Leijonamatkalla Vilnassa 21.-24.4.2016

Meitä oli matkalla 26 henkilöä tutustumassa Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan, jossa useat meistä olivat ensimmäistä kertaa.  Saavuimme perille torstaina illan suussa ja majoittauduimme vanhan kaupungin vieressä sijaitsevaan Conti-hotelliin.  Ilta kului omatoimisesti vanhassa kaupungissa, josta löytyi kunnostettuja rakennuksia ja hienoja liikkeitä, mikä muutti ensi vaikutelmaamme, sillä olimme aluksi tavanneet pelkästään huonossa kunnossa olevia kiinteistöjä. Illan ruokailu järjestyi oman hotellin ravintolassa tai muualla vanhassa kaupungissa.

Ensimmäisen yön ja aamiaisen jälkeen hotellimme vaikutti hyvin valitulta.  Lounaaseen asti oli aikaa kiertää vanhassa kaupungissa ja kaupungin keskustassa kuten kauppahallissa, raatihuoneen aukiolla ja katedraalin aukiolla, joita yhdistää vanhan kaupungin vanhin katu, Pilies, Gediminasin linnatornissa, Gediminasin valtakadulla, Uzupisin tasavallassa, joka on taiteilijoiden suosima kaupunginosa ja monissa kirkoissa.  Yhteiselle lounaalle meidät johdatti oppaamme Alma.  Lounaalta hän vei meidät opastetulle kaupunkikierrokselle, jonka aikana sade keskeytti kävelymme.  Sitten ajoimme bussilla valtakatu Gediminasia pitkin ja Neris-joen rantaa seuraten.  Useimmat meistä muistanevat siitä myös liikenneruuhkan, johon tutustuimme jo bussimatkalla lentokentältä hotelliin.  Oppaamme Alma vaikutti oikein mukavalta ja osaavalta.  Hän oli opiskellut suomen kieltä Liettuassa, harjoittanut opintoja Jyväskylän yliopistossa 2 vuoden ajan ja toiminut suomalaisten oppaana Liettuassa.  Asian ohella kuulimme häneltä kevyttä sarkastista huumoria. 

Päivän lopuksi oli yhteinen ja maittava päivällinen, jonka ruokalajit jokainen oli valinnut etukäteen,  mutta päivällinen oli myös hieman haasteellinen, koska oli jo nautittu runsas myöhäinen lounas.

Lauantaina ohjelmassa olivat päiväretki Trakain linnaan ja illalla Liettuan kansallisen sinfoniaorkesterin konsertti. 

Trakain linna, joka sijaitsee 30 kilometriä Vilnasta, on nykyään Liettuan suosituimpia turistikohteita.  Linnan rakennustyöt saattoi loppuun 1300 - luvulla Vytaytas Suuri. Alkuperäinen linna on tuhoutunut vuosisatojen kuluessa, mutta linna on kunnostettu toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton aikana.  Miksi kunnostamiseen ryhdyttiin silloin, kysyimme oppaaltamme.  Ehkä siksi, että linna symbolisoi voittoa saksalaisista, jotka eivät saksalaisen ritarikunnan aikanakaan pystyneet valloittamaan Liettuaa, vaikka saivat haltuunsa nykyiset Latvian ja Viron alueet.  Paikallisessa lounaspaikassa nautimme karaiimiruokaa.  Liettuan karaiimit polveutuvat 330 karaiimiperheestä, jotka Vytautas Suuri otti sotavangeiksi Krimin niemimaalta ja siirsi Trakaihin, joka oli aikanaan Liettuan pääkaupunki.   

Paluumatkalla Vilnaan opas sai kiitoksemme kirjekuoren kera.  Olli kiitti myös toimikunnan vetäjää, Hannua, matkan järjestelyistä ja ojensi hänelle riittävän annoksen asianmukaisesti testattua voimajuomaa tulevaa käyttöä varten. 

Illan konsertti Filharmonian Konserttitalossa oli vaikuttava.  Ensimmäisessä osassa orkesteri esiintyi solistinaan mezzosopraano ja toisessa osassa yhdessä Kaunasin kuoron kanssa.  Kuoron nais- ja mieslaulajat olivat parvella vastakkaisilla puolilla orkesterin yläpuolelle.  Nähtävää oli myös kookkaassa kapellimestarissa, joka johti kokonaisuuksia voimallisin liikkein.  Herkkyys oli kuitenkin tallella, sillä hän antoi naiskuorolle merkkejä pikkusormellaan. Väliajalla keskustelimme myös esiintyjien suuresta määrästä verrattuna yleisön määrään ja yleisötiloihin.

Helsinkiin saavuimme sunnuntaina ennen puolta päivää.  Matkamme oli onnistunut, ja Vilnan nähtyämme olemme sitä mieltä, että Vilnaa ja Liettuaa ei pidä unohtaa, kun suunnittelee matkaa Baltiaan.  Tuskin ’sademaa’ Liettuassa aina sataa.