Presidentti Jukka Solan juhlakokouksessa 16.11.2013 pitämä puhe ja klubin 50-vuotis historiikki

MUISTELMIA KLUBIN 50-VUOTISELTA TAIPALEELTA 1963 - 2013

Jukka Sola :

Puhe: Tallinna, Savoy-hotelli 
Lions Club Tampere / Pyynikki 50 vuotta, lauantai 16.11. 2013 klo 19.30

Arvoisat ladyt, hyvät veljet !

Vietämme tänään maineikkaan klubimme 50-vuotisjuhlaa täällä veljeskansan keskuudessa. Klubimme perustamispäivä oli maaliskuun 26. vuonna 1963 ja Charter Night saman vuoden marraskuun 16. päivänä. Tampereella oli ennen Pyynikin klubia neljä leijonaklubia ja kuten 10-vuotishistoriikkimme kertoo, antoi silloinen piirikuvernööri käskyn perustaa uusi klubi Tampereelle. Tammerkosken klubin veli Erik Salven ryhtyi toimeen ja parissa viikossa oli kummimme ripeän toiminnan pohjalta uusi klubi perustettu. Näin siis toimittiin Hämeessä.

Oman klubimme perustamisen jälkeen Tampereen klubien määrä tuplaantui vielä 1960-luvulla kymmeneen. Klubitoimintahan oli alkanut Tampereella vuonna 1953 perustetusta LC-Tampereesta.
1970-luvulla klubeja syntyi lisää seitsemän niiden yhteismäärän ollessa siten 1970-luvun lopulla seitsemäntoista. 1980-luvulla Tampereelle perustettiin yhdeksän uutta klubia ja 1990-luvulla kahdeksan klubia.
Sittemmin klubien määrän kasvu on taittunut.

Uusien klubien perustamisessa 1990-luvulta alkaen oli nähtävissä selkeä trendi liikkeemme vaiheista lähestyttäessä uutta vuosisataa. Nimen omaan naisten esiinmarssi oli silmiinpistävää. 1990-luvun uusista klubeista on kuusi puhtaasti naisklubeja jäsenistöltään, vuonna 1993 perustettu Köyhät Ritarit on ns. sekaklubi kun taas vuonna 1995 perustettu Metsäveljet on ainoa vähemmän kauniin sukupuolen toimesta perustettu ja hallinnoitu klubi.
On ilmeistä, että nykyinen klubimäärä Tampereella ei oleellisesti tule kasvamaan. Joidenkin klubien kohdalla jäsenmäärän perusteella arvioiden toiminnan jatkuvuus voi tulla lähivuosina kysymyksen alaiseksi. Naisklubienkin perustamisen suurin vyöry on takanapäin. Edessä on varmasti monessa klubissa sen miettiminen, miten toimintaa edelleen kehitetään vastaamaan tämän päivän yhdistystoiminnan haasteisiin leijona-aatteen lähtökohdista kuitenkin tiukasti kiinni pitäen.

Pyynikin klubin perustajia oli kuusitoista. He edustivat yhteiskuntaelämän erinäistä asiantuntemusta niin opetus- ja sivistystoimen, yrittämisen, talouselämän kuin terveydenhoidon ja lainkäytönkin alueelta. Näitä perustajia ei enää klubissamme ole. Klubimme kuudentoista perustajajäsenen keski-ikä oli perustamisvaiheessa 45,5 vuotta. Klubi muodostui siten keskimäärin parhaassa työiässä olevista, virkeistä vaikuttajista tuolloisessa runsaan 100 000 asukkaan Tampereen kaupungissa ja sen talousalueella laajemminkin.

