Veljemme Viljo Holopainen in memoriam

 
Viljon lapsuus- ja nuoruusvuosien kotiseutu sijaitsi Harlun Mustassamäessä, jonka persoonallisista ihmisistä ja elintavoista hän koko elämänsä ajan mielellään kertoili. Karjalaisen kyläyhteisön perintönä hänessä eli vahvana pyyteetön yhdessä tekemisen halu ja taito.
 
Viljo Holopaisen jatkosota alkoi kesällä 1941 Viipurinlahdelta, Sommeen Porlammin mottitaisteluista ja jatkui Suojärven kautta kohti Karhumäkeä. Saartoyritystä torjuessaan hän haavoittui vaikeasti Perälahdessa.
 
Pitkän toipumisloman jälkeen hän kävi upseerikoulun ja taisteli kesällä 1944 konekiväärijoukkueen johtajana puna-armeijan päähyökkäyskohdassa, Ihantalan kirkon Pyöräkankaalla.
 
Sodan päätyttyä Viljo Holopainen kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta ja teki elämäntyönsä opettajana, aluksi Teiskon Pohtolassa ja Lohjan Virkkalassa. Vuodesta 1953 hän toimi Vantaalla kansalaiskoulun johtajana ja sittemmin Myllymäen yläasteen rehtorina eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1980 saakka.
 
Varsinaisen opetustyön ohella Viljo Holopainen käsikirjoitti 1950-luvulla kouluradioon historiallisia kuulokuvia. Samoihin aikoihin hän myös keräsi ja kuvasi aineistoa ja kirjoitti yhdessä kollegansa Lauri Leppäsen kanssa Helsingin maalaiskunnan eli nykyisen Vantaan ensimmäisen kotiseutuoppikirjan lukemistoineen. Tämä ainutlaatuinen 1950-luvun aineisto on kokonaisuudessaan lahjoitettu Vantaan kaupungille.
 
Klubimme lisäksi Viljo Holopainen on ollut perustajajäsenenä käynnistämässä Mieskuoro Vantaan Laulun sekä rintamaveteraanien paikallisosaston toimintaa. Hän toimi näiden järjestöjen käynnistämisvaiheissa puheenjohtaja- ja hallintotehtävissä ja veti monia näiden järjestöjen operaatioita, kuten varainkeräyksiä ja virkistysmatkoja.

 

Esimerkkinä olkoon vaikka vuoden 1984 Punainen Sulka -keräys, jonka asiamiehenä Viljo tuolloin oli. Keräystulos oli alueen paras, ja niinpä piirikuvernööri lahjoitti Sulkakeräyksen kunniataulun kullatuin kehyksin ripustettavaksi Bykullan seinälle - missä se edelleenkin on.
 
Harrastemaailmassa Viljo Holopainen tunnettiin loistavana kertojana ja esitelmöitsijänä, joka käytti taitavasti tätä kadehdittavaa taitoaan ja tuotti kuulijakunnalleen toistuvasti riemastuttavia hetkiä. Hänellä oli upea karjalaispojan huumorintaju.
 
Erityisen tärkeitä hänelle olivat sotaveteraanien hyvinvointiin liittyvät asiat.
 
Viljo Holopainen palkittiin useilla mieskuoromaailman, lionsjärjestön sekä sotainvalidien huomionosoituksilla ja ansiomerkeillä.
 
Sotilasarvoltaan Viljo Holopainen oli yliluutnantti. Sotilasansioistaan hän sai VR4- ja VM1- kunniamerkit ja siviiliansioistaan Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkin sekä Rintamaveteraaniliiton kunniaristin.
 
Muistamme veljemme Viljo Holopaisen positiivisena, harkitsevana ja oikeudenmukaisena ihmisenä, joka nautti siitä, että tärkeiksi koettuja yhteisiä asioita saatiin myös yhdessä toteutetuiksi.

 

Pekka Markkula