Olavi Kaarlosen istuttama. Sen viereen kasvoi luonnonleppä, joka häiritsi tammen kasvua.Veli Olavi pyysi meiltä apua, että leppä saataisiin pois ja hyvä veli järjestelyin saatiin kaupunginpuutarhuri poistamaan lepän. Veli Arvon aloitteesta saatiin myös Alhaisiin kujan varrelle v.1974 Tammi-divisionan muistokivi. Klubi osallistui myös sen rahoittamiseen.

Alkuvuosien aktiviteetit olivat pienimuotoisia ja tuotoiltaan vaatimattomia. Keväällä 1971 oli torilla melko suuritöinen kirpputoriaktiviteetti .Torilla oli myyntiteltta, jossa oli tarjoilumyyntiä ja liikkeistä kerättyä poistotavaraa. Maaseudulta oli kerätty vanhoja antiikkiesineitä, jota myytiin huutokaupalla veli Tauno Viljamaan peräkärrystä. Meklarina oli Lios- veli Niilo Tarvajärvi, hänkin oli saatu hyvä-veli suhteiden perusteella. Torilla oli silloin kyllä hyvä kansanjuhla, mutta tuotto jäi vähäiseksi 3.700 markkaa. Myytiin ne maaseudulta kerätyt antiikkiesineet liian aikaisin. Tuotosta vietiin Perniön Juhala-kotiin 2.700 markkaa.V.1968 otettiin tehtäväksi myydä Kiikalan lentonäytöksen liput 5% provisiolla. TVH:lle tehtiin aurausviittoja kahtena vuotena. Veljet eivät olleet kovin innostuneita metsätöihin vaikka veli Arvo Kurki ammattimiehenä parhaansa yritti. Sitten määrättiin 5 markan sakkomaksu poissaololta, joka ei auttanut asiaa koska viittojen määrä ei siitä kasvanut ja oli tehty kappalemääräinen hankintasopimus. Huonoin aktiviteetti taisi olla linnunpönttöjen myyntiyritys. Arvo Saura oli taas asialla, kun hän oli saanut Särkisalosta halvalla kovalevystä tehtyjä linnunpönttöjä. Linnut eivät kovalevypöntöistä tykänneet ja ja ne tahtoivat hajota jo puuhun pantaessa. Vuonna 1970 kerättiin vaatetavaraa ja lähetettiin Kuhmon lastenneuvolaan jaettavaksi 6 kollia vaatetta. Helisnummen kappelissa pidettiin samana vuonna jouluhartaus, josta saatiin kolehtituottoa 130 markka, eli on otettu marjakin maasta. Mahtaako kolehtituoton vähäisyyteen olla silläkin syytä, että kun valmistelimme tilaisuutta niin kaikki pitivät luonnollisena, että Antti lukkarinen pappina puhuu, johon Antti vähän vaisuna sanoi, että jos hän puhuu niin kukaan ei kuuntele, mutta pannaan tuo Risto puhumaan niin uteliaisuuttaan kuuntelevat. Ja Risto yllytyshulluna puhui.

Siltavero ja Onnenlapsi

Siltaveronkannon isää ei vajavaisiin pöytäkirjoihin ole merkitty, mutta Onnenlapsi on veli Esko Pajun idea.

Siltaverosta on muodostunut markkinaperinteeseen kuuluva tapahtuma ja yleisö näyttää sen hyväksyvän. Siltavero on myös siitä hyvä aktiviteetti, ettei se vaadi kovin paljon valmisteluja. Kuluina ovat vain lupien haku ja muut vähäiset kustannukset. Veljet ovat myös keräysvuoronsa hyvin hoitaneet. Siltavero on 35 vuoden aikana tuottanut 70.000 euroiksi laskettuna. Tuotto on lähes kaikki jaettu veteraanien ja nuorten hyväksi.

