Historiikki

LC Lappeenranta/Rakuuna 25 vuotta
Klubimme lyhyt historiikki, päivitetty 16.12.2012

Taustoja
D-piirissämme oli kaudella 1986-87 piirikuvernöörinä Erkki Hietamäki, jonka aikana perustettiin kaksi uutta klubia, toinen oma LC Rakuunamme. Noihin aikoihin Lappeenrannassa ja erityisesti Puolustusvoimien kokoonpanossa oli tapahtuva merkittäviä muutoksia. mm. Uudenmaan Rakuunapataljoonan toimintoja oli tarkoitus hajauttaa muihin varuskuntiin. Eteläkarjalaiset olivat huolissaan ratsuväen ja sen perinteiden luoman ilmapiirin katoamisesta rakuunoiden kotikaupungista. Pelättiin jopa arvokkaan perinteen lopullista katoamista. Myös koko vanhan varuskunnan olemassaolo arvokkaine rakennuksineen, niin ajateltiin, oli vaarassa.

Huolen aiheuttamana myös leijonien keskuudessa syntyi ajatus auttaa osaltaan arvokkaiden rakuunaperinteiden vaalimisessa, tässä tapauksessa ”siviilirintamalla.”. Tätä helpotti myös piirikuvernööri Erkin tausta rakuunoissa pitkään palvelleena ja nämä perinteet sisäistäneenä ammattisotilaana. Taustalla oli tietenkin myös piirin tavoite klubien määrän lisäämiseksi. 

Vuoteen 2012 mennessä rakuunoiden näkyvyys on jonkin verran lisääntynyt erilaisten varuskunnallisten ja matkailutapahtumien ansiosta: perinneratsastajat rakuunaunvormuineen, sotilasmusiikkitapahtumat Rakuuna- ja muine soittokuntineen, MilJazz-ulkoilmakonsertti varuskunnan puistossa, omaisten päivät, ratsuväen muut perinne- ja kiltatapahtumat jne.

Piirikuvernööri Erkki lanseerasi ajatuksen uudesta Lappeenrannan länsialueen nuorten miesten leijonaklubista. Talven 1986-87 aikana lähes parikymmentä jäsenehdokasta kokoontui useita kertoja Erkin ja tulevien kummiemme, nyt jo edesmenneitten PDG Erkki Mattisen ja lion Antti Rauhalan opastamina jäsenkanditaattien työpaikoilla. Emme tuolloin kaikki tunteneet toisiamme, mutta vähitellen aloimme kukin pohtia niin omaa kuin kollegoidemme sopivuutta leijonatoimintaan. Tämä, niin vähitellen aloimme ymmärtää, oli sekä sitoutumista vaativaa että palkitsevaa. Käsityksemme ei ole muuttunut.

Tästä aloitettiin...
Klubimme perustamiskokous oli 24.4.1987 Lappeenrannan upserikerholla. Mukaan oli saatu tässä vaiheessa suostuteltua 18 veljeä, joista sittemmin syksyllä jatkoi 17. Klubin nimeksi oli luonnollisesti valittu LC Lappeenranta/Rakuuna. Ainakin nimenä rakuunat hoplaisivat edelleen Lappeenrannassa rinnan Rakuunakillan, perinneratsastajien, sittemmin jalkapalloseuran ja monien muiden nimikaimojensa kanssa. Klubimme viettäessä 25-vuotista toimintavuottaan v. 2012 jäsenmäärämme on pysynyt suunnilleen ennallaan.

Klubimme Charter Night oli 3.11.1987 perinteikkäällä Lappeenrannan upseerikerholla, joka on ollut sittemminkin monien juhlien pitopaikkana. Charter-presidenttimme oli Markku Potinkara, leijona jo aiemmalta taustaltaan, ja sihteerinä aloitti Esko Rautiainen. Presidenttinä juhlavuotenamme 2012 on Ari-Pekka Meuronen ja juhlimme taas samassa paikassa. Palkitsemisetkin noudattivat klubimme "punaista lankaa", rakuuna-ajattelua.