Klubin jäsenten lukumäärä oli kasvanut kymmenen vuotta myöhemmin, toimintakaudella 1972 - 73 kolmeenkymmeneenkuuteen ja sitä myötä jäsenten yhteiskunnallinen kirjo oli entistä monipuolisempi edustuksen kattaessa niin maanviljelyksen, "hengellisen rälssin", poliisihallinnon, pankkimaailman, virkaupseeriston kuin lukumääräisesti suurimpana ryhmänä erinäisen rakennustoimintaan liittyvän ammattikunnan joitakin piirteitä mainitakseni. Keski-ikä klubilaisilla oli edelleen vankkaa keski-ikäisyyttä, keskimääräisen klubilaisen katsellessa tuolloista presidentti Kekkosen hallinnoimaa, vähitellen presidentin poikkeuslakivaaleihin valmistautunutta valtakuntaa 48-vuotiaan seestynein ilmein.
Kymmenen vuotta myöhemmin, toimintakaudella 1982 - 83 klubissa oli kolmekymmentäseitsemän jäsentä jakautuen ammatillisesti edelleen laajasti yhteiskunta- ja elinkeinoelämän eri alueille. Työtä, vapaaehtoista palvelustehtävää hyvässä klubihengessä, tehtiin keskimäärin 52 vuoden hyvä keski-ikä harteilla.

Jälleen kymmenen toiminnan vuotta myöhemmin, toimintakaudella 1992 - 93 klubin jäsenmäärä oli neljäkymmentäyksi, joista peräti kaksitoista oli niin sanottuja etuoikeutettuja jäseniä ja yksi niin sanottu ulkojäsen. Jäsenten keski-ikä oli noussut hieman yli 55 vuoden, mutta toimeliaisuus oli ennallaan.

Tällä hetkellä klubissamme on 18 jäsentä. Keski-ikämme on lähes yksi yhteen suomalaisten keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän kanssa eli osapuilleen 61,3 vuotta. Me emme kuitenkaan ole jäämässä

toiminnastamme eläkkeelle vaan jatkamme seesteisinä, elämää nähneinä ja kokeneina eteenpäin klubityössämme.

Klubimme jäsenmäärän kasvussa tapahtui kulminaatio vuosituhanten vaihteen tienoilla. Toimintamme on kuitenkin edelleen säännöllistä, tuloksellista ( jos sitä itse arvioimme ) ja monin tavoin aktiivista. Mitä klubimme on sitten tehnyt, mitä aikaansaannoksia on takanamme, miten monilla jäsenillämme on näiden vuosien ja vuosikymmenten osalta vierähtänyt useampikin sata tuntia täällä Tammerin interiöörissä puhumattakaan niistä moninaisista muista foorumeista, joissa Pyynikin klubi on ollut jäsenistönsä välityksellä edustettuna ? Ei liene tarkoituksenmukaista eikä järkevääkään rajoitetun ajan puitteissa pyrkiä kertomaan kaikkea menneistä vuosikymmenistä. Eipä se olisi mahdollistakaan. Kuitenkin tietyt asiat nousevat väistämättömästi pintaan vuosikymmeniä taaksepäin tarkasteltaessa.

Yksi, pysyvät tulokset aikaansaanut suuri hanke, missä klubimme oli voimakkaasti mukana, on kuurosokeiden palvelutalon aikaansaaminen Hervantaan. Kuurosokeiden yhdistys toimi Helsingissä 1970-luvun alusta saakka. 1970-luvun lopulla kuurosokeat kävivät tarpeineen presidentti Kekkosen puheilla. Kuurosokeitten aseman parantamiseksi asetettiin työryhmä keskeisenä pyrkimyksenään palvelutalon perustaminen heille. Vuonna 1981 Raha-automaattiyhdistys antoi 100 000 markan suunnittelumäärärahan palvelutaloksi. Yhdistys oli kuullut Lions-piiri 107 E:n ennakkoluulottomaksi toimintojen piiriksi. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Inger Lindgren ja silloinen lohkon puheenjohtaja Osmo Suominen Pyynikin klubista keskustelivat leijonien halukkuudesta lähteä talohankkeeseen mukaan. Leijonat halusivat ja lähtivät. Perustettua rakennustoimikuntaa johti veli Osmo Suominen ja sen jäseninä olivat kiinteistöpäällikkö Pentti Lilja ja arkkitehti Juha Kokko, joka myös suunnitteli talon.
Hervantaan 1980-luvulla noussut talo pysyi pitkään leijonien silmäteränä, erityisesti oman klubimme. Monenlaista varustusta sinne hankittiinkin leijonien toimesta useiden kymmenien tuhansien markkojen edestä. Muun muassa viihdemusiikkikasettisetti " Lämmöllä ja lähekkäin" palveli myyntituloillaan ja ennen kaikkea hyvällä paikallisväritteisellä musiikillaan hanketta. Yli 2000 kasettia lähetettiin eri puolille Suomea klubeihin. Kuurosokeiden palvelutalon aikaansaaminen kaikkine rakennusvaiheineen oli mittava suoritus, missä leijonat, myös oma klubimme, olivat kykyjensä mukaan tuomassa oman panoksensa tuohon rakennustoimisto Mattinen et Niemelän urakoimaan kompleksiin.