Onnenlapsiarvaus aloitettiin seuraavana vuonna eli 1978.Sen järjestäminen on työläämpi ja tuotto vähäisempi. Arpojen myynti ei ole veljille mieluisa ja usein annettu kiintiö vain maksetaan omasta pussista, joka ei ole aktiviteetin tarkoitus. Myynnissä ovat olleet mukana koululaiset ja sairaalan väki provisiolla. Kerran jo pidettiin välivuosikin kun todettiin että hyötysuhde on liian huono. Aktiviteetti on kuitenkin tähän mennessä tuottanut 28.000 euroa.

Kuutamotanssit

Veli Jarmo Vilenius oli ohjelmatoimikunnan jäsen v.1985 ja hän silloin kuin virkatyönään keksi kuutamotanssi-idean. Syksyllä pidettiin ensimmäiset Kuutamotanssit hänen puutarhallaan Merikulmalla. Ohjelmassa oli tanssia pakkaushallin siivotulla lattialla, sekä kenttäpelejä ja puffetti. Kuljetus oli järjestetty veneellä torilta ja paluu linja-autolla. Tuotto ei ollut ensimmäisenä vuonna suuri, mutta parani seuraavina vuosina niin, että 13 vuoden aikana sieltä saatiin tuloja n.2.000 euroa. Veli Jarmo erosi klubista puutarhayrityksen aiheuttaman työn takia, mutta ansaitsee kiitoksen työstään. Muistakin tanssiaisista ja pikkujouluista on yritetty löytää ohjelmaa ja pientä tuottoa, mutta huonolla menestyksellä.

 

Aktiviteeteista on vielä mainittava eräs oma työtä vaatinut tehtävä. Veli Pentti Nousiaisen pellon reunoista kaadettiin roskapuuta ja niistä tehtiin poltto klapeja. Kun puut seuraavana suvena olivat kuivia, vietiin tarvitsevalle perheelle kolme traktorikuormaa kuivia puita.

 

Aktiviteetteihin liittyy myös sellainen kummajainen kuin Lions-liiton golf- mestaruuskilpailut Salossa. Monet pelkäsivät kisojen tuottavan taloudellista tappiota, mutta saimme niistä nätin voiton ja leidi Anne Juntin voiton naisten sarjassa

 

Viimeisen viiden vuoden aikana aktiviteetteinä on yritetty monenlaista: Autonrenkaiden vaihto toimi muutaman vuoden ja vähän saatiin tuottoakin. Kevätarpajaiset järjestettiin kerran. Siitä on pöytäkirjassa maininta, että veli Arto piti oikein arpajaisten yllytyspuheen. Artolla on muutenkin mainetta tällä alalla. Kun Pentti Nousiaisen vuoro oli ottaa joku Lions-virka vuorollaan hoidettavaksi ja hän oli vähän vastahakoinen, niin hän suostui siihen Arton yllytyksestä ja sanoi, että hän suosittelee Artoa erityisesti yllytysmestariksi. Kevätarpajaisista saatiin tuottoa 3000 euroa, ihan hyvä tulos. Kirpputoreja on yritetty useampaankin kertaan pitää. Niiden järjestämisessä suurin vaikeus on se, ettei tarpeetonta tavaraa kerätä kotinurkista pois. Kerran sitten tehtiin sellainen tempaus, että keräysauto kiersi sovittuna aikana talosta taloon ja kokosi tavarat. Näin saatiinkin huomattava määrä tavaraa liikkeelle. Jälkeen sitten ihmeteltiin miten kaikki roju meni kaupaksi. Pikkujouluja on yritetty sitkeästi järjestää joko itse tai yhdessä toisten klubien kanssa, mutta huonolla menestyksellä. Pikkujoulussa on myöskin sellainen riski, että jos se hyvin onnistuu tahtoo tulla harmia jälkeenpäin.

