Joulukuusten myynti on ollut LC Pakinkylän pitkäaikaisin, näkyvin, tuottavin ja samalla koko veljesjoukkoa vahvasti yhteensitova aktiviteetti, jolla on ollut myös laaja ja hyväksytty koske­tuspinta alueen väestöön. Leijonat ovat vuodesta toiseen tuoneet tuon elävän joulun perinteen ja kaivatun kuusen tuoksun pakilalaisiin koteihin ja vähän laajemmallekin. Kuusitempaus toteuttaa yhteistä säveltämme "veljeys meille on pyhä, se meitä velvoittaa...", kuten klubimarsissamme laulamme.

Tämä aktiviteetti pyörähti liikkeelle jo runsas vuosi klubin perustamisesta melko neitseellisessä il­mapiirissä. Tämä, alkuaan veli Jukka Hylen aktivoima panke oli - näin vuosien jälkeen arvioiden - melko uhkarohkea yritys toteutettavaksi vapaaehtoisvoimin. Olihan klubissa vasta kolmisenkym­mentä hieman yli nelikymppistä kiireistä veljeä. Alueen ostajapotentiaalia kyllä arvailtiin. Myytä­vä tuote taisi olla hieman vieras helsinkiläisveljille ja kasvoi kovin kaukana eikä laadultaan aina vastannut kriittisimpien ostajien odotuksia. Myynti vaati myös mittavan kuljetuskaluston. Kerran on saatu muutama latvakuusi myös omalta alueelta, kun vuoden 1999 myrsky teki tuhojaan keskus­puistossa. Usein vieraanamme ovat olleet kuusikaupan tutut ongelmat: paukkuva pakkanen tai vihlova räntäsade. Ne hieman laannuttivat muuten auttavahenkistä yhdessäoloa. Monesti kuuset sitoivat yön räntäsateessa keskenään lähes ikuisen liiton, joka murtui vasta veli Airamaan lämpimässä autotallissa. Pakkastalvina jouduttiin joskus kuusen ranka ja neulaset myymään eri paketeissa.

Onneksi jo myynnin alkuvaiheessa oivallettiin etsiä ystävien apua. Idästä löytyi LC Elimäki 1982. Sattumaa ei ollut, että sieltä suunnalta löytyi hakkuuaukio. jolta saatiin kaivettua latvakuusia, jot­ka sitters kannettiin miesvoimissa keräilypaikkoihin ja autoilla Pakilaan. Uudeltamaalta saatiin kosketus LC Lappträsk-Liljendal-Pernåhon 1986 ja Pirkanmaalta LC Hämeenkyrö-Kyröskoskeen

1988. Näillä veljillä oli tietoa, taitoa ja kokemusta jo myös kuusten kasvatuksesta ja viljelystä sekä konevoimaa ja taitoa saada kuuset metsästä ihmisten ilmoille. Luminen metsä ja veljesjoukon matala maavara laimensivat kuusten hankintaintoa saloilla.

Suuren yleisön ja veli Lemisen ankarat laatuvaatimukset johtivat hankintamatkat yhä syvemmälle "perämettille". Kun nämäkin alkoivat ehtyä klubit ryhtyivät 1990-luvun alussa kuusten viljelyyn ja kasvattamiseen, tuohon pitkäaikaiseen ja kovaa työtä vaativaan kuusten tuottamiseen, josta tiliväli on varsin pitkä, hyvissäkin oloissa 7-8 vuotta. Kun puiden muotoilu vaatii 6-7 leikkauskertaa ke­väthangilla, oli selvää, että klubien voimat eivät riittäneet järin laajamittaiseen viljelyyn samalla kun varkaat ja muut tuholaiset verottivat satoa. Me saimme kyllä asiantuntevaa opastusta laavulla nuotion äärellä kuusten viljelystä, jotka maattomien oli helppo omaksua. Janojuomana oli silloin virkistävä "uuso" ja mottona: vain otettu lääke auttaa. Loitsujakin tapailtiin tulen loisteessa:"Sinä kirkas tai makia, joka tulit tänne ihmisten takia, sinä sairaat parannat etkä terveillekään pahaa tee".

Kuusikauppa on omalla alueellammekin kohdannut ulkomaisen ja ammattimaisten kuustenvil­jelijöiden kilpailun. Tuontikuusia vyöryy maahan laivanlasteittain ja rekkakuljetuksin lisäämään yleisötarjontaa - onneksi meille, sillä kuusikauppa on meillä luottamuskauppaa.

