Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-N
LC Vantaa /
Helsinge
10 vuotis historiikki
Kymmenen vuotta on kulunut LC Vantaa/Helsingen perustamisesta ja viisi vuotta edellisen ”historiikin” ilmestymisestä. Jo viiden ensimmäisen vuoden ajanjaksolta tehty yhteenveto klubin toiminnasta on osoittautunut käyttökelpoiseksi materiaaliksi, kun perehdytetään uutta jäsentä lions-toimintaan ja erityisesti oman klubin jäseniin ja aktiviteetteihin. Myös yhteistyökumppaneille, niin lioneille kuin muillekin, on mukava antaa sisällöltään ja ulkoasultaan sopivan kokoinen kooste, jonka sivuilta avautuu toimintamme myös toiselle osapuolelle.
Juhlavuotta lähestyttäessä tehtiin päätös, että myös kymmenen vuoden klubitaipaleelta tehdään kirjallinen kooste. Voisiko sitä jo nimittää historiikiksi ilman lainausmerkkejä? Vuosien varrella on edelleen kerätty valokuvia ja presidentit ovat laatineet erinomaisia toimintakertomuksia kausistaan. Kaikki pöytäkirjat ja muut tarpeelliset dokumentit ovat tallella. Myös klubilaisten muistitieto on arvokasta ja käytettävissä olevaa. Joten ei muuta kuin kirjoittamaan!
Kymmenvuotisjuhlajulkaisun itseoikeutettuja ja –velvoitettuja tekijöitä ovat olleet perustajajäsenet. Muutkin pitempään klubissa toimineet ovat olleet mukana. Erityisesti kuluneiden vuosien presidentit ovat olleet oman kautensa asiantuntijoita. Historiikki on ollut yksi klubiaktiviteeteista, joka huipentui puolen päivän kokoomaseminaariin elokuun lämmössä.
Historiikkitoimikunta toivoo, että juhlajulkaisun kautta 10-vuotiaan Länsi-vantaalaisen naisklubin toiminta tulee entistä tutummaksi uudemmille klubin jäsenille sekä kaikille yhteistyökumppaneillemme niin lios-maailmassa kuin muussakin ympärillämme toimivassa yhteiskunnassa.
Vantaalla lokakuussa 2002
Historiikkitoimikunta:
Helinä Nieminen, puheenjohtaja
Seija Lehtonen
Paula Tuulenkylä
Ulla
Ritva Tukeva
Eija Riitala
Laura Koskimies
Lea Lahdensuu
PERUSTAMINEN
1. Klubin perustaminen ja Charter Night
Suomen ensimmäinen naisklubi oli perustettu vuonna 1988 N-piiriin, nimeltään LC Helsinki/Viapori. Tämän jälkeen naisklubeja perustettiin muihin lähinnä eteläisen Suomen piireihin, C, E ja F, kunnes neljän vuoden jälkeen N-piirissä oltiin valmiita perustamaan toinenkin naisklubi. Uuden klubin perustamisen puuhamiehiä olivat olleet kauden 1991-1992 piirikuvernööri Ossi Eloholma, alueen puheenjohtaja Juhani Moilanen, lohkon puheenjohtaja
Klubin perustamiskokous pidettiin 15.4.1992 Vantaalla ”Leijonaluolassa”, jonka tarjosi käyttöön ystävällisesti LC Vantaa/Martinlaakso. Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Marjut Törhönen ja sihteerinä Elvi Kalliomäki, kumpikin kummiklubista. Ennen kuin päätettiin uuden klubin perustamisesta, Ossi Eloholma ja Pekka Tavi kertoivat Lions-periaatteista ja
-tavoitteista sekä naisten tehtävästä Lions-järjestössä. He totesivat tärkeintä olevan sen, että lionit, niin miehet kuin naisetkin, palvelevat ilolla ympäristöään. Kummiklubin presidentti Eija Iirola käsitteli puheessaan kummiklubin roolia ja sen tehtäviä.
Ja niin kokous teki päätöksen uuden naisklubin perustamisesta N-piiriin nuijan kopautuksella vahvistettuna. Todettiin, että perustajajäseniksi oli kutsuttu seuraavat 28 Lions-työhön halukasta:
Irja Bunda Merja Heikkinen Asta Kiiskinen
Tuula Kujala Maritta Laakso Auli Lehtisalo
*
Anja Nieminen * Helinä Nieminen Annaliisa Nissi
Erja Nuottimäki *
Marjut Raipola Taru Rannisto Maire Rautonen
* Eija Riitala Aili Simpanen * Paula Soveri
Tuulikki Strengell Birgitta Suursalmi *
* Ritva Tukeva * Paula Tuulenkylä * Pirjo Wikstén
Sari Väkeväinen
Läsnä ensimmäisessä kokouksessa edellä mainituista oli kaksikymmentä tulevaa lionia. Heiltä N-piirin jäsen- ja laajennustoimikunnan puheenjohtaja Pekka Tavi otti juhlallisen lion vakuutuksen ja sen jälkeen luovutti läsnä oleville jäsenmerkit. Kaiken kruunasi kummiklubin tarjoamat kuohuviinit.
Mutta mikä klubille nimeksi? Tässäkin asiassa oli jo etukäteen tehty valmistelutyötä ja nimiehdotuksia oli useita. Eniten kannatusta sai kummiklubin ehdotus: LC Vantaa/Helsinge, joka sitten päätettiin ottaa uuden juuri perustetun klubin nimeksi. Kummiklubin lion Sirkka Jäävaaran perusteluina nimelle oli mm. Vantaanjoen varrella ja sen suulla havaitut savut jo keskiajalla. Lisäksi Helsinge on Helsingin pitäjän (nykyään Vantaa) alkuperäinen nimi. Koska LC Vantaa/Helsingen toiminta-alueeksi sovittiin Vantaan kaupunki, niin nimi tuntui oikein sopivalta. Eikä ole tullut tarvetta vuosien varrella nimeä muuttaa!
2. Jäsenkehitys - vauvasta 10- vuotiaaksi
Kymmenen vuotta on muokannut jäsenistöä melkoisesti. Edellä mainituista jäseneksi kutsutuista 28 leijonakandidaatista kolme teki jo heti alkuunsa ratkaisun, että he eivät sittenkään sitoudu lions-toimintaan eivätkä tulleet perustamis kokoukseenkaan. Toiminta aloitettiin siten 25 innokkaan leijonanaisen voimin! Klubilaisten keski-ikä tuolloin oli 42 vuotta. Tällä hetkellä klubin ”fyysinen” keski-ikä on 54 vuotta, mutta ”henkinen” keski-ikä sitä vastoin 38 vuotta! Edellä mainituista perustajajäsenistä yhdeksän lionia (tähdellä merkityt) on edelleen mukana toiminnassa. Uusien jäsenten hankinta käynnistyi heti ja jopa niin nopeasti, että ensimmäinen uusi jäsen luettiin vielä perustajajäseniin kuuluvaksi.
Jäsenmäärän kehitys ei ole ollut yksinomaan positiiviseen suuntaan menevää. On ollut vuosia, jolloin jäseniä on tullut enemmän kuin on eronneita, mutta on ollut myös vuosia, jolloin suunta onkin ollut päinvastainen. On anottu ja myönnetty myös ulkojäsenyyksiä, joiden jälkeen on valitettavan usein seurannut klubista eroaminen. Toiminta vuosittain jäsenkehitys on ollut seuraavanlainen:
1992-1993
Uudet jäsenet: Asta Veteli perustajajäseneksi syksyllä –92 ja Irmeli Nurmi keväällä –93. Klubista erosi viisi jäsentä, joten ensimmäisen kauden lopussa jäsenmäärä oli 22.
1993-1994
Uudet jäsenet: Eija Metsälä-Halonen, *
1994-1995
Uudet jäsenet: *Lea Tarvonen, Tuula Ekman, Riitta Latva, Ritva Männikkö ja Virpi Mäkelä. Klubin jäsenyydestä erosi tai katsottiin eronneeksi viisi jäsentä, joten jäsenmäärä kauden alussa ja lopussa oli 25.
1995-1996
Uudet jäsenet: *Harriet Arelahti, *Ritva Hongell, *
Klubista erosi kolme jäsentä, joten edelliseen kauteen nettolisäystä tuli kolme jäsentä ja jäsenmäärä nousi 28 jäseneen.
1996-1997
Uudet jäsenet: *Laura Tukeva ja Iiris Lehtonen. Klubista erosi yksi jäsen, joten nettolisäys yksi ja kauden lopussa sihteeri kirjasi 29 jäsentä.