 

Järjestön joulupostikortteja on viime vuosina saatu aika mukavasti myytyä. Viime vuonna järjestettiin sotaveteraanien pihansiivousta muiden järjestöjen kanssa ja sitä on tarkoitus jatkaa. Kevätmatka on ollut ohjelmassa jo muutamana vuotena. Matka on suuntautunut naapurimaihin itään ja etelään. Mieliin painuva matka oli se jo 1990-luvulla tehty matka Viron Tarttoon. Silloin vietiin klubien yhteisesti järjestämän sota-ajan laulut -konsertin tuotto Suomi- pojille Tarttoon. Täysi linja-autokuorma vieraita ja paikalliset Suomi-pojat viettivät yhteisen illan juuri uudelleen itsenäistyneessä Virossa. Se oli juhlallinen tilaisuus. Luovutimme konsertin tuoton 50.000 markkaa siten, että kukin Suomi-poika sai kirjekuoren, jossa oli 1.000 markan seteli. Se oli siihen aikaan iso summa virolaisille. Oli ilo nähdä heidät seuraavana aamuna, kun heille oli selvinnyt kirjekuoren sisältö. He olivat kovasti kiitollisia. Klubin arkisto on myöskin talkoilla siivottu ja se onkin ollut tarpeellinen arvokas työ historian kirjoittajia ajatellen.

 

Valtakunnalliset keräykset

Lions-järjestö on järjestänyt useita omaa maata ja koko maailmaa koskevia suurkeräyksiä. Näistä Punainen Sulka on toistuvasti järjestettynä tunnetuin. Siinä on klubikohtaisesti asetettu melko mittavat tavoitteet. Vuonna 1972 oli Punainen Sulka keräys, joka tuotti 14710 markkaa ja heti perään Punainen Sydän keräys joka tuotti 22100 markkaa. Uusi Punainen Sulka keräys toimitettiin 1986 ja sekin tuotti 54000 markkaa. Edellisten jälkeenkin oli vielä yksi Punainen Sulka keräys. Ei ollut ihme vaikka koko järjestö kapinoi kun oli näin monta suurta keräystä perättäin. Samaan aikaan oli käynnissä oma hanke Ecvadorin silmäsairaalan perustamiseksi. Purnauksen jälkeen siihenkin annettiin meidän laskettu osuutemme 3200 markkaa siltaveron tuotosta. Purnauksen syy oli liian tiheät keräykset ja se, että tulos menee liian kauas valtameren taa. Järjestö tekikin sitten päätöksen niiden harventamisesta.

 

45 toimintavuoden rahallista arvoa on vaikea täsmällisesti ilmaista osin siksi, ettei sitä ole kovin täsmällisesti merkitty pöytäkirjoihin osin siksi, että palvelutoimintaa on pidetty tärkeämpänä kuin rahojen laskentaa. Varovasti arvioiden se edellä esitettyjen tietojen valossa on noin 130.000 euroa.

Klubi on kuitenkin saanut myös palautusta keräyksistä. Punainen Sulka keräyksestä saatiin palautusta 19500 markkaa, jolla korjattiin kahden salolaisen veteraanin asunto parempaan kuntoon. Siltaveron ensimmäinen tuotto vietiin Kaunialan sotavammasairaalaan ja yhden siltaveron sai Halikon sairaala nuorten ongelmien auttamiseksi. Siltaveron tuottoa on käytetty sotaveteraanien auttamiseen, nuorten huumeiden käytön estämiseen ja viimeksi monena vuotena on annettu pyöräilykypärät kaikille kolmannen luokan oppilaille.

 

Juhliminen

 

Erilaiset juhlat ja tapahtumat kuuluvat oleellisena osana järjestön toimintaan. Näyttävimmin on vietetty tasavuosijuhlia ja välivuosijuhlat tavallisesti oman väen kesken

5-vuotisjuhla oli 19.1.1973. Silloin oli läsnä 100 henkeä ja vihittiin klubin lippu. Lahjoituksia ei vielä voitu paljon tehdä, vain 645 markkaa. Siitä 145 markkaa Fiilippiinien myrskytuhoalueelle ja 100 markkaa Islannin tuulivuorenpurkauksen uhreille.

