Koko päivän matkalla ohjelmassa oli runsaan ja monipuolisen aamiaisen nautittuamme lähtö koko päiväksi retkelle. Ensin kiertoajelu kauniissa, mutta ruuhkaisessa Dublinin kaupungissa ja sitten ajo kohti Wicklowin vuoristoisia maisemia.

Seutu on erittäin kaunista, metsäistä ja talot sekä niiden piha-alueet hyvin hoidettuja. Aivan aiheesta sitä kutsutaankin Irlannin puutarhaksi. Seudun viikinkiaikaisesta historiasta noin 1000 vuoden takaa on jäljellä  ainakin Glendaloughin luostarin raunioita. Poikkesimme Avocan kutomossa, joka on Irlannin vanhin samalla paikalla toiminut tehdaslaitos. saimme hetken seurata mielenkiintoista kankaankudontaa, jota tekivät enimmäkseen miehet naisten keskittyessä tehtaan johtotehtäviin! Kutomon myymälässä on monipuolinen myymälä, josta oli kätevää hankkia vaikka jouluksi tuliaisia.

Lounas nautittiin erittäin mielenkiintoisessa ja mielestämme varsin irlantilaisessa ravintolassa, Wicklow Heather (Wicklowin Kanerva). Ystävällinen henkilökunta ja maittava ateria lisäsivät matkan tunnelmaa. Illaksi "kotiin" Camden Courtiin.

Lauantaipäivänä 1.9. kukin teki tutkimuksiaan Dublinissa omatoimisesti. Sää oli kuin paras kesäpäivän sää, 24 astetta eikä sateesta tietoakaan koko matkan aikana. Illalla lähdimme viettämään Irlantilaista iltaa - Hooley Night Irlannin vanhimmassa pubissa, Johnnie Fox's Pub, Glencullenin kylässä noin 20 km Dublinista etelän suuntaan. Pub on toiminut samassa paikassa vuodesta 1798.

Menomatkalla olimme hetken hukassa, kun bussin kuljettaja eksyi! Pinteestä pelastuimme Håkanin kännykän Google Mapsin avulla! Seuraavan kerran otan kyllä varmuudeksi mukaan oman navigaattorin! No, eipä meille kuinkaan käynyt, kun soitin pubiin ja selostin tilanteen ja noin 20 minuutin myöhästyminen ei haitannut.

Aivan upea tunnelma, tupa täynnä. Osa asiakkaista oli irlantilaisia! Musiikkia, tanssia ja erinomaista ruokaa.

Puolilta öin palasimme hotelliin.

Sunnuntai 2.9.
Retki Malahideen, missä tutustuminen Talbot-suvun linnaan ja sen alueeseen, mm. perhostaloon. Paikallinen oppaamme oli varsin vauhdikas ja eläytyi koko olemuksensa voimin selostukseensa. Pirteä! Ja linnasta ajo kohti Howthin niemeä, senkin asutus alkujaan viikinkejä. Howthin kalastajakylä on suosittu matkailu- ja retkikohde. Nytkin puistot meren rannalla olivat mm. dublinilaisperheiden piknik-paikkoja. Fish and chips vaikutti yleisimmältä ruokalajina. mutta mepä söimme lounaamme The Abbey Tavern pubissa. Ja herkullinen ateria jälleen. Oppaallemme luovutimme Punainen Sulka- kuution kiitokseksi ja muistoksi. Ja Howthista kohti lentoasemaa ja kotiinlähtöä odottamaan. Koneessa istuessamme alkoi sitten ensimmäinen sade!

Hintataso Irlannissa vaikutti aika lailla Suomen kaltaiselta. Katukuvaa elävöittivät monet ravintolat ja pubit, joissa keskustelu oli aika kovaäänistä, mutta eipä tuo häirinnyt, kun oman puheensa nosti samalle volyymille. Koska pubeja on paljon, missään ei näkynyt "mäyräkoiria" eikä puistojen piknikeilläkään juomana ollut olut! Siis siinä mielessä hyvin siistiä! Dublinin keskusta on aika tiivis ja siellä on paljon kiintoisaa nähtävää. Vierailumme oli sopivan pituinen antaakseen hyvän käsityksen siitä, mihin seuraavalla kerralla suuntaa askeleensa.