1997-1998
Uudet jäsenet: Ulla Paju ja Hannele Lundström. Klubista erosi kauden aikana kolme jäsentä, joten toimintavuoden lopussa jäseniä oli 28.
1998-1999
Uusi jäsen: *Leena Pohjanloimu. Klubista erosi neljä jäsentä, joten edellisestä toimintavuodesta jäsenistö pieneni ollen toimintakauden lopussa 25.
1999-2000
Uudet jäsenet: *Lea Lahdensuu, *Liisa Salmi ja Sari Moilanen.
Klubista erosi kaksi jäsentä, joten nettolisäys kaudella oli yksi ja jäsenmäärä kauden lopussa 26.
2000-2001
Uusi ”vanha” jäsen: *Paula Soveri, joka ulkomailta palattuaan liittyi uudelleen jäseneksi. Klubista erosi tai katsottiin eronneeksi seitsemän jäsentä, joten nettovähennys oli kuusi ja jäsenmäärä kauden lopussa 20.
2001-2002
Uudet jäsenet: *Eila Silvennoinen ja *Aulikki Åvall. Kauden aikana klubista eroamisia ei tapahtunut, joten toimintakauden ja 10-vuotistaipaleen lopussa jäsenmäärä oli 22 toimivaa leijonaa.
Kymmenen vuoden aikana klubiin on liittynyt 27 uutta jäsentä, joista edelleen on mukana 12 toimintaan sitoutunutta lionia (edellä luetelluista tähdellä merkityt). Kun klubi lähti toiselle 10-vuotistaipaleelleen 1.7.2002, klubin jäsenistön muodostivat:
Harriet
Lea
Leena Pohjanloimu Eija Riitala Liisa Salmi
Eila Silvennoinen Paula Soveri
Lea
Paula Tuulenkylä Pirjo Wikstén Aulikki Åvall
Leijonatyö on laadukasta toimintaa ja ollakseen sitä se vaatii laadukkaat jäsenet. Määrä ei voi koskaan korvata laatua. Vaikka lionstoiminta on vapaaehtoisuuteen perustuvaa harrastustoimintaa, niin lionlupaus velvoittaa jokaista toimimaan lionsperiaatteiden mukaan ja ottamaan vuorollaan vastuun eri tehtävistä. Joinakin vuosina presidentti klubin tukemana on ryhdikkäästi ottanut esille poissaolot kokouksista ja muustakin toiminnasta. Se on johtanut oma-aloitteisiin eronpyyntöihin tai klubi on katsonut sääntöjen mukaisesti jäsenen eronneeksi klubista.
Mistä sitten on johtunut, että näinkin paljon vaihtuvuutta on ollut jäsenistössä? Elämäntilanteet vaihtelevat, tapahtuu muuttoja paikkakunnalta toiselle, muutaman vuoden jälkeen todetaan, että Lions-työ ei olekaan sitä, mitä on odottanut. Eikö klubi ole antanut jäsenilleen kiinnostavaa ja mielekästä toimintaa? Vai eikö kukin jäsen itse ole osannut tuoda omaa panostaan klubiin ja siten rakentaa toimintaa sellaiseksi, että saisi siitä hyvää mieltä itselleen ja löytäisi toiminnasta mielekkyyttä? Klubilla on ollut muutaman kerran totuuden hetkiä ja se on katsonut itseään peilistä. On pysähdytty miettimään, missä klubi on onnistunut ja missä taas on parantamisen varaa. Näiden itsetutkiskelujen ja yhteisten keskustelujen kautta on kenties pystytty kehittymään sekä yksilöinä että klubina.
3. Toimintavuodet 1992-2002
Kevät 1992 ja toimintavuosi 1992-1993
Kansainvälinen teema: Me palvelemme
Kotimainen teema: Yhdessä nuorten kanssa
Piirikuvernöörin teema: Ystävinä yli rajojen
Presidentin teema: Turvaa toiminta toisellekin toimintakaudelle
Hallitus:
Presidentti Aili Simpanen
Sihteerit Tuulikki Strengell, Paula Soveri, Tuula Kujala
Rahastonhoitaja Pirjo Wikstèn
I varapresidentti Seija Lehtonen
II varapresidentit Maire Rautonen, Marjut Raipola
Tiedotussihteeri Paula Tuulenkylä
Klubimestarit Taru Rannisto, Maritta Laakso, Merja Heikkinen
Tail twister
Jäsentmk:n pj Ritva Tukeva
Charter-presidenttimme toimintasuunnitelmaan oli kirjattu lionismin toiminnalliset tavoitteet: palvelutyö ja varainhankinta-aktiviteetit. Toimintasuunnitelmasta eivät olleet unohtuneet myöskään hallituksen ja toimikuntien jokaisen jäsenten tehtävät eikä klubin virkistystoiminta. Presidentin luotsaamaa runsaan vuoden mittaista kautta leimasi vastaperustetun naisklubin oman toiminnan ja aktiviteettien hahmottaminen, toisiimme tutustuminen sekä uusien jäsenten hankinta.
kuva
II toimintavuosi 1993 – 1994
Kansainvälinen teema: Me palvelemme/Sight First -kampanjavuosi
Kotimainen teema: Yhdessä nuorten kanssa
Piirikuvernöörin teema: Ystävinä yhdessä
Presidentin teema: Lämpimän Lions-hengen luominen
Hallitus:
Presidentti Seija Lehtonen
Sihteeri Paula Tuulenkylä
Rahastonhoitaja Eija Riitala
I varapresidentti Marjut Raipola
II varapresidentti Helinä Nieminen
Past presidentti Aili Simpanen
Tiedotussihteeri Irmeli Nurmi
Klubimestari Asta Veteli
Tail twister Eija-Riitta Tamminen
Jäsentoimikunnan pj Ritva Tukeva
Toista toimintavuotta leimasi toiminnallisuus ja lämmin Lions-henki, jonka vaalimisen presidentti olikin valinnut omaksi teemakseen. Kauden saavutus oli myös oman klubiviirin valmistuminen, joka osaltaan on luomassa ja ylläpitämässä lämmintä Lions-henkeä. Yhteistyössä oltiin Länsi-Vantaan lionsklubien kanssa Sight First – kampanjan ja erityisesti siihen liittyvän Suomi-Ruotsi – maaottelumarssin järjestelyissä. Yhteistoimintaa oli myös muiden vantaalaisten naisjärjestöjen kanssa. Olimme klubina mukana ensimmäisen kerran vantaalaisten naisjärjestöjen yhteisessä Wähäjoulussa Hämeenkylän kirkossa.
III toimintavuosi 1994 – 1995
Kansainvälinen teema: Solidaarisuus
Kotimainen teema: Yhdessä perheen kanssa
Piirikuvernöörin teema: Kehitä ja kehity
Presidentin teema: Oma viihtyminen ja virkistyminen / klubin merkitys jäsenille
Hallitus:
Presidentti Helinä Nieminen
Sihteeri Pirjo Wikstén
Rahastonhoitaja
I varapresidentti Paula Tuulenkylä
II varapresidentti Paula Soveri
Past presidentti Seija Lehtonen
Tiedotussihteeri Eija-Riitta Tamminen
Klubimestari-tail twister Ritva Tukeva
Jäsentoimikunnan pj Tuula Kujala
Aktiviteettitmk:n pj Eija Riitala
Klubisääntöihin tehtiin muutos siten, että klubimestarin ja tail twisterin tehtävät yhdistettiin ja hallituksen jäseneksi lisättiin aktiviteettitoimikunnan puheenjohtaja.