 

10-vuotisjuhlaa vietettiin tammikuussa 1978 klubikokouksen yhteydessä. Kuvernööri ja joitain vieraita oli läsnä, mutta lahjoituksia ei voitu tehdä.

15-vuotisjuhlan kunniaksi maaliskuussa 1983 annettiin Salon Ammattioppilaitokselle 6000 markkaa stipendeinä jaettavaksi ja Ari Jonkarille 1500 markkaa urheilusuorituksesta. Leidit luovuttivat samalla kaksi hengityslaitetta Salon keuhkovammaisille. Illalla juhlittiin oman väen kesken Särkisalon Miocinassa. Veljet saivat leijonatunnuksin varustetut puserot.

 

20-vuotisjuhla taas pidettiin Rikalassa 27.2.1988.Mukana vieraana olivat naapuriklubit. Tätä juhlaa varten oli vähän säästetty aktiviteettivaroja ja niinpä voitiin jakaa 40200 markkaa Salon vammaisjärjestöille. Leidit antoivat kahdelle Salon sairaanhoito-oppilaitoksessa opiskelevalle angolalaiselle oppilaalle 500 markkaa kummallekin. Juhlakokous oli myös siitä harvinainen, että piirikuvernööri oli omasta takaa.

 

25-vuotisjuhla oli Sinisessä talossa, jossa veljiä leideineen oli läsnä ennätysmäärä, kuten vuosikertomus hyvillä mielin toteaa. Avustuksia tällä kertaa jaettiin 25000 markkaa, partiolaisille, teatterille ja sosiaalilautakunnan suosituksesta kolmelle yksityiselle perheelle.

 

30-vuotisjuhla oli taas Rikalassa 7.2.1998.Siellä oli edustus useista naapuriklubeista. Lahjoituksina jaettiin 27800 markkaa veteraaneille, nuorisotyöhön, sosiaaliseen toimintaan, liikuntaan ja kulttuuriin.

 

35-vuotisjuhla vietettiin 8.2.2002 oman väen kesken teatterimatkalla ja yhteisellä aterialla Turussa. Siellä Arto Tuominen sai Melvin Jones jäsenyyden.

 

40-vuotisjuhla pidettiin 23.1.2008 Sinisessä talossa. Kirjalliset tiedot siitä ovat vähäiset, mutta muistitiedon mukaan siellä veli Kauko Ihanaranta lyötiin Aarne Ritari-säätiön ritariksi ja Arto ja Risto saivat 40-vuotismitalit, sekä Salon Seudun Sotaveteraanit saivat rahalahjoituksen.

 

Ulkoiset edustukset

Piirikokous pidettiin Salossa klubimme järjestämänä v.1988.

Klubin jäsenistä ovat järjestön tehtävissä klubin ulkopuolella toimineet seuraavat:
Alueen tai lohkon puheenjohtajina
Risto Lietepohja
Samuli Parttila
Toivo Topi
Veikko Kaski
Raimo Salonen
Arto Tuominen, joka on toiminut lisäksi myös piirisihteeri-rahastonhoitajana 1987-88
Piirikuvernöörinä oli Risto Lietepohja 1987-88
Melvin Jones jäseniä ovat Risto Lietepohja ,Arto Tuominen ja Veikko Kaski. Aarne Ritari ritari on Kauko Ihanaranta.

 

