Maistuisiko Matea?

Kansainväliseen naisteniltaan kokoontui 6.10.2015 noin 30 eri kulttuuritaustaltaan olevaa naista nauttimaan teepöytien antimista ja toistemme seurasta. Järjestämme naisteniltoja kerran kuukaudessa. Tänään järjestelyvuorossa oli Soroptimistit.

 

Syyrialaisessa teepöydässä teetä tarjosi meille Alemach. Tee on nimeltään MATEA. Maku on voimakkaan karvas. Teen puruja laitetaan puoleen väliin lasia ja kaadetaan kuuma vesi päälle. Teehen voi lisätä sokeria tai hunajaa oman maun mukaan. Juoma imetään pillillä, jossa on siivilä. Pilli muistuttaa ulkonäöltään lusikkaa. Kuumaa vettä voidaan lisätä lasiin n. neljä kertaa.

Englantilaisessa teepöydässä teetä tarjoili Pirkko. Hän kertoi, mistä kello viiden tee sai alkunsa. Aamiainen aloitettiin oluella, lihalla ja leivällä. Päivällinen pyrittiin syömään mahdollisimman myöhään. Siinä välissä ehti tulla jo nälkä. Herttuatar nautti salaisesti omassa huoneessaan teetä ja leivonnaisia. Tämä tapa esiteltiin kuningatar Victorialle, jonka kautta se levisi yleiseen tietoon. Ylellisen kello viiden teen voi nykyisin päästä nauttimaan Lontoossa, kun tekee hyvissä ajoin pöytävarauksen.

Nasro otti vieraat vastaan lämpimästi somalialaisessa teepöydässä. Tee tarjoiltiin kauniista termoskannuista, joita käytetään yleensä juhlissa. Tee valmistetaan kattilassa mustasta teestä, joka maustetaan kanelilla, neilikoilla ja sokerilla. Maku muistuttaa vahvasti suomalaisten nauttimaa jouluteetä. Ohessa tarjoillaan makeita leivonnaisia.

Algerialaista teeseremoniaa emännöi Karima. Tämä tee valmistetaan vihreästä teestä, joka maustetaan tuoreella mintulla ja sokerilla. Pöytään on katettu messinkiesineitä ja kankaisia serviettejä, jotta kattaus on todellinen algerialainen kattaus. Tee kaadetaan kannusta laseihin korkealta, jotta teen pintaan tulee vaahtoa. Tämä kertoo myös teen aitoudesta. Ohessa tarjoillaan pähkinöitä ja makeita leivonnaisia.

Ilta päättyi miellyttävissä tunnelmissa seuraavaa yhteistä naisteniltaa odotellessa. Lopuksi totesimme, että kaikki nämä teeversiot voittivat meille monelle lapsuudesta tutun hopeateen.

 

8.10.2015
Teksti ja kuvat: Pirjo Mäkilä