N-piirin piirihallitus
Paula Tuulenkylä , LEO-toimialajohtaja
Toimikaudelle oli tunnusomaista tutustuminen lähiympäristön muihin lionsklubeihin ja niiden jäseniin tarkoituksena silläkin tavalla edistää klubilaisten viihtyvyyttä Lions-työssä. Systemaattisen vierailusuunnitelman mukaan kaksi tai kolme klubilaista kerrallaan lähti klubivierailuille. Niin tulivat Länsi-Vantaan klubit ja muutamat muutkin leijonayhteistyökumppanit paremmin tutuiksi klubilaisille. Eikä suinkaan vähäisimpänä tavoitteena ollut oman, nuoren klubimme tunnetuksi tekeminen, mikä tavoite myös saavutettiin ja huomattiin Lions-maailmassa.
kuva
kuva
IV toimintavuosi 1995 – 1996
Kansainvälinen teema: Leadership – Johtajuus/johtamistaito
Kotimainen teema: Yhdessä perheen kanssa
Piirikuvernöörin teema: Palvellen yhdessä
Presidentin teema: Elämän ehdoilla – huomisen hyväksi
Hallitus:
Presidentti Paula Tuulenkylä
Sihteeri Eija-Riitta Tamminen
Rahastonhoitajat Ritva Männikkö ja Eija Riitala
I varapresidentti Pirjo Wikstén
II varapresidentti Ulla Paksula
Past presidentti Helinä Nieminen
Tiedotussihteeri Riitta Latva
Klubimestari Satu-Liisa Lyöri
Jäsentoimikunnan pj Seija Lehtonen
Aktiviteettitmk:n pj Ritva Tukeva
N-piirin piirihallitus
Presidentin teemaa toteutettiin klubimme historiassa ainutlaatuisen mittavalla Kaikki yhdessä huumeita vastaan -kampanjalla. Valtakunnalliselle kampanjalle saatiin tukijoita eri tahoilta: Valtiovalta, Poliisi, Kirkkohallitus, Helsingin Yliopiston tutkijoita, lehdistöä, TV ja radio, yrityksiä, Lions-liitto, Arne Ritari -Säätiö ja monia muita. – Kampanjan suuruusluokkaa kuvastaa mm. se, että huumetietoiskua esitettiin TV:ssä kolme kertaa illassa toukokuun ajan. Toimittamaamme Huumetietoisku-lehteä jaettiin koteihin 230.000 kpl. Kampanjan suojelijana toimi opetusministeri Olli-Pekka Heinonen. Kampanjalle saatiin ilmaista palstatilaa ja tv-aikaa yli 4 milj. Fim arvosta. LC-organisaatiossa tämä aktiviteetti sai osakseen ansaittua huomiota liittotasoa myöten. Kampanja osoitti esimerkinomaisesti, kuinka määrätietoisesti ja nykyaikaisesti toimiva klubi voi päästä vaikuttaviin tuloksiin organisoimalla ajankohtaisia yhteistyöprojekteja. Kauden aikana oli vastapainoksi kevyempääkin ohjelmaa, mm. hattujuhlat Hotelli Haagassa. Viron kielen intensiivikurssi ja kadonneen vyötärön metsästys kunnianhimoisine tavoitteineen yhdistivät klubilaisia. Klubin lippu valmistui ja vihittiin juhlallisesti käyttöönsä.
Ulospäin suuntautuvan, aktiivisen klubin imago vahvistui entisestään.
kuva
kuva
kuva
V toimintakausi 1996 – 1997
Kansainvälinen teema: Johtajuus – johtamistaito
Kotimainen teema: Yhdessä perheen kanssa – vahvana huomiseen
Piirikuvernöörin teema: Yhteistyöllä tuloksiin
Presidentin teema: Elämän ehdoilla huomisen hyväksi
Vain sydämellä näkee riittävän hyvin
Presidentti Pirjo Wikstén
Sihteeri Eija Riitala
Rahastonhoitaja Teija Liesvirta
I varapresidentti Ulla Paksula
II varapresidentti Ritva Tukeva
Past presidentti Paula Tuulenkylä
Tiedotussihteeri Aili Simpanen
Klubimestari Ritva Hongell
Jäsentoimikunnan pj
Aktiviteettitmk:n pj Helinä Nieminen
N-piirin piirihallitus
Paula Tuulenkylä , Tiedotusjohtaja
Toimikautta sävytti klubilaisten henkisestä ja ruumiillisesta jaksamisesta huolehtiminen. Vaikka jokainen on ensisijaisesti itse vastuussa omasta jaksamisestaan, asiaa vauhdittamaan presidentti perusti klubiin ”kanttitoimikunnan” entisen ohjelmatoimikunnan tilalle. Monenlaista yhteistä hauskuutta toimikunta saikin aikaan, syys- ja kevätretket, pikkujouluna lauluillan sekä tanssikurssit. Tanssikurssin taitoja sitten hyödynnettiin klubin 5-vuotisjuhlissa 20-luvun malliin. Klubin kansainvälinen toiminta käynnistyi, kun klubi vastaanotti kesällä kaksi vaihto-oppilasta, eestiläisen Reelikan ja tanskalaisen Karenin. Asioita ajateltiin ja Lions-työtä tehtiin ”sydämellä” presidentin teeman mukaisesti.
VI toimintavuosi 1997 – 1998
Hallitus:
Presidentti Ulla Paksula
Sihteeri
Rahastonhoitaja Eija-Riitta Tamminen
I varapresidentti Ritva Tukeva
II varapresidentti Tuula Kujala
Past presidentti Pirjo Wikstén
Tiedotussihteeri Eija Riitala
Klubimestarit Mervi Pellikka, Tuula Ekman
Jäsentoimikunnan pj Satu-Liisa Lyöri
Aktiviteettitmk:n pj Lea Tarvonen
N-piirin piirihallitus
Paula Tuulenkylä, Viestintäjohtaja
SLL:n Pohjolan Punainen Sulka -työryhmä
Paula Tuulenkylä, Tiedottaja
SLL:n Quest-tmk
Ulla Paju-Savolainen, Quest-pääkouluttaja
Helinä Nieminen, Quest-tiedotusryhmän jäsen
Presidentin mukaan toimintavuoden piti olla se vuosi, jolloin ei tehdä mitään – levätään vaan ja pidetään hauskaa – toisin näytti kuitenkin käyvän heti alkuunsa. Hyvin pian oltiin entiseen tapaan monessa mukana, oli valtakunnallista aktiviteettia, piirin aktiviteettia ja klubin omia, osa jo perinteiksi muodostuneita aktiviteetteja. Toiminta oli kuitenkin presidentin teeman mukaisesti ihmisläheistä niin aktiviteettien kuin klubin omankin virkistäytymisen osalta. Toimintavuosi tarjosi jokaiselle jotakin monipuolisuudellaan.
VII toimintavuosi 1998 – 1999
Kansainvälinen teema: Ilman harmoniaa suuret saavutukset ovat mahdottomia
Kotimainen teema: Huumeeton huominen
Piirikuvernöörin teema: Sydämellä palvellen
Presidentin teema: Pidä toista kädestä
Hallitus:
Presidentti Ritva Tukeva
Sihteeri Laura Tukeva
Rahastonhoitaja Anneli Löfgren
I varapresidentti Eija-Riitta Tamminen
II varapresidentti Eija Riitala
Past presidentti Ulla Paksula
Tiedotussihteeri Iiris Lehtonen
Klubimestari Hannele Lundström
Jäsentoimikunnan pj Harriet Arelahti
Aktiviteettitmk:n pj Pirjo Wikstén
N-piirin piirihallitus
Paula Tuulenkylä, IV-alueen 1. lohkon puheenjohtaja
SLL:n Pohjolan Punainen Sulka -työryhmä
Paula Tuulenkylä, Tiedottaja
SLL:n tiedotustoimikunta
Paula Tuulenkylä
SLL:n Quest-tmk
Ulla Paju-Savolainen, Quest-pääkouluttaja
Helinä Nieminen, Tiedotusryhmän jäsen
Toimintavuotta sävytti toisaalta isot aktiviteetit ja toisaalta presidentin luoma rauhallinen ”fiilis” isoista hankkeista huolimatta. Tietoisesti presidentti halusi pitää klubin omat aktiviteetit pienimuotoisina, koska klubi oli sitoutunut pohjoismaiseen aktiviteettiin, Pohjolan Punainen Sulka-kampanjaan. Siinä onnistuttiinkin yli 100-prosenttisesti. Presidentti halusi, että vältämme liialliset paineet ja muistamme, että olemme harrastuksen parissa, tosin meille kaikille tärkeän harrastuksen. Kauden aikana toteutui useampivuotinen hanke: saada ulkomainen ystävyysklubi. Klubi sai ensimmäisenä Suomessa irlantilaisen ystävyysklubin. Viron Lihulasta saatiin toinen ystävyysklubi.
VIII toimintavuosi 1999-2000
Kansainvälinen teema: Sitoudumme – me palvelemme
Kotimainen teema: Huumeeton huominen
Piirikuvernöörin teema:
Yhdessä palvellen – huomista rakentaen
Presidentin teema: Yhdessä uudelle vuosituhannelle
Hallitus:
Presidentti Eija-Riitta Tamminen
Sihteeri Helinä Nieminen
Rahastonhoitaja Anneli Löfgren
I varapresidentti Eija Riitala
II varapresidentti
Past presidentti Ritva Tukeva
Tiedotussihteeri Lea Tarvonen
Klubimestari Pirjo Wikstén
Jäsentoimikunnan pj Harriet Arelahti
Aktiviteettitmk:n pj
Ritva Tukeva
N-piirin piirihallitus
Presidentti halusi teemansa mukaisesti yhdessä hauskaa toimintaa jäsenille oman klubin aktiviteeteissa, klubivierailuilla ja yleensä kaikissa Lions-tapahtumissa. Hauskan toiminnan lomassa myös varainhankinta onnistui. Klubivierailut tarkoittivat presidentin visioissa lähinnä lähiympäristön klubeja, kenties jokunen vierailu ulkomaisiinkin klubeihin lomakohteissa. Mutta ei arvannut presidentti sen enempää kuin klubikaan kauden alussa, kuinka konkreettisesti hauska toiminta ja klubivierailut toteutuivat todellisuudessa! ”Yhdessä uudelle vuosituhannelle” mentiin toukokuussa 2000 Helsingissä uuden irlantilaisen ystäväklubimme 12 jäsenen kera!
