Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-N
LC Helsinki /
Kallio
2. Kirjallisuuspäivät Eestissä 4-5.9.2009
Matkakertomus - erään hienon matkan tarina
Järjestyksessä klubin 2. Kirjallisuuspäivät järjestettiin Tallinnassa. Isäntänä ja seremoniamestarina toimi veli Matti Rinne. Kirjallisuuspäivien käsite laajennettiin Virossa yhteistuumin käsittämään Kirjallisuus- ja kulttuuriasiat.
Lähtötasa oli pe 4.9. klo 08:00. Linda-Linesin punavalkoinen lautta irtosi sateisen Helsingin Makasiiniterminaalin laiturista ajallaan. Matkamme alkoi tuulisen sään murtamien vaahtopäiden keskellä kohti selkenevämpää Tallinnaa. Valitsimme keskilinjan pöydän eikä keikuttamista juurikaan tuntenut. Selvä avarakatseinen innostus ja tietoisuus tulevan tapahtuman ennalta-arvaamattomuudesta olivat nostaneet ryhmämme mielialan korkeuksiin.
Matkamme oli osittain ennalta suunniteltu ja osaltaan ennakoimaton. Tästä emme murhetta toki kantaneet sillä tiesimme, että "vierailuisäntänämme" tulee toimimaan veli Matti Rinne. Matti olikin delegaatiotamme satamassa vastassa "mustalla autolla". Tästä hetkestä lähtien Past-president Seppo Hämäläinen, sihteeri Markus Salonen sekä kutsuvieraanamme sotahistoria-harrastaja ja vaikuttaja-seuramies Jouni Romppanen saivat tuntea isäntämme huomassa uskomatonta vieraanvaraisuutta ja lämminhenkinen ystävyyspiirin aura sulki meidät sisäänsä.
Matka Matin kotitaloon ei kestänyt kovinkaan kauaa ja pian istuimmekin hänen kodikkaassa olohuoneessaan. Purimme matkatavaramme ja asetuimme taloksi. Kirjoittajalle tämä "kirjallisuustapahtuma" oli ensimmäinen laatuaan. En voinut kuin ihailla sitä järjestelmällisyyttä hänen täydessä kirjahyllyssään sekä ympäröivässä kauniissa tilassa. Olimme saapuneet kauniiseen taide-kotiin jossa kirjahyllyn eksakti järjestys otti vahvimpana silmääni. Uittoaihe oli seinien kauniiden teosten kantavana teemana.
Ohjelmamme oli suunniteltu hienosti, ei kiireen häivääkään, mutta silti kaiken aikaa rauhallisin elkein etenevänä. Matti huolehti isännän ominaisuudessa ettemme kärsisi nälkää ja veikin meidät läheiseen "TYTTÖMUNKKI" kahvilaan. Paikka oli epäilemättä suosittu ja pian linnoittauduimme kulmapöytään mukanamme 10 kpl tyttömunkkeja. Kahvion erikoisuus oli kahvilassa paistetut "omatekoiset uunikuumat pölysokerikuorrutetut reikämunkit"! Kahvilan kahvijärjestelmän tekninen toimivuus tuli testattua "kokeile kaikki napit ja vivut"-periaatteella.
Hän toimii Kirjansitomo-osaston johtajana (Köitmisosakonna juhataja). Matti piti, herrasmiehenä meistä vieraista esittelyn "Katille" ja hän luovutti samalla lahjan (Mannerheim-kirja) hänelle. Hän ohjasi meidät johtajan huoneeseensa jossa me muut luovutimme hänelle omat lahjamme. Kadi oli suloisen-hämmentynyt saamastaan huomiosta ja kyseli onko tullut joulu? Ilolla saimme seurata Jounin - selvä maailmanmies - etevää alustusta ja kukkien luovutusta. Naiselle pitä Virossa aina viedä kukkia!