Leiditoiminta

Leidit ovat veljien rinnalla osallistuneet klubin toimintaan. Toiminnan laajuus on vuosien varrella vaihdellut, mikä on hyvin luonnollista, koska vetäjä presidentin leidi vaihtuu vuosittain, eikä toimintaa ohjaa säännönmukaiset velvoitteet. Toiminta on siten keksittävä omista ideoista. Kyllä he ovat toimineet myös paheksutussa roolissa, kahvinkeittäjinä, mutta ei heidän arvonsa siitä ole kärsinyt. Toimintaansa rahoittaessaan leidit ovat järjestäneet myyjäisiä ja arpajaisia. Vuonna 1984 Liisa Elomaan ja Greta Tiaisen järjestämä mannekiiniesitys Hormoonihiiret herätti huomiota. Paikallinen taidearvostelija sanoi, että mannekiinit olivat isokokoisia ja karvaisia. Samana vuonna järjestetty toivekonsertti ”oman maun mukaan” tuotti myös tulosta niin, että voitiin lahjoittaa Salon leirisiskoille 1000 markkaa Englannin matkaa varten. Rahaa leidi ovat saaneet myös Kuutamotanssien tuotosta. Leidit ovat järjestäneet Salon Suurkirppikselle myyntipöydän, jonne on kerätty tarpeetonta tavaraa talouksista. Näin kerättyjä varoja leidit ovat käyttäneet pikku lahjoituksiin, joulumuistamisiin ja nuorten toiminnan tukemiseen. Leidit ovat tehneet retkiä paikallisiin liikelaitoksiin kaupungin sosiaalityön kohteisiin. Kokouksia on usein pidetty leidien kotona.

Leidien toiminta ja tuki on ollut tärkeää klubin toiminnassa ja myönteinen suhtautuminen niin tärkeää, että veljen tulohaastattelussa pitää myös tiedustella miten leidi suhtautuu jäsenyyteen, koska se vie perheeltä aikaa. Viime aikoina tilanne on leiditoimintaan nähden muuttunut, koska Saloon on perustettu naisklubi, jossa useat leidit ovat jäseninä ja näin naisten toiminta kanavoituu sitä kautta.

 

Yleistä

 

Edellä olevaan ei ole voitu sisällyttää 45-vuotista toimintaa kovin yksityiskohtaisesti, mutta alkuvuosista on haluttu kirjata yksityiskohtaisempiakin tapahtumia, koska ne muuten vaipuvat unhon yöhön. Muutamia tapauksia sentään kannattaa kirjata.

Eräs syksy alkoi huonosti kun oli ilmoitettu, että ensimmäinen kokous pidetään Teijon Plattapoffissa ja sinne mennään laivalla. Eli uusi presidentti oli aikonut alkaa kautensa shokeeravasti. Kokous jäi kuitenkin pitämättä kun kukaan ei tullut laivarantaan.

 

Matkahaluttomuus ei sentään ole ollut yleistä, sillä Arvi Lehti toi viirin Kanarialta, jossa oli ollut paikkaamassa lomamatkalla, Risto oli paikannut laivalla Karibialla ja Karl-Erik Tanskanmaalla. Roberto Sia sai tehtäväkseen viedä klubin viirin Armi Hilariolle Filippiineille. Veikko Kaski kävi Inkerin kanssa peräti Australian International Convensionissa.

 

Veli Jaakko Moision siirtopaperit LC-Hollola-Pirunpesästä jotenkin sählääntyivät, mutta sihteeri kirjoitti selityskirjeen jossa lopuksi myönsi, että he ovat asian johdosta olleen kuis tulisilla hiilillä, joka heillä täällä pirunpesässä kyllä normaali olotila.

 

Salon Rotaritkin pyysivät Riston kuvernööriaikanaan kokoukseen selittämään mitä ne leijonat oikein ovat.

Jäseninä on ollut isiä ja poikia. Samaan aikaan olivat jäsenenä Väinö Niinistö ja Sauli Niinistö, nykyinen tasavallan presidentti. Sauli oli vain lyhyen aktiivisen ajan mukana, kun isommat tehtävät veivät hänet pois Salosta. Peräkkäin olivat Armas ja Yrjö Saustila. Kerran meillä oli yhtä aikaa kaksi rovastia ja kaksi kanttoria.

 

Lopuksi

 
Kulunut 45-vuotta on aiheuttanut työtä ja vaivaakin, mutta on vastapainoksi antanut sisältöä ja ystäviä veljien elämään. Toiminta on kannustanut palvelunhaluisia henkilöitä työhön paikkakunnan hyväksi ilman henkilökohtaisen hyödyn tavoittelua, kuten Lions-järjestön tavoitteissa sanotaan.