IX toimintavuosi 2000 – 2001
Kansainvälinen teema: Laatu – avain tulevaisuuteen
Kotimainen teema: Huumeeton huominen
Piirikuvernöörin teema: Yhdessä laatua lionismiin
Presidentin teema: Lapset – toivomme
Hallitus:
Presidentti Eija Riitala
Sihteeri Ritva Hongell
Rahastonhoitaja Anneli Löfgren
I varapresidentti
II varapresidentti Laura Tukeva
Tiedotussihteeri Ritva Tukeva
Klubimestari Lea Lahdensuu
Past presidentti Eija-Riitta Tamminen
Jäsentoimikunnan pj Pirjo Wikstén
Aktiviteettitmk:n pj Paula Tuulenkylä
Vantaa 2003 vuosikokouksen päätoimikunnan sihteeri
Seija Lehtonen
Presidentin teemaa noudattaen toiminta suuntautui suurelta osalta lasten hyväksi. Uusien yhteistyökumppanien kanssa toteutettu käytettyjen vaatteiden keruu ja toimittaminen Pietarin lapsille sai Lions-työn tarvitsemaa julkisuutta lehdistön kautta. Toiminnallista vuotta sävytti toisaalta jäsenkato. Jäsenen eroaminen klubista on aina ikävä asia. Vielä vaikeampi tilanne on, kun on kyse jäsenen erottamisesta. Presidentti toimi asiassa ryhdikkäästi ja totesi, että joskus on tällaisiakin päätöksiä tehtävä. Muutenkin toiminta oli laadukasta ja näkyi mm. siten, että osallistuttiin runsain joukoin erilaisiin Lions-tapahtumiin. Myös useimmissa hallituksen kokouksissa oli läsnä muitakin kuin hallituksen jäseniä.
X toimintavuosi 2001 – 2002
Kansainvälinen teema: Light the path – Osoita Tie
Kotimainen teema: Turvallinen tulevaisuus
Piirikuvernöörin teema: Lionstyöllä elämyksiä
Presidentin teema: Pidä huolta itsestäsi ja voimiesi mukaan lähimmäisestäsikin
Hallitus:
Presidentti
Sihteeri Lea Lahdensuu
Rahastonhoitaja Anneli Löfgren
I varapresidentti Laura Tukeva
II varapresidentti Ritva Hongell
Past presidentti Eija Riitala
Tiedotussihteeri Ulla Paksula
Klubimestari Paula Soveri
Jäsentoimikunnan pj Pirjo Wikstén
Aktiviteettitmk:n pj Paula Tuulenkylä
N-piirin piirihallitus
Helinä Nieminen IV-alueen 1. lohkon puheenjohtaja
Vantaa 2003 vuosikokouksen päätoimikunnan sihteeri
Seija Lehtonen
Leijona-lehden toimituskunta
Paula Tuulenkylä
Kymmenes toimintavuosi monipuolisti edelleen klubin toimintaa painottuen palvelutyön suuntaan. Uutena palvelun muotona aloitettiin vanhustyö Leiritien palvelutalossa, joka luontevasti tuki presidentin teemaa pitää huolta lähimmäisistä oman itsensä huolehtimisen rinnalla. Jatkona edellisen kauden merkittävään palveluaktiviteettiin toteutettiin lahjoituksena saatujen käytettyjen vaatteiden lajittelu ja kuljetus Pietarin apua tarvitseville. Varainhankinnassa keskityttiin Toyota Kaivokselan kanssa yhteistyössä toteutettuun tapahtumaan. Kaudelle oli leimallista aktiivinen virkistystoiminta teatteri-, konsertti- ja taideiltojen merkeissä sekä monipuoliset klubiesitelmät. Teatterilippujen myynnillä saatiin myös kartutetuksi klubin 10-vuotisjuhlien kassaa.
|
Kymmenen presidenttiä on luotsannut klubia kymmenen vuoden ajan. Jokainen presidentti on jo tehdessään omaa toimintasuunnitelmaansa ottanut huomioon niin kansainvälisen, kotimaisen kuin N-piirin piirikuvernöörinkin teeman ja sovittanut ikioman teemansa näihin. Presidenttien teemoissa ja toteutuneissa aktiviteeteissa on näkyvissä inhimillisyys, palveleva asenne, lähimmäisistä välittäminen ja yhdessä tekeminen. Kukin presidentti on aina tuonut ”omat mausteensa” omaan vuoteensa. Tästä huolimatta kuluneet toimintakaudet eivät ole jääneet erillisiksi ja yksittäisiksi toimintakausiksi, vaan alkuvuosien toimintalinjausten hakemisen jälkeen ne muodostavat yhtenäisen kymmenen vuoden jatkumon. Jo varhaisessa vaiheessa oivallettiin yli toimintakausien menevän suunnittelutyön tarpeellisuuKokouspaikkana oli kuuden ensimmäisen vuoden ajan hotelli Haaga, jossa pidettiin klubikokoukset ja suurin osa hallituksenkin kokouksista. Vuoden –97 alusta lukien alkoi kokeilun aika. Klubikokouspaikkana kokeiltiin Myyrmäki-taloa, Myyrmannissa ravintola Bretagnea ja vihdoin asetuimme Vapaalaan ravintola Buccaneeriin vuosina 1998-99. Muutaman kerran klubikokouksia pidettiin klubilaisten työpaikoillakin. Hallituksen kokouksista suurin osa oli Castrum OY:n tiloissa Konalassa. Castrumin tiloissa jatkettiin toimintavuonna 1999-2000 sekä klubikokousten että hallitusten kokousten pitoa. Toukokuussa 2000 oli koemielessä klubikokous Fur Centerissä, johon sitten ihastuttiin ja päätettiin toistaiseksi majoittua sinne. Edelleen Fur Center on klubikokousten ja useimpien hallituksen kokousten pitopaikka. Mukavaa vaihtelua tuovat hallituksen kokoukset klubilaisten kodeissa, kesämökeillä ja laivaristeilyillä. 4. Huomionosoitukset ja palkitsemiset 4.1 Presidentin ja klubin palkitsemiset Perustamisjuhlassa LC Helsinki/Viapori lahjoitti kummilapselleen leijonapatsaan, joka on tarkoitettu kiertopalkinnoksi ja luovutettavaksi presidentin kulloinkin valitsemalle Vuoden Leijonalle. Patsaan jalustassa olevaan laattaan on tähän mennessä kaiverrettu seuraavien Vuoden Leijonien nimet: 1992-93 Eija-RiittaTamminen 2001-02 Liisa Salmi Tämän lisäksi presidentti on palkinnut vuosittain sihteerinsä, muitakin hallituksensa jäseniä tai joskus jopa kaikki klubinsa jäsenet, milloin leijonarekvisiitalla milloin omintakeisimmilla persoonallisilla palkinnoilla. Kaikki tähänastiset presidentit ovat myös ansainneet ja saaneet joko kansainvälisen erittäin hyvän presidentin tai kotimaisen 100 %:n presidentin merkin. LC Vantaa/Helsingen toiminnan alkuvuosina 1992-1994 toteutettiin kansainvälinen kampanja Sight First, jolla kerättiin varoja turhan sokeuden estävään työhön. Lahjoittamalla tietyn määrän rahaa LCIF-rahastolle klubi voi hankkia Melvin Jones – jäsenyyden valitsemilleen jäsenille. Tällöin klubi hankki kolme Melvin Jones – jäsenyyttä
4.2 Muut palkitsemiset Klubi on osoittanut toiminnallisuutensa jo alusta alkaen, minkä N-piiri on huomannut ja osoittanut huomionosoituksillaan. N-piirin piirihallituksessa ja valtakunnallisissa lions-organisaatioissa on ollut klubin jäseniä eri tehtävissä jo kolmannesta toimintavuodesta alkaen. Niinpä palkitsemisia on sadellut vuosien varrella niin klubille kuin yksittäisille jäsenillekin.
kuva
Yksilötasolla on myös palkittu runsaasti klubimme jäseniä:
Paula Tuulenkylä / LEO-johtaja, kahden leoklubin perustaja
AKTIVITEETIT 5.1 Palvelu Ensimmäinen palveluaktiviteetti, ilmainen verenpaineen mittaus järjestettiin marraskuussa -92 Kauppakeskus Isomyyrissä. Klubissa oli tuolloin monta sairaanhoitajaa, joten aktiviteetin organisointi ja toteutus sujuivat helposti. Joulun alla -92 klubi osallistui Vantaan Turvakodin kunnostustalkoisiin naisille sopivin toiminnoin: huonekalujen hankinta, verhojen ompelu ja kodin sisustaminen. Vantaan Turvakodin kunnostus tehtiin yhdessä vantaalaisten miesklubien kanssa, joten tämä projekti käynnisti myös yhteistyön muiden vantaalaisten klubien kanssa.