Kadi, otti ohjat käsiinsä, valitellen suomen kielen ruostunutta taitoaan. Tähän pitää ja täytyy heti sanoa, että ohjenuoraksi tarkoitettu kirjaston historiikkipaperi lennähti pikaisesti pois kädestä ryhmämme aktiivisen kyselyn ansiosta ja alkujännityksen jälkeen saimme seurata erittäin hyvällä suomen kielellä annettua opastusta! Aloitimme tutustumisen taloon yläkerroksista ja sieltä alaspäin. Kirjasto on rakennettu vaaleasta paasikivestä (kalkkikivi). Saimme nähdä virolaisten taiteilijoiden näytteilleasetteluja, Viron historiaa eri muodoissa ja arkkitehtuuria. Kerrosten seiniä oli peitetty kauniilla käsintehdyllä lasilla (uniikkeja moduuleita) ja näistä käydään nyt kuulemma keskustelua, että niitä korvattaisiin lasilla josta näkee läpi - Miten tavanomaista!
Saavuimme vihdoin erilaisten lainakirjaosastojen jälkeen Kirjansitomo-osastolle joka mielestäni jakaantui sitomo- ja restaurointiosastoon. Restaurointiosaston restauroija herra INDREK on työskennellyt 20 vuotta osastolla vastuualueenaan vanhojen ja rikkinäisten kirjayksilöiden pelastaminen. Näytekappaleet joita näimme olivat mielestäni "pelastuskelvottomia", mutta saimme nähdäksemme 2 valmista kirjaa samasta sarjasta...mikä ero! Täysin lukemiskelpoinen ja ehjän näköinen. Saimme nähdä erikoisia alalla tarvittavia työkaluja ja laitteita. Indrek tekee korjaustilaustöitäkin. Yhteystiedot saa sihteeriltä pyydettäessä.
Tutustuimme paperinteko-osaston ja puristuskoneisiin sekä karttaosastoon. Lehtien vuosikertoja sidottiin mustiin "melkein puoliranskalaisiin sidoksiin". Saimme tietää, että oikea puoliranskalainen sidos on tietenkin monimutkaisempi. Ammattitaitoa ja kädentaitoa huoneesta huoneeseen.
Palasimme 1.5 h pitkän esittelykierroksen jälkeen KADIn huoneeseen. Olimme ylittäneet ohjelma-aikataulun puolella tunnilla. Sepon valppaus vapautti Kadin normaaleihin työrutiineihinsa. Ennen poistumistamme saimme tutustua Kadin graafisiin kirjankansiratkaisuihin sekä hänen tekemiinsä korusidoksiinsa. Kiitimme lähtiessämme lämpimästi saamastamme huomiosta - toiset jälleen maailmanmiehen malliin!
Päivän toinen kohokohtana oli Jounin, Matin ja Sepon yhdessä valmistama Siianmäti-smetana-sipuli-kastike sekä vastakeitetyt perunat. Herkullista! Tämä menee nyt yhdeksi kiittelyksi, mutta Matti tämänkin järjesti. Mansikoita ja valkoviiniä unohtamatta.
Kävimme myöskin "autoilemassa" kaupungilla, kulkien kulku-uria joita ei varmasti satunnainen matkaaja hevillä älyäisi käyttääkään. Näimme kaupungin loistopuolen ja samalla negaationkin.
Kaikkia toki hymyilyttävänä episoodina, etsimme "KUMU" nimistä taidemuseota...aika pitkään...ja hivenen sen jälkeenkin. Seppo taisi jo huolestua polttoainemittarin lukemistakin, kun sitä ja siitä ahkerasti kommentoikin. Ohitimme KUMUn tosi läheltä ja menimme siitä aika kauaskin, mutta viimein onni suosi ja löysimmekin paikan. Emme jääneet sitä enää katsomaan, koska se oli sulkeutunut 10 min sitten (klo 18:00). Päätimme palata huomenna paikalle käyttäen "rantatietä". Tarkoitusperämme oli verrata kirjaston ja taidemuseon arkkitehtoonisia ratkaisuja.