Leijonaveljien ja ladyjen piirissä ymmärrettiin jo vuosikymmeniä sitten myöskin se merkitys, mitä mitat täyttävän konserttitalon aikaansaaminen Tampereelle merkitsisi. Tuossa ajatuksessa perustettiin KonserttitaloTampereelle-toimikunta vuonna 1981, josta myöhemmin muodostui Pirkanmaan Konserttituki ry. Se oli leijonien ja Tampereen kaupunginorkesterin piirissä vaikuttaneiden muusikoiden yhteinen ponnistus konserttitalohankkeen eteenpäinviemiseksi. Pyynikin leijonaklubista hankkeessa olivat vahvasti mukana Osmo Suominen, Reijo Virtala ja Tapio Lehtonen. Konsertteja järjestettiin talon aikaansaamiseksi. Konserttitanssiaisiapidettiin 1980 - 1990-luvuilla kolmetoista kertaa ja moni veli meistäkin ( ladyja unohtamatta ) muistaa ne ainakin ovimikon tehtävien muodossa toki unohtamatta samalla koettuja taide-elämyksiä aina Aikamiesten esiintymistä myöden. Keväällä 1982 järjestettiin lisäksi Sorsapuiston Soitot-tapahtuma, jota kuitenkin sade häiritsi. Vielä vuonna 1995 järjestettiin yliopistolla perinnelaulukonsertti " Rakkaalle lotalle ".
Varmasti voidaan sanoa konserttitalon hyväksi tehdyn työn innoittaneen ja olleen esimerkkinä laajemmissakin kammareissa. Lopputuloksena oli näet se kehitys, jonka tänään tunnistamme Tampere-talona. Konserttituen työtä jatkoi Pirkanmaan Lionstuki ry. Muusikot eivät olleet enää toiminnassa mukana. Hehän saivat jo soppaa, ei vaan katon päänsä päälle. Pirkanmaan Lionstuki ry tuki nuorten, lahjakkaiden muusikoiden jatko-opintoja menneiden vuosien kuluessa merkittävästi.

Klubin aktiviteettitoiminnassa ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana pääaktiviteetiksi muodostuivat muotinäytökset. Niitä pidettiin aluksi uimahallissa operaationimenään ? Vesilätäkkö ?. Paitsi muodin esittelyä oli mukana show-ohjelmaa ja uintiotteluja eri oppikoulujen ja myös eri klubien välillä. Tuota kautta nuoret tulivatkin pysyvästi yhdeksi aktiviteettikohteeksi klubissamme.
Alkuvuosien ja vuosikymmenen muita aktiviteetteja olivat teatterinäytännöt ja lehtitilaukset. Samoin metsän istutus ja sienestäminen, verenluovutus ja klubien väliset kuntokilpailut, joiden alullepanijana oli oma klubimme täällä Tampereella. Eli sir Winston Churchillia ja klubimme ansiokkaan 20-vuotishistoriikin kirjoittajaa, veli Pekka Laaksoa lainaten toiminta on vaatinut myös tuolloin verta, hikeä ja kyyneleitä. Klubimme oli noihin aikoihin myöskinylivoimainen autovisailussa ( viisi voittoa ja kiertopalkinto omaksi ). Muita toimintoja olivat mm. pilkkikilpailut, ammatinvalinnan opastus kouluissa, syksyinen kekrijuhla sekä YK:n juhlavuonna kilpakirjoitus. Kymmenvuotiskauden lopulla oli valtakunnan leijonien yhteisaktiviteetti Punainen sulka.