Lions Quest
Jo ensimmäisen toimintavuoden syksynä lähdimme mukaan Lions Quest-hankkeeseen. Silloinen piirikuvernööri Heikki K. Järvinen vieraili klubikokouksessamme ja kertoi, mitä Lions Quest on. Saimme kuulla, että se on lähinnä peruskoulunopettajille tarkoitettu koulutusohjelma, jonka tarkoituksena on antaa opettajille valmiuksia ohjata lapsia ja nuoria tekemään elämässään oikeita valintoja ja saavuttamaan hyvän itsetunnon, jotta esim. päihteille ja huumeille lapset ja nuoret pystyvät sanomaan EI. Piirikuvernööri kertoi myös, että koulutukseen menevät opettajat tarvitsevat kurssipäivien ajaksi sijaisia. Lions Quest tuntui aktiviteetilta, jossa halusimme olla mukana. Myös palvelutyö, opettajan sijaisuus muutaman päivän ajan, tuntui kiehtovalta. Niinpä lupasimme rahoittaa yhden opettajan koulutukseen ja kolme urheaa klubilaista opettajien sijaiseksi yhden päivän ajaksi. Olimme Länsi-Vantaalla ensimmäinen klubi, joka innostui Lions Quest -aktiviteetista.
Lions Quest on pysynyt aktiviteettinamme kaikkina kymmenenä toimintavuotena. Koska klubiamme kiinnosti saada palautetta opettajilta Lions Quest -ohjelmasta, järjestimme palauteillan konserttitalo Martinuksen lämpiössä pienen iltapalan kera marraskuussa –97. Tilaisuuteen olimme saaneet alustajaksi professori Helena Helven Helsingin yliopistosta ja PDG Harri Westermarck toimi illan juontajana. Tilaisuuteen kutsutut Quest-koulutuksen saaneet opettajat tekivät ryhmätöitä ja Quest-pääkouluttaja Ulla Paju-Savolainen sekä liiton Quest-toimikunnan puheenjohtaja Reijo Oksanen saivat suoraa palautetta opettajilta koulutuksen käyttökelpoisuudesta.
Vanhustyö
Lasten ja nuorten lisäksi olemme kohdistaneet palvelutoimintamme vanhuksiin. Ensimmäisinä toimintavuosina kohteemme oli Myyrmäen Dementia-yksikkö, jossa käytiin joulun ja pääsiäisen aikaan. Tutuiksi tulivat vuosien myötä myös Variston ja Askiston palvelutalot sekä Myyrinkoti. Klubin askartelutaitoiset viihdyttivät asukkaita ohjaamalla ja auttamalla pääsiäiskorttien teossa ja klubin laulutaitoiset puolestaan olivat liikkeellä joululaulujen merkeissä. Kiintein yhteistyö on kuitenkin syntynyt Myyrmäen Leiritien palvelutalon kanssa kymmenentenä toimintavuonna. Keskimäärin joka toinen kuukausi muutama klubilainen on vieraillut tervehtimässä vanhuksia. On juotu yhdessä pullakahvit, seurusteltu, tehty kevätretki, laulettu ja annettu ennen kaikkea aikaamme vanhuksille. Klubiimme monta vuotta kuulunut pastori Asta Veteli on pitänyt pieniä hartaushetkiä vierailukohteissa. Leiritien palvelutalon aktiviteetti on ollut monelle klubilaiselle mieluinen ja suunnitelmissa on jatkaa edelleen samoilla linjoilla.
Avustuksia Viroon
Suomen rajojen ulkopuolelle suuntautuva palvelutyö sai alkunsa syksyllä –94, kun silloinen sihteeri oli lukenut artikkelin Iltalehdestä. Siinä kerrottiin Virossa, Tallinnasta etelään sijaitsevassa Kirblan kylässä ahertavasta sosiaalityöntekijästä Anu-Liistä. Ankeissa olosuhteissa hän yritti auttaa alueen turvattomia lapsia ja vanhuksia. Puutetta oli kaikesta: ruoasta, vaatteista, kodin tarvikkeista. Lisäksi asunnot olivat kylmiä ja heikkokuntoisia. Iltalehden toimittaja kävi klubikokouksessa kertomassa lisää asiasta näkemänsä perusteella. Tämä käynnisti klubissa ajatustyön: voisimmekohan mekin tehdä jotain. Me, jotka uusimme säännöllisin väliajoin vaatteitamme ja kotiamme heittäen pois paljon käyttökelpoista tavaraa! Ajatus johti toimintaan niin, että marraskuussa –94 ensimmäinen ”avustuskuorma” ja viisi klubilaista perhosia mahanpohjassaan lähti kohti tuntematonta. Klubisihteerin valmistelujen ansiosta kuitenkin löysimme Kirblan ja Anu-Liin.
Suuntana Pietari
Aktiviteetit syntyvät, jalostuvat ja muuttavat muotoaan. Niin on käynyt Kirbla-aktiviteetillekin. Vaatteiden ja tavaroiden kerääminen sujuivat suhteellisen mutkattomasti, mutta tavaroiden perille vieminen ei ollutkaan aina helppoa. Klubi alkoi etsiä uusia kanavia kuljetusten järjestämiseen. Apuun tuli Riihimäen seurakunnan idäntyö, jolla oli olemassa valmis kuljetussysteemi. Mutta kohde ei ollutkaan Viro, vaan Pietari ja sen avun tarpeessa olevat. Niinpä Riihimäen seurakunnan idäntyön vapaaehtoistyöntekijöitä kutsuttiin syksyllä 2000 klubikokoukseen kertomaan tarkemmin toiminnastaan. Kuulimme, että he ovat jo toistakymmentä vuotta kohdentaneet humanitaarisen apunsa Pietarin alueen lastenkoteihin, sairaaloihin ja vankiloihin. Klubi teki päätöksen, että tällä kertaa klubin keräämät tavarat toimitetaankin Pietariin, varsinkin kun Kirblasta ei ollut tullut avunpyyntöjä vähään aikaan.
Tieto tämänkaltaisesta palveluaktiviteetistamme levisi myös lionsmaailman ulkopuolelle. Ennen kuin huomasimmekaan olimme saaneet uuden yhteistyökumppanin, vaatealan yrityksen KappAhlin. Maaliskuussa -01 toteutettiin projekti, jossa Kapp-Ahlin Helsingin seudun liikkeet keräsivät siistejä ja käyttökelpoisia vaatteita ja toimittivat ne klubin lajiteltaviksi sekä edelleen toimitettaviksi Pietarin avun tarpeessa oleville. Aktiviteetista muodostui näin kolmen eri tahon yhteistyöprojekti: LC Vantaa/Helsinge, KappAhl ja Riihimäen seurakunnan idäntyö. Tavaraa toimitettiin kaikkiaan
|
5.2 Varainhankinta-aktiviteetit
Varainhankinta alkoi Myyrmäessä Kauppakeskus Isomyyrin edessä 19.9.1992 vaatimattomasti hyvin perinteisellä lionsaktiviteetilla, makkaranmyynnillä. Oli grilli, pieni puutarhapöytä, kassalipas, klubin nimi lions-logoineen ja säännösten vaatima juokseva vesi sekä tietysti iloiset ja myyntihenkiset klubilaiset myyntipöydän takana! Saldo aktiviteetista ei ollut päätähuimaava, mutta kokemus oli rohkaiseva.
