Italialaisen Giulian kokemuksia Suomesta

Tekstin suomennos alempana AK

Ciao, sono Giulia e quest’estate ho avuto la bellissima opportunità di venire qui in Finlandia. devo essere sincera, al momento della partenza ero terrorizzata, avrei iniziato un'avventura tutta sola in un paese sconosciuto.

La verità è che in realtà non sono MAI stata sola, neanche un secondo, c’era sempre qualcuno con me ad assicurarsi che stessi bene, che mi stessi divertendo e cosa più importante: che stessi sorridendo.

Le persone che ho conosciuto in queste tre settimane hanno lasciato un segno in me a partire da Aarne e Tuula che mi hanno praticamente adottata come loro 12esima nipote.

Ho passato con loro 5 giorni di risate, giochi, sport (tantissimo sport!), chiacchiere che talvolta erano in italiano, talvolta in inglese o persino finlandese, ho provato tantissime cose nuove che mai avrei immaginato di fare: dalla creazione di un vihta a provare a sciare sull'acqua, guadagnandomi l’alta onorificenza di SISU.

Mi hanno accolta nella loro famiglia e fatta sentire a casa, e nonostante non riuscissi a comunicare con i bambini più piccoli, questo non era un ostacolo, perché in un modo o nell’altro io mi sono affezionata a tutti loro e sono abbastanza sicura che questo sentimento sia reciproco.

I 5 giorni successivi li ho passati con Pertti e Marja i quali sono stati gentilissimi con me fino al primo momento, si sono presi cura di me quando non sono stata bene e mi hanno consolata con parole gentili. Non mi hanno fatto mancare nulla e con questo intendo proprio nulla: quando sono partita per il campo mi hanno riempito di dolci biscotti e di tutto ciò che mi piace, così da stare sicuri che non avrei avuto fame.

In questi dieci giorni passati con queste due famiglie eccezionali ho visitato Helsinki, Mikkeli e vissuto nei bellissimi summer cottage nei vari laghi: paradisi in terra.

Infine, gli ultimi 10 giorni sono stati indimenticabili. in tutta sincerità non riesco nemmeno a descriverli, ho conosciuto tantissime persone fantastiche che spero di rivedere ancora (ci stiamo già organizzando eh!), siamo diventati la famiglia di cui avevamo bisogno perché lontani chilometri dalle nostre, ci siamo aiutati, consolati, presi in giro e ovviamente i siamo insegnati l’un l’altro tradizioni, cibi e lingue diverse con l’aggiunta indimenticabile di qualche parolaccia straniera.

abbiamo inventato giochi nuovi, inside jokes e ci siamo divertiti a nuotare tutti i giorni fino all’altra parte del lago per poi scalare la parete rocciosa, in sintesi abbiamo creato ricordi indelebili e non potrei mai essere più grata alla Lions di aver avuto la possibilità di vivere questa avventura.

Vi voglio bene ragazzi e per quanto riguarda la Finlandia, mi avete incantato.

Kiitos o meglio, GRAZIE MILLE  :)

Hei,

olen Giulia ja tänä kesänä minulle avautui oiva tilaisuus tulla tänne Suomeen. Ollakseni rehellinen olin lähtöhetkellä aivan kauhuissani. Olin aloittamassa seikkailun aivan yksin täysin tuntemattomaan maahan. Totuus on, etten todellisuudessa ollut hetkeäkään, en sekuntiakaan yksin. Minulla oli aina joku varmistamassa, että minulla on kaikki hyvin, että minulla on hauskaa ja ennen kaikkea, että hymyilen.

Näiden kolmen viikon aikana tapaamani ihmiset ovat tehneet minuun vaikutuksen alkaen Aarnesta ja Tuulasta, jotka käytännössä adoptoivat minut 12:ksi lapsenlapsekseen. Vietin 5 päivää heidän kanssaan nauraen, pelaten, urheillen (paljon urheilua!), jutellen välillä italiaksi, välillä englanniksi, välillä jopa suomeksi. Kokeilin monia uusia asioita, joita en olisi koskaan kuvitellut tekeväni: tein vihdan, kokeilin vesihiihtoa ja ansaitsin kunniamaininnan SISU. A&T toivottivat minut tervetulleeksi perheeseensä ja saivat minut tuntemaan oloni kotoisaksi. Vaikka en voinutkaan kommunikoida pienimpien lasten kanssa, se ei ollut esteenä, sillä tavalla tai toisella kiinnyin heihin kaikkiin ja olen melko varma, että tämä tunne on molemminpuolinen.

Vietin seuraavat 5 päivää Pertin ja Maijan kanssa, jotka olivat minulle alusta lähtien erittäin ystävällisiä. He pitivät minusta huolta, kun en voinut hyvin ja ilahduttivat minua ystävällisillä sanoillaan. Minulta ei puuttunut mitään ja tarkoitan todella ei mitään. Kun lähdin leirille, he varustivat minut makeilla kekseillä ja kaikella mistä pidän varmistaakseen, etten jää nälkäiseksi.

Näiden kahden erinomaisen perheen kanssa viettämieni kymmenen päivän aikana olen vieraillut Helsingissä ja Mikkelissä sekä asunut kauneissa kesämökeissä kahden eri järven rannalla: maanpäällisissä paratiiseissa.

Pisteenä i:n päälle viimeiset 10 päivää ovat olleet unohtumattomia. Suoraan sanottuna en voi edes kuvailla kaikkea. Tapasin niin monta fantastista ihmistä, joita toivon näkeväni uudelleen (tätä jo järjestelemme, jep!). Meistä tuli keskenämme se perhe, jota tarvitsimme, koska olimme niin kaukana omistamme. Autoimme toisiamme, lohdutimme, teimme kiertokäyntejä ja tietysti opetimme toisillemme erilaisia perinteitä, ruokia ja kieliä, jopa ulkomaisia kirosanoja. Keksimme uusia pelejä, sisäpiirivitsejä ja nautimme joka päivä uimisesta järven toiselle puolelle kiivetäksemme kallionseinämälle. Yhteenvetona loimme pysyviä muistoja enkä voisi olla koskaan kiitollisempi lioneille siitä, että sain kokea tämän seikkailun.

Kiitos teille kaikille, ystäväni, ja mitä Suomeen tulee, olette lumonneet minut. Kiitos tai paremminkin tuhannet kiitokset!