Toinen vuosikymmen, keskeisesti 1970-luku jatkui vilkkaan toiminnan kautena. Vain joitakin asioita on mahdollisuus tuolta kymmenvuotiskaudelta poimia. Muotinäytösperinne jatkui mm. yhdessä Näsin klubin kanssa, samoin kuntokilpailutapahtumat. Sotaveteraanien juhlia jäähallissa tuettiin taloudellisesti lippujen myynnillä ja veli Pauli Lehtinen oli useita vuosia juhlan toimikunnassa. Samoin valtakunnallisen Silmäpankki-aktiviteetin hyväksi myytiin teatterinäytös. Kaudella 1974 - 75 operoitiin klubin osuutena Punainen sydän 28 000 markan tuottoiseksi ja seuraavan kauden yksi kohde oli traagisen Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen seurauksena sen katastrofirahaston kartuttaminen klubin osalta.
Pyynikin leijona-lehti näki vuosikymmenen toisella puoliskolla päivänvalon 30 000 kappaleen painoksena ja Metropolitan-tähti Annikki Välkki oli kirkkokonsertin solistina.
Pyynikin Leijona-lehti sai myöskin kaudella 30 000 kappaleen painokselleen kaudella 1977-78 monta innokasta lukijaa, joita kiehtoi ainakin veli Matti Kontion käyntikertomus Honolulussa. Kaudella 1978 -79 klubi julkaisi edelleen LC-Pyynikki-lehden. Sen pääkirjoituksena oli ? Lasten vuosi on isien vuosi ? ja pääkirjoituksessa presidentti Osmo Suominen totesi viisaasti: ? Lions-toiminnassa tarkoitusperämme eivät aina ole taloudellisten apujen anto, vaan pyrkimyksemme hyvin usein on vaikuttaminen yhteiskuntamme päättäjiin.? Varmasti tänäkin päivänä Leijona-järjestö kansallisena voimavarana on nyrkki, joka myönteisellä tavalla yhteiskunnallisiin asioihin huomionsa kiinnittäen saa liikettä aikaan päättäjätahoilla. Onhan järjestömme jäsenrakennekin hyvin edustava yhteiskuntamme eri alueiden päättäjiä ja muita toimijoita.

Vuosikymmenen vaihdetta lähestyttäessä matkailukärpänen oli purrut klubilaisia pahemman kerran varmaankin paljolti veli Osmo Suomisen avittamana, sillä kaudella 1978-79 matkat suuntautuivat niin Leningradiin kuin Petroskoihinkin. Niistä sai aikanaan kuulla ( tosin vain valikoiduin kohdin ) klubiin vasta 1980-luvullakin kutsuttu veli, mutta hänkin voi vakuuttaa, että hauskaa siellä on täytynyt olla paikalliseen kulttuuriin tutustuttaessa. Myös Tallinna oli klubilaisten vierailukohteena seuraavalla toimintakaudella. Erinäiset aktiviteetit, kirkkokonsertit, kirjojen ( kuten kenraali Airon  muistelmien ) myynnit, perunannostotalkoot Mäkkylässä, karnevaalit, verenluovutukset ja kesäteatteri seurasivat toisiaan siirryttäessä 1980-luvulle aikakauteen, jolloin vielä kymmenen vuotta aiemmin niin ylväänä kaupunkimme tunnuskuvaan kuulunut ns. savupiipputeollisuus alkoi vaihtua tiedon käsittely- ja siirtoteollisuudeksi, pienten pajojen ja muun uusosaamisen keskukseksi.