Kevättempaukset
Maaliskuusta -93 lukien kevättempaus on ollut klubin pääasiallinen varanhankinta-aktiviteetti. Paikaksi valittiin Myyrmäen koulu/Vaskivuoren lukio. Tempauksia on pidetty melkein joka vuosi maalis-huhtikuussa ja paikka on pysynyt samana. Kerran on myös kokeiltu Kaivokselan kouluakin, mutta taas palattu Myyrmäkeen. Ohjelmanumeroina ovat olleet muotinäytökset, voimistelu- ja vatsatanssiesitykset ja koulun musiikkiluokkalaisten esitykset. Saatiinpa kerran paikalle nuorison suuri suosikki XL5 yhtye juuri ennen hajoamistaan. Tempauksissa on ollut tarjolla eri yrittäjien myyntipöytiä, verenpaineen mittausta, koiranäyttelyjä, poniratsastusta, ongintaa, arpojen myyntiä ja buffetti. On myös annettu lions-infoa ja tehty toimintaa tunnetuksi. Joinakin vuosina on julkaistu tempaukseen liittyvä lehti, jonka jakelualue on ollut Länsi-Vantaa. Kävijöitä on ollut 800-1000 ja rahallinen tuotto on vaihdellut 15 000 – 20 000 markan välillä.
Joulukorttiaktiviteetit
Toisen toimintavuoden syksyllä -93 käynnistettiin joulukorttiaktiviteetti. Vantaan käsi- ja taideteollisuuskoulun oppilaille järjestettiin kilpailu, jossa piti piirtää yksi tai useampi malli joulukortiksi. Kilpailuun osallistui kiitettävästi oppilaita tekemillään töillä niin, että viiden joulukortin valinta osoittautui vaikeaksi. Valittujen töiden tekijöitä klubi palkitsi stipendein. Valituista malleista painatettiin 7 700 kpl kortteja, joita klubilaiset myivät jo ensimmäisenä vuonna 6 200 kpl. Rahaa kertyi n. 20 000 mk. Hyvän tuoton innoittamana seuraavana vuonna teetätettiin uusia malleja ja myynti sujui hyvin. Kaiken kaikkiaan seitsemänä vuonna klubi on myynyt omia joulukorttejaan. Vieläkin on varastossa kortteja, joita ei taatusti myydä missään kirjakaupassa!
Kuva
Kun Pohjolan Punainen Sulka – kampanja joulukortteineen käynnistyi vuonna -98, jäi klubin omien korttien myynti vähäisemmälle. Sen sijaan Punainen Sulka -joulukortteja myytiin sitäkin enemmän. Kampanja sisälsi myös pinssien, höyhenien ja tarrojen myyntiä. Kun Pohjolan Punainen Sulka -kampanja päättyi syksyllä -99, tämän aktiviteetin tuotto oman klubimme osalta oli runsas 54 000 mk. Sulkakorttien myyntiä on jatkettu edelleen.
Yhteistyö Toyota Kaivokselan kanssa sai alkunsa vuonna -93 kun LC Helsinki/Pohjois-Haaga kysyi meitä kumppanikseen kahden lionsklubin ja suuren liikeyrityksen yhteiseen aktiviteettiin, jonka teemana olisi liikenneturvallisuus ja ennaltaehkäisevä huumetyö. Tällä tavoin yhteistyössä toimittiinkin kolmena keväänä 1994-96. Toyota Kaivokselan ansiosta saatiin tilaisuuden juontajaksi mm. kauppaneuvos Paukku. Mukana on ollut myös sellaisia rallimaailman tunnettuja nimiä kuin Marcus Grönholm ja Pasi Hagström. Liekö syynä edellä mainitut vai mitkä, mutta kävijämäärä tapahtumassa on ollut suuri ja sen myötä arvat ja leivonnaiset ovat tehneet hyvin kauppansa. Buffetin pito ja makkaran myyntikin ovat kannattaneet. Aineellisen puolen lisäksi varainhankinta-aktiviteeteissa on aina ollut mukana info-piste, josta on annettu Lions-tietouden lisäksi ennen kaikkea tietoa lionien ennaltaehkäisevästä huumetyöstä. Onhan se ollut tapahtumien teemakin.
Pohjois-Haagan klubin vetäydyttyä tästä aktiviteetista me halusimme kuitenkin jatkaa yhteistyötä Toyota Kaivokselan kanssa. Lokakuussa 2000 toteutettiin koko perheen syystapahtuma teemana turvallisuus, niin liikenneturvallisuus kuin lasten yleinen turvallisuus. Ohjelmaa oli kaikenikäisille ja erityisesti lapsille: poniratsastusta, eläinhahmoja, nukketeatteria, ongintaa ja taikuri. Varttuneemmille Miss XL-kilpailu, myynnissä leivonnaisia ja arpoja. Perinteisen makkaran grillauksen tilalla kokeiltiin pyttipannua, jota sitten syötiin jälkeenkin päin monen klubilaisen kodissa. Juontajana toimi Jorma Pulkkinen.
Maaliskuussa 2002 oli seuraava yhteistapahtuma, jonka teemana liikenneturvallisuuden lisäksi oli taas ennaltaehkäisevä huumetyö. Jo tutut toiminnat: nukketeatteri, onginta, arpajaiset ja onnenpyörä löytyivät näyttelyautojen lomasta. Vauhtia toi tapahtumaan miekkailunäytös, törmäyskelkka ja ympäriajosimulaattori, oltiinhan autoliikkeessä! Poliisikin oli saatu paikalle kertomaan huumetilanteesta! Toyota Kaivokselan kustantama ja klubilaisten annostelema hernekeitto teki niin hyvin kauppansa, että sitä jopa jonotettiin. Myös klubin myymät ohukaiset maistuivat hernekeiton jälkeen. Vuosien myötä yhteistyö Toyota Kaivokselan ja LC Vantaa/Helsingen kanssa on muodostunut hyväksi. Klubimme toimii tässäkin suhteessa lionsperiaatteiden mukaan, paikkakuntansa hyväksi ja yhteistyössä ympärillä olevan yritysmaailman kanssa. Unohtaa ei myöskään voi tämänkaltaisten tapahtumien rahallista tuottoa, joka on kerrallaan liikkunut 15 000 - 22 000 markan tienoilla.
Suurempien yksittäisten aktiviteettien lisäksi klubilla on ollut joukko pienempiä aktiviteetteja. On tehty itse jouluenkeleitä ja muita joulutavaroita, joita on myyty Kauppakeskus Myyrmannissa, järjestetty buffetti liikeyrityksen jonkin tapahtuman yhteyteen tai oltu myymässä kirpputorilla tavaroita. Myös konsertti- ja teatterilippujen myynnistä on kertynyt vuosien myötä mukavia summia. Onpa muutama klubilainen ollut TV-tähtenäkin ja lahjoittanut esiintymispalkkionsa klubin käyttöön.
5.3 Lahjoitukset
Klubi on tarkasti noudattanut sitä periaatetta, että suurelta yleisöltä kerätyt varat käytetään lyhentämättöminä jo ennen varainhankintatapahtumaa määriteltyyn kohteeseen. Tämä on ollut tärkeää senkin vuoksi, että aktiviteeteissa käyvät ja leijonien palvelutyötä tukevat tietävät, minne heidän antamansa rahat joutuvat. Siksi aktiviteeteillamme on aina teema ja kohde näkyvissä mainoksissa ja tapahtumapaikoilla. Kymmenen vuoden aikana lahjoitetut varat voidaan ryhmitellä kolmeen isompaan kohderyhmään:
– lapset ja nuoret,
– maan- ja maailmanlaajuiset lions-aktiviteetit sekä
– huumetyö.
Lasten ja nuorten hyväksi olemme antaneet rahalahjoituksia Vantaan Turvakotiin, Jokivarren Pienryhmäkotiin (huostaanotetut lapset) sekä stipendien muodossa pääasiassa Länsi-Vantaan kouluihin, partiolippukunta Vantaan Metsänkävijöille ja Vantaan Jalkapalloseuralle. Kaiken kaikkiaan tämäntyyppisiin kohteisiin on lahjoitettu n. 93 000 markkaa / 15 500 euroa.
Klubi on ollut yleensä aina mukana yhteisissä lions-aktiviteeteissa. Merkittävimpiä yhteishankkeita klubin toiminta-aikana ovat olleet Sight First – ja Pohjolan Punainen Sulka-kampanjat sekä LEO-toiminnan ja leijonien nuorisovaihtoleirien tukeminen. Tämäntapaisiin kohteisiin on lahjoitettu yhteensä n. 80 000 markkaa / 13 300 euroa. ”Leijonan osan” tästä summasta vie Pohjolan Punainen Sulka-kampanjassa kerätyt
54 400 markkaa, josta klubin itsensä harkitsemiin kohteisiin jäi lahjoitettavaksi 16 400 markkaa. Koko kampanjan kohderyhmänä olivat ikä-ihmiset, joille Lions-liitto suuntasi keräysvarat. Muiden vantaalaisten klubien tavoin LC Vantaa/Helsingekin lahjoitti omaan harkintaan jääneen osuuden Vantaan Dementia-yhdistykselle.
