Perustajajäsen Teija

Minun leijonatarinani alkoi jo 1980-luvun alkupuolella oikeastaan aivan ”vahingossa”. Kun alun perin tarkoituksenani oli vain piipahtaa katsastamassa mitä tuollainen leijonatoiminta oikein on, niin kerta heitolla minut olikin vetäisty mukaan oikein kunnolla. Hämmentyneenä uudesta pestistäni otin nöyränä vastaan uunituoreen leoklubin presidentin viran.  Ja eihän siinä sitten auttanut muu kuin tarttua toimeen. Pikkuleijonissa vietetty aika oli mahtavaa, mutta vuodet vierivät, ikää karttui ja muutama ryppykin taisi tulla, joten oli aika jättää hyvästit leoille ja siirtyä isojen leijonien maailmaan. Tuolloin ei vielä naisilla ollut pääsyä leijonaklubin varsinaiseksi jäseneksi, joten jatkoin leijonameininkiä Lady – toiminnassa. Yhtenä yönä näin unta, että keittelin kahvia klubitapahtumassa ja totesin kovaan ääneen, että haluan tehdä enemmän, haluan olla Leijona! Ja joskus unelmat käyvät toteen. Eipä aikaakaan kun kuulin huhuja, että entiset leot ovat perustamassa leijonaklubia ja vieläpä sekaklubia. Näin tilaisuuteni koittaneen. Halusin olla leijona ja kaipasin myös vanhoja kavereita sekä yhteisiä leoaikoja. Väkisinkin tuli mieleeni tuttu lastenlaulu ’’ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit voinut ollu mukana.’’ Nyt siis voisin saavuttaa kaikki nämä unelmat yhtä aikaa...

Ja kuinkas sitten kävikään? Nykyinen leijonaklubini Helsinki/Finlandia näki päivän valon lähes 25 vuotta sitten ja minä sain kunnian olla yksi klubin perustajajäsenistä. (No jos aivan totta puhutaan, niin taisin ängetä itseni väkisin mukaan, mutta kuka sitä nyt niin tarkkaan kaikkea muistaa. Ihanaa, kun tuo muisti iän myötä muuttuu armollisemmaksi.) Alusta asti klubimme maine rentona, erilaisena ja aktiivisena klubina kiiri läpi leijonapiirien. Panostimme klubiviihtyvyyteen ja vietimme paljon aikaa yhdessä: pelasimme pesäpalloa ja petankkia, juhlimme Itsenäisyyspäivää, vietimme ikimuistoisia, välillä jopa riehakkaita, Messilän hiihtoretkiä, laskiaisriehoja sekä pikkujoulujuhlia ja pidimme usein myös hallitusten kokouksia toistemme luona. Emme me kuitenkaan kaiken tämän hauskanpidon takia unohtaneet Lions aktiviteetteja, vaan järjestimme koirien match show -tapahtumia, konsertteja, elokuvanäytöksiä ja tanssiaisia sekä kuskasimme Käpylän kuntoutuskeskuksen asukkaita lätkämatseihin ja teattereihin. Vierailimme myös lastenkodissa ja esiinnyimme tiernapoikina ja – tyttöinä muiden iloksi, tai parempi kai sanoa kauhuksi.    

Vuosien varrella olen saanut toimia erilaisissa tehtävissä klubi- ja piiritasolla, vierailla monissa klubeissa ja osallistua valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Piirihallituksessakin on tullut hoidettua Lions Quest puheenjohtajan tehtäviä jo kymmenen vuotta. Mukaan on tarttunut roppakaupalla kokemusta, mukavia muistoja ja uusia ystäviä. Pidän vapaaehtois- ja talkootyöstä, joskus kai muiden mielestä ihan riesaksi asti. Olen ollut ”varaäitinä” ulkomaalaisille nuorille, toiminut kissojen sijaisperheenä, vetänyt luokkatoimikuntia ja uskokaa tai älkää, jopa jalkapallojoukkuetta. Hmm, pitäisikö hakea Mixu Paatelaisen pestiä? Leijonatoiminnassakin erilaiset palveluaktiviteetit antavat minulle eniten kuten Eeva-lehden lukeminen näkövammaisille, Auta lasta, auta perhettä -tapahtuma tai Greeter – toiminta. Pidän erilaisten ihmisten kohtaamisesta, ryhmässä toimimisesta ja toisten auttamisesta. Minusta on ihanaa olla lähellä ihmistä ja leijonatoiminta jos mikä tämän mahdollistaa. Joten miksipä en vielä roikkuisi mukana. (Niin ja rakastan myös kissaeläimiä.) Vuosien varrella klubin aktiviteetit ja jäsenet ovat vaihtuneet, mutta ydin on pysynyt samana. Edelleenkin olemme se rento, erilainen ja aktiivinen klubi, joka panostaa palveluaktiviteetteihin ja viihtyy toistensa seurassa. Minunhan tässä pitäisi kiittää, ettei vielä ole potkittu persuksille ja pyydetty vaihtamaan laumaa.

Ihania, valoisia ja aurinkoisia päiviä toivottelee Teija-leijona