Mitäpä klubi on sitten viime aikoina puuhastellut ? Matkailukärpänen on pitänyt ainakin osaa klubilaisista jatkuvasti otteessaan niin että esimerkiksi tutustumismatkat unkarilaiseen viini- ja muuhunkin kulttuuriin ovat kerrasta toiseen saaneet veljiä ja ladyjä asiasta innostumaan. Toki noita matkoja on suuntautunut muuallekin, kuten Suomen Lappiin, Berliiniin ja Euroopan kultaiseen kaupunkiin, Prahaan, tanssivan kongressin kaupunkia Wieniä unohtamatta.
Tammerin seinien ulkopuolella on liikuttu myös lähialueilla. Helsingin uuden oopperatalon Carmen-esitystä seurattiin mielenkiinnolla ensi hetkistä alkaen. Varmaankin hyvään tunnelmaan oli osaltaan johdattelemassa veli Tapion toimesta matkalla mukana seurannut hyvä matkaravinne. Viinitilakäynti Teiskossa avasi uuden vuosisadan toimintakautemme. Tilan tuotteiden esittely avarsi tilaviinitoiminnan saloja meille itse kullekin. Aina ei ollalähdetty merta edemmäksi kalaan eikä ulkomaille Teiskoon. Viime keväänä meillä oli esimerkiksi ladyjen kanssa yhteinen klubitilaisuus ravintola Plevnassa, missä saimme asiantuntijakatsauksen oluen panemiseen liittyvistä asioista.

Yritysvierailuja on matkan varrella tehty moniin teollisuus- ja liike- sekä palvelulaitoksiin Soraseulasta ja Oy VEHO Ab:sta Tampereen poliisitaloon. Apian kummiklubin kanssa ovat perinteiset vastavuoroiset vierailut jatkuneet lähes tauotta. Hakapirtti Valkeakoskella ja milloin Haulitorni, milloin Lempäälän manttaalitalo, Koivistonkylän laulumaja tai karjalaisten talo Äijälä Kangasalla, Konsulintalo tai mikä paikka nyt milloinkin on ollut monien ladyjen ja veljien iloisten tapahtumien todistajina. Tonkka on ollut aina uskollisesti mukana.
Monenlaisia aktiviteetteja on järjestetty. Aikaisempina vuosikymmeninä klubi tuki opiskelijoita stipendein. Asianomaisen luvalla rohkenen sanoa, että esimerkiksi ARS-ritari Reijo Virtalan yhteys klubiin on saanut alkunsa tuota kautta.

Klubilaisten matkailu on saanut merkittäviä aktiviteetteja aikaan. Esimerkiksi vuonna 1984 veli Osmo Suominen sekä veli Tapio Lehtonen vaimoineen kävivät Sri Lankassa. Ajatuksena oli samalla käydä paikallisessa leijonaklubissa. Kun sen kokous oli jo kuitenkin päättynyt siltä pyhältä, oli seurue tavannut leijonia kokouksen jälkeen muutoin. Tällöin oli tullut puheeksi se, miten mahdollisesti paikallisia ihmisiä voisi palvelujärjestömme auttaa. Silmälasien tarve oli isäntien mukaan silmiinpistävä ja niinpä vieraat ottivat tapaamisesta vaarin. Seurauksena oli se, että Manseen palattuaan veljet organisoivat silmälasien keräilypisteitä muun muassa Takoon ja Tampellaan. Veli Olavi Kangasniemi ja veli Reijo Virtala keskeisesti yhtään muuta veljeä unohtamatta organisoivat tuhansien lasien mittaukset ja muut määritykset. Sitten lasit pakattiin postipaketteihin, joita postitse ja turistiteitse vietiin perille. Matti Uusi-Kakkuri Ylöjärveltä jatkoi tätä perinnettä ja niinpä Oy VEHO Ab tuli mukaan luovuttamalla kohteeseen niin sanotun silmäambulanssin. Näin oli colombolaisten ja varmaan monien muidenkin aktiivista lukuharrastusta pystytty auttamaan merkittävästi.