Huumetyö, ennen kaikkea ennaltaehkäisevä huumetyö on ollut avustuskohteittemme ykkössijoilla toimintamme kaikkina toimintavuosina. Se on näkynyt sekä aktiviteettien teemoissa että keräysvarojen kohdentamisessa. Kaikkiaan lahjoitettavaa rahaa on kertynyt reilut 64 000 markkaa / 11 000 euroa. Huumetyöhön ohjatuista varoista suurin osa on kohdentunut opettajien Lions Quest-koulutukseen, yli 30 000 markkaa. Myös Vantaankosken seurakunnan SAAPAS-projekti ja Pellaksen Huumehoitoyksikkö ovat olleet yksittäisiä suurempia lahjoitusten saajia.
Muita lahjoitustemme kohteita vuosien myötä ovat olleet Vantaan Näkövammaiset ry, Vantaan Työttömät ry, Vantaankosken ja Hämeenkylän seurakunnat (työttömien ruokailu), Aurinkokeitin-yhteistyöhanke LC Helsinki/Pohjois-Haagan kanssa, Viron Kirbla-avustuskohde, pyörätuolin hankinta Viroon, Riihimäen seurakunnan idäntyö, Variston palvelutalo, Medi-Heli sekä Vammaisten lasten tukiyhdistys Kehäkukka. Rahallisesti Kirblan avustuskohde on suurin, n. 15 000 markkaa. Yhteensä tämän ryhmän kohteisiin on lahjoitettu 36 000 markkaa / 6 000 euroa.
Suurinta osaa kahden viimeisen toimintavuoden aikana kerätyistä varoista ei ole ennen 10-vuotisjuhlia vielä luovutettu. Joitakin pienempiä akuutteja lahjoituksia on tehty ja perinteiset koululaisten stipendit on jaettu keväällä. Nyt klubilla on ilo 10-vuotisjuhlassa 12.10.2002 luovuttaa Vantaan poliisille huumetesteri ja Jokivarren Pienryhmäkodille avustus bändin soitinten hankintaan. Kun nämäkin lahjoitukset otetaan huomioon, kymmenen vuoden aikana klubi on lahjoittanut kokonaisuudessaan n. 273 000 markkaa eli 45 500 euroa.
6. Yhteistoiminta
Klubimme ensimmäisen toimintavuoden aikana puuhattiin innokkaasti Länsi-Vantaan kuuden miesklubin ja meidän naisklubimme voimin yhteistyösopimusta. Miesklubit olivat toimineet jo aiemmin menestyksellä yhteistyössä ja järjestäneet useana vuonna konserttitanssiaisia, joiden tuotoilla lähetettiin vantaalaisia nuoria leijonien nuorisovaihtoon. Yhteistyösopimuksen allekirjoitti kaikki Länsi-Vantaan seitsemän lionsklubia 23.3.1993. Mistä johtunee, mutta meidän klubimme ollessa mukana konserttitanssiaisia totutussa muodossa ei enää järjestetty!
Klubilla oli sopimusta tehtäessä jo vähän kokemustakin klubien välisestä yhteistyöstä. Oltiinhan mukana Vantaan Turvakodin kunnostuksessa ja sisustuksessa joulukuussa -92. Toinen yhteistyöhanke, johon klubimme osallistui, oli Louhelassa Mätäoja siistiksi – ympäristötalkoot keväällä -93. Ei siellä ollut osallistujia kaikista klubeista, mutta LC Vantaa/Helsingestä sitä enemmän. Näistä tapahtumista käynnistyi konkreettisesti yhteistyö Länsi-Vantaan klubien kanssa.
Sight First-kampanjaan liittyvän Suomi-Ruotsi-maaottelumarssin organisoiminen Länsi-Vantaalla oli oivallinen yhteistyöhanke syksyllä -93. Keskustellen ja järjestellen saatiin kaikille klubeille sopivat marssin aloituspaikat ja mahdolliset tankkauspaikat kahvituksineen ym. tykötarpeineen. Näissä kokouksissa ja itse marssitapahtumapäivinä klubilaiset oppivat tuntemaan toinen toisiaan ja muidenkin klubien jäseniä, joten tämä yhteistyömuoto palveli aloittavan klubin jäseniä mitä parhaiten.
kuva
Lions Quest -koulutuksen hyödyllisyys oli klubissamme tiedostettu jo syksyllä -92. Vähitellen miesklubit yksi toisensa jälkeen tulivat myös vakuuttuneiksi koulutuksen tarpeellisuudesta. Aikaa myöten Yhteistyötoimikunta otti koordinoidusti hoitaakseen Quest-koulutusasian klubien oman toiminnan rinnalla. Vuosina 95-97 koulutettiin huomattava osa Länsi-Vantaan koulujen opettajista, joistakin kouluista koko opettajakunta. Osa meidänkin klubimme lahjoitusvaroista kohdennettiin tähän koordinoidusti järjestettyyn koulutukseen.
Tulihan sitten kuitenkin tanssinkin aika. Yhteistyötoimikunta klubeineen ei kuitenkaan niitä yksinään järjestänyt, vaan itse asiassa aloite järjestää tapahtuma Medi-Helin toiminnan turvaamiseksi tuli jostain muualta. Yhteistyökumppaneina toimivat Vantaan kaupunki, Medi-Heli, Länsi-Vantaan Reserviupseerit ja osa vantaalaisista lions-klubista. Ja tanssiaiset Vantaan Orkesterin tahdittamina saatiin aikaiseksi. Sen jälkeen ei sitten olekaan tanssittu pitkään aikaan ainakaan yhteistyötoimikunnan voimin.
Yksittäisten klubien kanssa olemme olleet eniten yhteistyössä LC Helsinki/Pohjois-Haagan kanssa. Tämähän klubi nimenomaan saattoi meidät yhteistyöhön Toyota Kaivokselan kanssa. Myös LC Helsinki/Pohjois-Haagan Aurinkokeitin-projektiin klubimme osallistui auttamalla rahallisesti keittimen esittelyvideon tekemistä. Vuosina -96-99 ilmestyvä Huumetietoisku-lehtikin oli klubien välistä yhteistyötä. Länsi-Vantaan klubienkin kanssa yhteistyö on sujunut. Olemme osallistuneet LC Vantaa/Pähkinärinteen syystempaukseen Pähkinärinteen ostoskeskuksessa omalla myyntipöydällämme. Olemme myös antaneet pienen avustuksen klubin katastrofiajoneuvohankkeeseen, joka toteutui keväällä -02. LC Vantaa/Kaivokselakin on saanut apua lentopalloturnauksensa buffetin pitoon keväällä -97 ja he ovat puolestaan osallistuneet klubimme Jalopeura-lehden tekemiseen keväällä -98.
Ystävyysklubit ja kansainvälinen toiminta
Yhteistyötä voi tehdä laajalla alueella. Menneiden vuosien piirikuvernöörien teemat, Ystävinä yhdessä ja Ystävinä yli rajojen, sai konkreettisia muotoja, kun toimintavuonna 1998-99 klubimme hankki kaksi ystävyysklubia. Tarkoitus oli iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: hankkia ystävyysklubi ja osallistua kansainväliseen toimintaan. Pitkällisten valmistelujen ja paperisodan jälkeen meillä oli kaksi ulkomaista ystävyysklubia, irlantilainen LC Castlebar ja virolainen LC Lihula. Kirjeitä ja sähköposteja vaihdettiin ja todettiin, että tapaaminen siellä tai täällä pitää järjestää mahdollisimman pian. LC Lihulan kanssa se järjestyi kuin itsestään, kun klubin perustamisjuhlassa keväällä –99 oli läsnä klubimme edustus ja suurempi joukko vieraili myöhemmin kesällä –99 Lihulassa.
Irlannista ei kuulunut mitään. Jälkeenpäin voidaan todeta, että se oli tyyntä myrskyn edellä. Myrskyn nimittäin aiheutti toukokuun 2000 puolivälissä saapunut sähköpostiviesti: LC Castlebarista on tulossa toistakymmentä jäsentä vierailulle Helsinkiin kahden päivän varoitusajalla! Puhelinlangat alkoivat laulaa. Salamannopeiden ja tehokkaiden valmistelujen avulla vierailusta selvittiin kunnialla lyhyestä varoitusajasta huolimatta. Meille jäi hyvä mieli vierailusta, toivottavasti myös irlantilaisille! Kutsu vastavierailullekin tuli ja siitä jo melkein oli tulla totta syyskuussa –01, mutta Suomen ruska voitti sillä kertaa ja vierailu on edelleen tekemättä.