Lääkäritalon kuusen nosto tuli mukaan vuonna 1987. Kuusen koko määräytyi kulloinkin äheltävän miesjoukon mukaan. Se oli miehisten miesten voimannäyte. Tarvittiin kirveitä, köysiä, keksejä, pylväshankoja ja tikapuita. Nyt kuusi nousee valaistuksineen yhdellä vihreän napin painalluksella muutamassa minuutissa. Vuosien varrella moni pakilalaiskoti on luovuttanut rakastetun, mutta liian isoksi kasvaneen pihakuusensa Lääkäritalon suihkulähteen vierelle luomaan joulun tunnelmaa. Kerran tämä kuusi pelästytti klubiin juuri liittyneen kuusivastaavan perin juurin. Veli Seistola soitti aamutuimiin: "Onko uudella veljellä tietoa, että Lääkäritalon kuusi on viime yönä varastettu?"

Ei ollut, mutta järkytys oli suuri! Tuo aiemmin mainittu myrsky oli kaatanut puun, jonka olimme

vaivoin saaneet pystyyn viikkoa aikaisemmin. Nostamiseen tarvittiin uudestaan nosturia.

Toimituslupauksen täyttäminen jo marraskuun puolella saattoi joskus olla tuskallista. Kuusenhaki­jakin löysi itsensä kerran syyssateiden liukastamasta valtaojasta. Lakisääteiseen vesirajaan ulottuvissa likomärissä vaatteissa hän asettui Myllyn Leivän pullatiskille toteuttamaan äidin määräämää ostoslistaa. Myyjä silmäili hieman epäuskoisesti kotiin palaavaa ja itsensä " likoon pannutta" metsämiestä ja loihe lausumahan: "Onpahan poika pannut itsensä todella huonoon kuntoon!"

Kuusten myynti ilman keskustelua yleisön ja veljesjoukon kesken olisi varmasti kuihtunut jo omaan mandottomuuteensa, ellei pastpresidentin myynnin ruoka-ja juomahuolto olisi kuuluneet

makkarat sinapilla tai ilman ja kotimaisen viljavalmisteen juomat veden kanssa, ilman vettä tai kuin vettä. Sanotaanhan, että Se raikastaa henkityksen ja matkaansaattaa hövelin käytöksen.

Kuusikuorman tulo Kustaankartanoon aattoviikon aamuhämärissä tai lionsveljen saapuminen kuusi kainalossa Helanderin Helmikotiin kertoo meille paljon siitä kiitollisuudesta, jota vanhukset tunte­vat meitä joulun tuojia kohtaan. Kun kuusi oli saatu jalkaan ja veli kehotti sitten tyttöjä piiriin kuusen ympärille, kuului 90-vuotiaan pirteän kuuluva toteamus: "Toi poika sanoi meitä

tytöiksi".

Muutamat klubiveljistämme ovat saanut kantaa kuusien oli sitten kysymys lukemattomista hankintamatkoista, myyntivuorojen järjestelyistä tai kuusten

kotiintoimituksista yön hiljaisina hetkinä. Toimenkuvaan on kuulunut kuusen kiinnittäminen Nyyrikin katolle, itämaisia tietäjiä johdattaneen tähden vieminen huojuvan kuusen latvaan tai oman oksan sahaaminen jalan alta kuusta kaadettaessa. Tällaiset veljet ovat olleet tukipylväitä, joihin on voinut aina luottaa.

Osoituksena siitä, miten leijoniin voi luottaa ja miten läheisesti kuusitempaus voi liittyä pakilalaisperheiden arkeen ja juhlaan, on tapahtuma 1980-luvun lopulta. Nuori raskaana oleva rouva tuli painavien ruokakassien kanssa ostamaan kuusta. "Mies on työmatkalla ja kaikki joulun valmistelu on jäänyt minulle. Millä ihmeellä kuusenkin saa kotiin". Paikalla olleet leijonat rauhoittelivat rouvaa toteamalla, että kaikki kyllä järjestyy. Rouva valitsee nyt hyvän kuusen, me kuljetamme kotiin sekä rouvan että ostoskassit sekä kuusen. Kuorman lähtiessä liikkeelle, toinen myyjistä totesi vielä: "Lapsen synnyttyä hoidamme kyllä sen kastetoimituksenkin".

Seurakunnan virastoon tuli kastepapin tilaus heti alkuvuodesta ja kuusenmyyjänä ja kotiinkuljettajana toiminut pastori Leveelahti varasi kasteen itselleen "kun tulin luvanneeksi". Nuoren rouvan hämmästys ja jälleennäkeminen oli sanoinkuvaamaton, kun pastori saapui kotiin kastetta toimittamaan. Kuusenoston yhteydessä tarkempi esittely oli jäänyt tekemättä.