Toimintakauden 1989 - 1990 ensimmäisessä klubikokouksessa hyväksyttiin Tammenlehvä-talo aktiviteetti. Varoja kerättiin Sävel- ja runohaasteohjelmassa Radio Tampereessa 1.11. 1989 alkaen keskiviikkoisin klo 19.00-20.00. Radio Tampereen tiloissa pidettiin huhtikuussa 1990 rahojen luovutustilaisuus. Kampanja oli onnistunut. Nuorten tukemiseen tähdättiin puolestaan sävellahjakonsertilla paikallisradiossa huhti - toukokuussa 1992. Neljän esityskerran tuotto oli merkittävä lisä huumenuorten auttamiseksi. Myös SPR:n Romania-keräykseen annoimme oman panoksemme. Toimintakaudella 1991 - 92 järjestimme kirpputorin Tammelantorilla aivan tyydyttävän tuoton antaneena ja erinomaisen yhteishengen siivittämänä. Myymättömät tavarat lahjoitettiin babtistiseurakunnalle. Silmälasien Viroon-luovutusmatkakin on klubin toimesta koettu ja keväällä 1993 yhdessä muutaman länsitamperelaisen klubin kanssa järjestetty maaottelumarssitapahtuma tuki osaltaan kampanjaa Sight First. ? Tietokoneita huumepoliisille ?-kampanjaa aktivoitettiin postittamalla kaikille E-piirin klubeille tiedote klubimme 30-vuotisjuhlasta. Se tuottikin kolmelta klubilta tarkoituksiin lahjoituksia yhteensä 850,00 markkaa. Muistimme keväällä 1993 myös Pirkanmaan Vammaistyö ry:tä sen jäsenten Ahvenanmaa-Upsala-risteilyn rahoituksessa pienellä summalla. Yhteispohjoismainen Punainen Sulka-operaatio on samoin saanut Punaisen Sydämen tavoin aina klubissamme hyvän vastaanoton. Toimintakaudelta 1995 - 1996 voidaan todeta muun muassa, että klubi lahjoitti yhdessä TPV:n kanssa 10 000 markkaa Lions Quest-toimintaan. Kun kesältä 1995 oli kesäteatterituottokin ollut yli 16 000 markkaa, saatoimme monessa tärkeässä asiassa olla mukana omalla panoksellamme. Marraskuun klubikokouksessa Suomen nyrkkeilymuseossa saimme kuulla nyrkkeilyn saloista Tauno Salmisen opastamana emmekä ladyinemme tulleet tyrmätyiksi vaan nautimme hyvästä keitosta, viinistä ja seurasta.

Kuukausikokouksessa joulukuussa 1995 hyväksyttiin hallituksen esitys Rauhaniemen sairaalan osasto 10:lle ( sittemmin tutuksi osastona 11:nä käyneelle ) luovutettavaksi TV ja VIDEO. Tuosta alkoi se perinne, joka on jatkunut tähän päivään. Klubiveljet ja kaiken kiitoksen ansaitsevat ladyt ilahduttivat vuodesta toiseen osaston vanhuksia ja henkilökuntaa joulunaikaisin joulutervehdyksin hanuristeineen, Joulun sanomineen ja kakkukahveineen. Nykyään tuo muistaminen on käytännön syistä hoidettu lahjoitusterveisin.
Touko-kesäkuussa puolestaan veljien Jaakko Kallion ja Tapio Lehtosen lättypannut ovat kuumenneet maanmainioille lätyille, joiden suussa sulavasta mausta niin monet ovat saaneet nauttia mehun, jäätelön, kahvin ja hanuristin antaessa tilaisuuteen oman lisänsä pienten koululaisten kuorolaulua unohtamatta. Ladyt ovat olleet näissäkin pyrinnöissä kiitettävästi mukana. Myös Kaupin päiväsairaala on ollut klubimme lahjoituksen kohteena. Esimerkiksi toimintakaudella 2000 - 2001 se sai veljien Eero Virtasen ja Timo Peltosen toimittamina kaksi kirkasvalolamppua. Samoin veljet Tapio Jussila ja Pekka Sarso ideoivat ATK-laitteiston luovutusaktiviteetin TAYS:nPitkäniemen huumeosastolle.