Kansainvälisestä nuorisovaihdostakin on tuntumaa hankittu siten, että muutaman klubilaisen perheet ovat toimineet isäntäperheinä eestiläiselle Reelikalle, tanskalaiselle Karenille ja kahdelle italialaispojalle. Klubi on myös avustanut Ruotsiin nuorisovaihtoon lähtenyttä Reettaa parina vuonna.
7. Kanttitoiminta
kuva
Palvelutyön ja varanhankinnan rinnalla tärkeä asia klubitoiminnassa on klubiviihtyvyys. Ensimmäisinä toimintakausina toimi amerikkalaisen mallin mukaan ohjelmatoimikunta, jonka tehtävänä oli järjestää hauskaa ja innostavaa toimintaa. Oli klubiesitelmiä, teatterissa, oopperassa ja konserteissa käyntejä, vietettiin pikkujouluja ja oli hattujuhlat. Joskus innostuttiin lähtemään risteilyille, jotka lisääntyivät Kirbla-projektin myötä. Monta hauskaa hetkeä on vietetty Virossa alkeellisissa olosuhteissa, mutta hurtin huumorin myötä sekin on tuntunut kivalta. Kesäaikanakin on ollut toimintaa, kun presidentin vaihdostakin on tehty oma tapahtumansa, johon osallistuu runsaasti klubilaisia. Yhteisesti on todettu, että tällaisilla matkoilla klubilaiset tutustuvat entistä paremmin toisiinsa.
Toimintavuoden 1996-97 presidentti kuitenkin halusi uudistaa ja laajentaa omaan viihtyvyyteemme ja mukavuuteemme tähtäävää toimintaa. Silloin syntyi kanttitoiminta ja -toimikunta. Toimikuntaan klubilaiset ilmoittautuivat kilvan ja ajatus uudenlaisesta toiminnasta innosti. Ei se voinut olla pelkkä nimen vaihdos, joka pani jäsenet liikkeelle. Kun toimikunnassa oli useita klubilaisia, toteuttamiskelpoisia ideoita syntyi paljon. Tarjolle tuli erilaista toimintaa jokaiselle, oli syysretki aarrekarttojen tekemisineen, tanssikurssit, lauluilta pikkujoulun merkeissä, 5-vuotisjuhlat 20-luvun hengessä ja keväällä kevätretki.
Kanttitoiminta on saanut aina vain uusia muotoja, mm. ruskaretket. Ensimmäisen käytännön toteutuksensa ne saivat syyskuussa -99, kun viiden klubilaisen matka suuntautui Rukalle. Heti tulopäivänä otettiin luulot pois koskenlaskulla. Retki oli muutoin kevyt ja sivistynyt aloitus vaellusmatkoille, koska vaellukset olivat kerrallaan yhden päivän kestäviä ja illalla pääsi hotelliin saunomaan, syömään ja tekemään muuta hauskaa. Syksyllä 2000 oli jo vuorossa Saariselälle rankempi reissu, johon osallistui kuusi klubilaista kolmen tehdessä edelleen päivän vaelluksia ja yöpyessä rivitalohuoneistossa. Rankemman reissun tekijät puolestaan yöpyivät kaksi yötä varaustuvissa ja sen kaltaisissa suhteellisen alkeellisissa olosuhteissa ja liittyivät sitten loppuviikoksi rivitaloasukkaiden joukkoon. Yöpymistavoista huolimatta hauskaa oli kaikilla! Ruskaretket ovat jatkuneet, viimeisin oli syyskuussa -02 kolmen yön Hetta-Pallasvaellus. Matkaa kertyi
Kanttitoiminta on monipuolista. Askartelutaitoiset ovat ohjanneet jouluenkelien teossa ja tekijät ovat olleet innostuneita. Jokainen syntynyt enkeli on ollut oma yksilönsä ja on kuvastanut tekijäänsä. Osa tuotoksista on myyty ennen joulua ja kartutettu aktiviteettitiliä. Ulkopuolisen ohjaajan opastuksella joukko klubilaisia on askarrellut kreppipaperista klubilipun värisiä ruusuja. Ja taas tuli tekijänsä näköisiä ruusuja. Kun taito opittiin, ruusuntekotalkoita on pidetty myöhemminkin.
Monet teatteri- ooppera- ja konserttikäynnit sekä vierailut eri kohteissa ovat virkistäneet klubilaisia. Erityisen mielenkiintoisia tutustumiskohteita ovat olleet Lahden Sibelius-talo Barbara Hendricksin konsertteineen ja vankilamuseo Hämeenlinnassa. Klubiin on perustettu taidepiiri, joka on kokoontunut muutamia kertoja. Klubilaiset ovat piirtäneet ja maalanneet sekä tuoneet työnsä klubikokoukseen kaikkien ihailtaviksi. On myös käyty ihan oikeassakin taidemuseossa Järnefeltin näyttelyssä ja ihasteltu maisemamaalarin ammattitaitoa työnsä ääressä luonnossa.
Presidentinvaihdos- rituaali on säilynyt, mutta parina viime vuonna vaihdos on suoritettu kotimaassa. Ne ovat olleet parin päivän reissuja joko Tammisaareen tai Teiskoon mökkiolosuhteisiin ja viimeisin Ikaalisiin maaseudun rauhaan. Ohjelmassa on ollut tulevan toimikauden visioiden läpikäyntiä ja henkevää keskustelua, hyvästä ruoasta ja juomasta nauttimista, saunomista ja uimista sekä ennen kaikkea rentoa yhdessäoloa. On keskusteltu ja filosofoitu sekä valvottu myöhään. Kaikilla osallistujilla on ollut hyvä olo ja pois lähtiessä tunne, että taas opittiin jotain uutta toisistamme ja myös lions-toiminnasta.
8. Lippu ja viiri
Klubilipun ja -viirin suunnittelu käynnistyi jo ensimmäisenä oimintavuonna. Ensin toteutettiin viiri, johon haluttiin ikuistaa klubin nimen perustelut: Vantaanjoki ja sen varrella olevat savut sekä Lions-järjestön heraldinen väri purppura. Sama aihe päätettiin myös toteuttaa klubilipussa. Sekä viirin että lipun suunnittelijana oli vantaalainen graafikko Ari Väärikkälä.
viirin kuva
Viiri valmistui keväällä –94, ja ensimmäisen numeroidun viirin sai silloinen piirikuvernööri Reima Nyrhivaara. Toisen numeroidun viirin sai itseoikeutetusti kummiklubimme LC Helsinki/Viapori. Klubilla on ollut tapana antaa viiri mm. jokaiselle istuvalle piirikuvernöörille sekä tasavuosia täyttäville klubilaisille, ei kuitenkaan alle 50 vuoden.
Tavoitteena lipun valmistumiselle oli 5-vuotisjuhla. Lippu kuitenkin valmistui jo vuotta aikaisemmin, vaikka sopivan kankaan löytäminen ei ollutkaan helppoa. Kangas kuitenkin löytyi ja lipun ompeli tekstiilitaiteilija Paula Riihuhta. Klubin tähänastisista juhlista arvokkain ja juhlallisin on ollut klubilipun naulaus- ja vihkimistilaisuus 9.3.1996 Hämeenkylän kirkossa. Lipun vihkimisen suoritti silloinen klubimme jäsen, pastori Asta Veteli. Järjestäytyneen joukon tunnus, lippu on yhdistänyt klubilaisia. Varmasti jokainen presidentti on tuntenut ylpeyttä kantaessaan lippua Lions-liiton vuosikokousmarssilla.
Lippu yhdistää meidät klubin jäseninä
ja liittää meidät myös seremoniaalisesti
arvokkaalla tavalla leijonien yhteisöön.
|
9. Mistä meidät tunnetaan
Tyypillistä LC Vantaa/Helsingen toiminnalle on yhdessä tekeminen. Jo alkuvuosina piirikuvernöörin neuvoa antaviin kokouksiin klubilaisten osallistuminen ylitti reippaasti vähimmäismäärän. Meiltä kysyttiin useasti: Bussillako olette tulleet, kun teitä on näin paljon. Viimeisin osoitus yhdessä tekemisestä on Lahden vuosikokoukseen 2002 osallistuminen. Klubin 22 jäsenestä oli Lahdessa mukana 14 jäsentä! Innokkuutta olla mukana vauhditti tietysti lähestyvä vuosikokous Vantaalla 2003.
...............................................................................
|
|