 

...ja näillä mennään...
Klubimme keski-ikä on tätä kirjoitettaessa n. 57 vuotta ja vastaavasti alkuperäisten perustajajäsenten n. 60 vuotta, aktiivisessa pappaiässä useimmat. Hieman nuorempia ovat matkan varrella mukaan tulleet, vaikka vieläkin nuorempia voisi mukaan tulla. Klubimme on tietoinen siitä, että nyt eletään "vaaran vuosia", jolloin uusia jäseniä on saatava. Muutoin jäsenten innostuksesta huolimatta käytännön aktiviteetit uhkaavat näivettyä. Toiminta voisi näin helposti muuttua vain herraklubin kuukausikokouksiksi.

Kuukausikokousten paikkoina ovat olleet hotelliravintola Patria, tuo alkuperäinen, perinteikäs ja iloinen ”Puu-Patria”, ravintolat Tassos, Grammari, nykyinen Patria, uusi Tassos ja tätä kirjoitettaessa Lappeenrannan Kasino. Viime vuosina varsinaisten klubikokousten vastapainona on yritetty siirtyä nk. klubi-iltoihin, vaikkapa tutustuen kaupunkimme yrityksiin, oppilaitoksiin jne.

Aktiviteettimme ovat kuluneen parin vuosikymmenen aikana vaihdelleet niin luonteeltaan, kestoltaan kuin tuotoltaan. Monessa olemme mukana olleet, on ollut sekä pitkäaikaisia että kertarysäyksellä ponnistettuja tempauksia. Edelämainittuja edustavat vaikkapa salaatinkastike joulunajan sesonkituotteena ja aurauskeppien teko parin rankan työpäivän mittaisina talkoina. Vaikka rankkaakin on joskus ollut, ovat nuo ponnistelut yhdistäneet meitä. Aurauskeppien teko loppui muutama vuosi sitten.

Järjestömme tunnuksen "We Serve" mukaisesti katseemme on kääntynyt pelkän varojen keräämisen sijasta palvelutoimintaan ja mikäli mahdollista, näiden kahden yhdistelmään. Jäsenten toivomuksesta olemme käyneet klubitoiminnan arvokeskustelua ja linjanneet aktiviteettien/lahjoitusten periaatteet. Kansainvälisten yhteisaktiviteettien rinnalle olemme ottaneet erilaisten veteraani-, vammais- ja muiden apua tarvitsevien ryhmien tukemisen. Esimerkkeinä mainittakoon vanhusten kuljetukset LC Weeran Joululaulutapahtumiin, veteraanitapahtumien kahvitukset sekä nuorisotoiminnan ja seurakuntayhtymän osoittamien vähävaraisten perheiden tukeminen. Tyypillinen palvelutapahtuma oli viiden vuoden aikana lähivesillä järjetetty aikuisten kehitysvammaisten veneretki makkaranpaistamisineen ja aikuispsykiatrian kuntoutettavien kalastusmatkat.

Viime vuosien lahjoituskohteitamme ovat useimmiten olleet nuoriso- ja huumeidenvastaisen työn sekä vaikeuksissa olevien perheiden parissa työskentelevien tukeminen.

Uutena palveluaktiviteettina olemme kahden viime vuoden aikana toimittaneet havuja hautausmaille ennen talven tuloa. Halutessaan havujen käyttäjät ovat voineet maksaa vapaaehtoisen tukimaksun. Nämä tulot olemme sitten käyttäneet paikkakunnan hyväntekeväisyyteen.

Olemme myös osallistuneet muiden klubien tavoin kansainvälisiin ja kotimaisiin kampanjoihin. Kansainvälisistä kampanjoista mainittakoon Campign Sight First I ja II-keräykset vuosina 1993 ja 2008, kotimaisista esimerkkeinä Punainen Sulka-aktiviteetit. Pienempiä kertaluonteisia aktiviteetteja on ollut jokunen kymmen, mm. lukuvuoden päättyessä Hymytyttö- ja –poikapatsaiden lahjoittaminen kouluihin, opettajille suunnatun Quest-koulutuksen tukeminen, joulukuusen pystytys erääseen paikkakunnan kauppakeskukseen, varsinkin alkuaikoina omin käsin tehdyt lelut päiväkoteihin sekä korjatut polkupyörät nuorten vastaanottokoteihin.

Muutaman viime vuoden aikana olemme järjestäneet paikkakunnan kouluissa järjestömme rauhanjulistekilpailuja, joihin osanotto on ollut aktiivista. Kaudella 2012-13 kilpailua ei kuitenkaan järjestetty.

Osana nuorisotoiminnan tukemista olimme mukana vuonna 2011 LEO-klubi Lappeenrannan perustamisessa. Alkutaipaleellaan oleva klubi tarvitsee yhä tukeamme.

Klubimme on viime vuosina lähettänyt kauttaan nuorisovaihdokkeja Kanadaan, USA:aan ja Intiaan. Vastaavasti on edellytetty vastinperheen löytymistä vastaan otettavalle ulkomaalaiselle nuorelle. Tätä kirjoitettaessa on kahden nuoren vaihdokeiksi lähettäminen vireillä.

Ladymme ovat lisäksi jo ”kasvattaneet” kummilapsen elämän syrjään kiinni Sri Lankassa. He ovat lisäksi jo useita vuosia tukeneet Liettuassa SOS-lapsikylässä olevan kummitytön Lauran kouluttautumista ja aikuisuuteen varttumista. Ladyjemme osuus klubitoiminnassamme tai sen rinnalla on meille miehille ollut suuri hämmästyksen aihe, ja paljon on saatu aikaan heidän kanssaan. Alkuaikoina meistä veljistä joskus tuntui, että olemme vain elämästä nauttivia apujoukkoja. No, toki me miehetkin olemme jo oppineet jutun juonen, aikoja sitten. Viimeisin ladyjen aktiviteetti oli lasten nuttujen neulominen Etiopiaan ja siten raskaana olevian äitien synnyttämään houkuttelu turvallisiin oloihin syrjäisistä ja riskialttiista ympäristöistä.

Seremonii ja protokoläärii...
Olemme toiminta-aikanamme vaalineet muutamia rakuunaperinteitä meille uskotun leijonatehtävän rinnalla. Saimme mm. lahjoituksena vuonna 2003 aidon rakuuna-aliupseerin miekan, jota käytetään mm. presidentin tehtävien vaihtuessa sekä uuden jäsenen vastaanotossa. Vuodelta 1997 peräisin olevassa lipussamme on niinikään hoplaava hevonen selässään ratsumies, rakuuna. Lippumme ja standaarimme (v. 1991) ovat klubiveljemme Veijo Utin suunnittelemat.

Tammikuun hiihtomatka – yhteishengen nostatusta
Klubillamme on noin 22 vuotta vanha perinne, hiihtomatka Rukalle. Se on parhaimmillaan alkuaikoina kerännyt 17, nykyään keskimäärin 5-7 veljeä. Tälle vuosittaiselle akkujenlataustapahtumalle ei näy loppua, vaikka hiihtokilometrit tammikuun pakkasissa lienevät vähenemässä.

Lopuksi
Aika ajoin leijonaklubeja vaivaavasta osallistumattomuudesta ja ikääntymisestä huolimatta toimintamme on edelleen aktiivista. Nuoria tosin tarvitaan lisää ja siinä rinnalla uusia ajatuksiakin, jopa luovaa hulluutta. Tätä voisi kutsua vaikkapa siviilimäiseksi rakuunahengeksi. Muistettakoon myös, että alkujaan rakuuna on ollut ratsain paikasta toiseen siirtyvä sotilas, joka kuitenkin taistelee jalan. Leijonakielellä tämä voisi tarkoittaa sitä, että pääosa ulospäin näkyvästä toiminnastamme on kanssaihmistemme, erityisesti vaikeuksissa olevien keskuudessa tapahtuvaa pyyteetöntä ja tehokkaasti toteutettua työtä osana maailmanlaajuista leijonayhteisöä, muistaen katsoa myös yli rajojen.

Vaikka tällä hetkellä kotikaupungissamme rakuunoiden läsnäolo jälkeen näkyykin, siitä huolimatta yksi leijonakubi, LC Rakuuna, osaltaan paikallishistoriaa sekin, mahtuu vielä joukkoon. 

...marssimme jatkuu, aika ajoin jopa laukaten...

Esko Rautiainen