Hyvät kuulijat. Edellä olen yrittänyt hieman valaista sitä, mitä kaikkea klubimme on tehnyt kuluneiden vuosikymmenten aikana. Monet tärkeät ja merkittävät asiat ovat silti jääneet mainitsematta. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että aina on resurssien suomissa puitteissa oltu jossakin merkittävässä kohteessa tai hyvässä asiassa mukana. Tuo mukanaolo ja yhteiset päämäärät ovat eittämättä osaltaan olleet luomassa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, mitä klubikokouksessa aina on ja tulee olla aistittavissa. Käyntikortit, lyhyet tai lyhyehköt veljien ja jossakin määrin myös klubin ulkopuolisten alan asiantuntijoiden katsaukset ovat olleet mielenkiintoinen nyanssi kokousillassa. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana olemme saaneet kuulla veljien käyntikortteina muun muassa laihduttamisesta, useampaan kertaan Lions Quest-toiminnasta, Etelä-Amerikan matkasta, TV-lähetyksen tuotantopuolesta, Tampellan historiasta ja vähän myöhemmistäkin vaiheista, Aleksis Kiven seitsemän veljeksen kohtalosta nykyajan tyrskyissä, Goethesta, armeijakokemuksista vuosilta 1941-1946, nuoren miehen 1980-luvun Englannin-matkasta, pispalalaiskirjailijoista, Tampereen ja Finlaysonin alueen historiasta, tietotekniikasta sekä ulkopuolisen alustajan toimesta muun muassa dekkarikirjailijana olemisesta sekä projektista Vapauden Viestikapula, johon projektiin tosin klubinkin taholla ovat vahvat siteet.
Kuukausikokouksittaiset arpajaiset ovat vanha perinne.

Klubimme jäsenet ovat olleet hyvin edustettuina lohkon ja piirin tehtävissä. Lohkon puheenjohtajina ovat toimineet Eino Arvola kaudella 1965-66, Matti Kontio kaudella 1970-71, Erkki Liimola kaudella 1974-75, Osmo Suominen kaudella 1980-81, Timo Peltonen kaudella 1990-91, Pekka Turtiainen kaudella 1995-96, Jukka Sola kaudella 1999-00, Kari Laihanen kaudella 2007- 08 ja Tapio Jussila kaudella 2013-14. Piirisihteeri-rahastonhoitajana on toiminut Pekka Laakso kaudella 1973-74. Alueen puheenjohtajana on toiminut Matti Kontio kaudella 1971-72 ja Kari Laihanen kaudella 2008-09. Varapiirikuvernööreinä ovat toimineet Eino Arvola kaudella 1966-67, Matti Kontio kaudella 1971-72 ja Osmo Suominen kaudella 1981-82. Piirikuvernöörinä on toiminut Matti Kontio kaudella 1973-74.
Mainittakoon, että Suomen Melvin Jones-jäsenyys on klubistamme myönnetty Matti Kontiolle ja Jaakko Kalliolle. 

Tänään on juhlan paikka. 50 vuotta klubitoimintaa on takanapäin. Kukaties, mitä on edessämme. Sen me tiedämme, mitä on takanamme. Takanamme on monen monituisia yhteisiä hetkiä harrastuksemme parissa. Olemme ennen kaikkea palvelujärjestö. Haluamme palvella ihmisyyttä, puolustaa hyviä arvoja, kunnioittaa elämää ja ihmisarvoista elämää lähellä ja kaukana. Kun edes vähäisessä määrässä olemme tuossa pyrinnössämme onnistuneet, olemme jo jotakin saavuttaneet. Elämä sinällään on jatkuvaa rientoa, pyrkimystä, onnistumista ja välillä epäonnistumista. Tänään voimme kiittää menneistä vuosista ( ja toivottavasti myöskin tulevista ) naisia, teitä arvoisia ladyjä. Te olette lähettäneet meidät luottavaisina kokouksiimme siihen uskoen, että tämä harrastuksemme on kannatettava asia. Onhan se samalla suonut teille hetken levähdyksen siltä jaloissa pyörivältä kaksilahkeiselta elämänkumppanilta.

Melvin Jonesin perusajatus siivittää toimintaamme tänäkin päivänä. Järjestömme suomenkielinen lyhenne, LIONS, voidaan kiteyttää sanoiksi luovuta isänmaasi onnellisempana nousevalle sukupolvelle. Siinä meillä on elämällemme perustaa. Tuo pyrintö ohjatkoon tänäänkin juhlivan veljestömme jäseniä ja läheisiä.
KIITOS