Urpo Aimonen in memoriam

 

Klubimme yksi kantavia persoonallisuuksia, Melvin Jones -jäsen, veljemme Urpo Aimonen menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen 10. helmikuuta 2013 Peijaksen sairaalassa, Vantaalla.

 

Veli Urpo syntyi 26 toukokuuta 1928 maanviljelijätaustaiseen perheeseen Pöytyällä, Lounais-Suomessa.

 

Elämä vei kuitenkin nuoren miehen sodan jälkeisissä niukoissa, mutta eteenpäin menemiseen lujasti uskovissa oloissa 1950-luvun alussa Tapanilaan Helsinkiin ja sieltä sitten Keimolaan, silloiseen Helsingin pitäjään. Täällä Keimolassa hän sittemmin asui koko aikuisikänsä osana nopeasti kehittyvää ja muuttuvaa yhteisöä, joka kasvoi ensin Helsingin pitäjästä, kauppalaksi ja sitten nopeasti maamme neljänneksi suurimmaksi kaupungiksi.

 

Menestyksekäs ura sora-alalla alkoi sodasta palanneen käytetyn Sisu kuorma-auton ostolla 1951. Sillä kuskattiin soraa Rudukselle. Oma yhtiö, Keimolan Kaivin perustettiin liikekumppanin kanssa jo vuonna 1952. Toiminta lähti käyntiin ajamalla hiekkaa mm. Seutulan lentokentälle sekä hieman myöhennin Helsingin pitäjän hautausmaan laajennukselle. Toiminnan laajetessa ja kehittyessä kuvaavaa Urpon liikemiesvainulle oli mm se, että hän rakensi tällöin Suomen ensimmäisen pyörillä kulkevan kivenmurskauslaitteen ja ryhtyi myymään näin tuotettua sepeliä. Samoin hän oivalsi tarpeen pussitetun hiekan myynnille, jota monet silloin pitivät aika kummallisena jo ajatuksenakin.

 

Yritysjärjestelyjen jälkeen yritystoiminta jatkui ja laajeni Megasorassa. Hiekkakuoppia pyöritettiin sekä Nurmijärvellä että Hyvinkäällä ja toiminta-alue laajeni tietyömaille Hämeeseen ja Karjalaan. Myytyään yrityksensä lopullisesti 1985 ja hän jäi eläkkeelle sora-alalta, mutta säilytti aktiivisen asemansa talouselämän monipuolisena vaikuttajana ja sijoittajana.

Klubiimme veli Urpo tuli kaksi vuotta sen perustamisen jälkeen 1965. Presidenttinä hän toimi 1976-77 ja Melvin Jones -jäsen vuodesta 1994. Hänelle olivat erittäin tärkeitä alkuperäiset Lions-hyveet: säntillinen osallistuminen toimintaan ja asioiden eteenpäin vieminen ja kanssaihmisten auttaminen itseään korostamatta.

Muistamme veljemme Urpo Aimosen aina positiivisena, harkitsevana ja oikeudenmukaisena toiminnan miehenä, joka nautti siitä, että tärkeiksi koettuja yhteisiä asioita saatiin myös yhdessä tehdyksi. Minkäänlaista negatiivista tai ilkeätä kommenttia ei koskaan hänen suustaan kuullut.

 

Lukuisten sukulaisten ja ystävien lisäksi Urpoa jäivät kaipaamaan lady Berit sekä lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset.