Edico Oy toimitusjohtaja Hannu Hirvikoski ja vaimo Ulla olivat saapumassa portaita, tarvittiin vielä 3 plus 26 lisäaskelmaa yläviistoon edessään kunnes syntymäpäivän sankaritasa oli saavutettu.
Häpeillen ja lyötynä veljien silmissä seisoinkin sitten - kaikkien edessä, lakki taskussa piilossa ja naama kiinni salonkivaunun ikkunassa. Veli Pertti jaksoi ystävällisesti muistuttaa koko loppuesittelyn ja ruokailun ja paluumatkankin, että "ei se haittaa - eihän se ollut venäläinen".
Pöydässä jonka valitsimme istui jo seurue ja meille oli sopivasti pöydän päästä 4 paikkaa vapaana. Kysyimme luvan ja asetuimme aloillemme. Veljemme presidentin kielenkannakkeet ovat irronneet ja nauravaisuus ja iloisuus huokui pöydästämme.
Aurinko paahtaa kesän kuumana ja veljet kerääntyvät Suomenlinnan lautalle läpi jo hiljenevän Kauppatorin. Alue hiljenee työpäivän päättyessä torilla, mutta hiljeneminen ei näy lauttaterminaalissa. Vuosittain Suomenlinnassa käy noin 700 000 kävijää.
Kolmen suuren Miehen katseet seuraavat klubilaistemme siirtymistä katettujen pöytien viereiseen kokouspöytään. Olemme siis kutsuvieraina Ravintola Sorviksessa Herttoniemessä TALVISODAN päättymisen muistopäivänä 13.3.2012! Veljemme ovat kerääntyneet paikan päälle veljemme Hannu Borgenströmin kutsumana, kutsun josta ei parane kieltäytyä. Juhlistamme tätä monille niin tärkeää päivää Hannun järjestämillä Marskin-illallisilla.
Ulkoilmaan hengittämämme huurut nousevat kohti taivaita taivaltaessamme takaisin ylämäkeen kohti Kallion kirkkoa. Lipaskerääjäpartiomme - veljemme Reijo, Lee Van Cleef takkeineen alias Seppo sekä Markus kipusivat jo tutuksi tullutta mäkeä ylöspäin Yhteisvastuu-keräyksen lippaineen. Kohti kirkkoa, jonka Kalliolaiset Hakaniemen torilta katsottuna jyrkän mäen nousijat ovat nähdeet 100 vuoden ajan. Puuskuttaneet ja nähneet.
Pakkasmittarin näyttäessä -27 astetta negatiivista, näytti sisäinen Leijona-lämpömittarimme siltikin positiivista. Seuraava tänään lukemani ja nyt lainaamani Helsingin Energia Oy:n slogan sopi tähän päivään erinomaisesti. Veljemme Pertti Rotin fleece-puseron sanoin;"Yksi yhteinen lämpö". Sopii kuin nenä päähän meille yhdessä! Oli niin kylmää, että Kallion kirkon puiston puoleisen sisäoven Abloy-lukkokin oli sisäpuolelta huurussa!
>>Ottakaa oikealla kädellä lakki päästänne ja siirtäkää se vasempaan käteenne, peukalo keskellä. sormet sisällä ja lakkimerkki oikealla. Hyvä, nyt kokeilemme osaatteko asian!. Asento - Lakki päästä! Lakki päähän - Lepo!<<
>>Hyvää tässä on se, että tänään meillä on kirkas sää, ei sada lunta, eikä ole hyttysiä!<<
Vuoden 1942 talvinen maaliskuu oli kovin luminen. Pieni, noin 7-vuotias poika lähetettiin kotoaan suksilla metsän läpi hakemaan "pimeää" voita. Tätä kautta kotiseudut tulivat hänelle kovin tutuksikin. Alueelle, joka tunnettiin kovin punaisena, pudotettiin paljon desantteja. Isä oli loistava suksimestari, hän teki naapureille ja perheelle koivupuusta sukset...muilla oli Järviset, mutta minulla on isän omin käsin tekemät puusukset. En osannut niitä silloin arvostaa oikein. Voi oli keltaista hyvää Aallon maapaikan ja talon voita, 5 kg maksoi 15 sikäläistä markkaa.