Illallisella käsimme mukavassa VANA VILLEM PUBI-ravintolassa joka on osoitteessa Tartu mnt. 52. Seppo tiesi kertoa, että paikka on sama jossa klubimme kävi syömässä viime LENNU-klubin retken lopuksi (LEMBIT-sukellusvene). Matti söi "PÄIVÄN ANNOKSEN" ja muut otimme PIPPURIPIHVIT eri perunavaihtoehdoin höystettynä ja toki hivenen oluttakin pl. kuljettaja joka kertoi, että Virossa on nollatoleranssi. Tätä noudatettiinkin.
Illan vanhetessa meillä oli vihdoinkin mahdollisuus tutustua tarkemmin Matin vertaansa vailla olevaan kirjakokoelmaan joka on pieteetillä ja kirjaystävän sydämellä koottu eheä kokonaisuus. Tulikin jo mainittua, että Matti tietää ja muistaa jokaisen kirjan paikan ulkomuistista ja pystyy hakemaan käydyn kirjallisuuskeskustelumme alueen perusteella kirjallisuusviitteen tukemaan keskustelua!
Olimme iloisia saadessamme luovuttaa Matin kokoelmiin useampiakin uusia kirjoja kokoelman kartuttamiseksi. Tunsin itseni "vaillinaiseksi", koska muilla oli laittaa kirjaan oma ExLibris, mutta minulla ei sellaista ollut. Taiteilijan omainaisuudessa Seppo lupasi tehdä minulle ExLibriksen aihion, koska "täytyyhän miehellä ExLibris olla"! Tietoiskuna mainittakoon, että Matin, Sepon ja Jounin ExLibrikset on tehnyt taiteilija Nina Heinonen Karkkilasta. Omani tullaan "valmistamaan" samassa paikassa perinteitä noudattaen.
Matti luki pyynnöstäni mukanani tuoman, uskoisin harvinaisenkin runo-kantaatin, TERVEHDYS AKATEEMISEEN JUHLAAN 19 19/1 18 - V.A.KOSKENNIEMI joka alkoi Matin hienosti tulkitsemana sanoin:
Ei tullut ruusuin hehkuvin,
ei lauluin, tuulin lauhkehin
oo meille vapautemme,
ei myrtinlehvin, kukkaisvöin,
vaan pakkastyynin talviöin
ja halki hankiemme.
jne...
Isänmaan hengen kohottamiseksi ja nuorelle Suomelle kohotettiin nämä sanat v.1918.
Kellon lähestyessä puoltayötä tuli aika jakaa yöpymispaikat ja kohta olimmekin jo täydessä unessa.
PÄIVÄ 2
Heräsimme mielestäni sopivan aikaisin. Seppo aukoili silmiään jo klo 07:00. Rivakoiden aamutoimien ja paikkojen siistimisen jälkeen siirryimme TYTÄRMUNKKI-kahvilaan aamuteelle ja -kahville. Olimme innokkaina paikalla 10 min liian aikaiseen. Saimme taas todeta, että paikka on suosittu, koska jonoa alkoi jo muodostumaan ja kiirehdimme sinne itsekin. Ensimmäinen ostaja jonossa osti muovikassillisen munkkeja ja ryhmästämme alkoikin kuulumaan epäilyjä, että jääköhän meille yhtään? Saimme kuitenkin ostettua 12 kpl tyttömunkkeja ja Jouni/Markus kävi niitä hakemassa 2 lisääkin ja juustokinkku-piirukkaat!
Kahvin jälkeen oli OHIMARSSIN aika...veljet seisoivat asennossa ja rivakasti asteleva pulu "tarkasti joukot"!
Kävimme katsastamassa "päivävalossa ja ennen klo 12:00 (sisäpiirivitsi)" KUMUn taidemuseon. Tänään löysimmekin paikalle helposti ja ilman haasteita. Ohitimme Kumuun vievällä tiellä saman viritetyn vanhan siniseksi metalflake-maalatun pimp-my-ride-Moskovitch auton kuin edellisenäkin päivänä, josta emme kuitenkaan uskaltaneet jäädä ottamaan "dokumentoivaa valokuvaa".
Viivähdimme yläoven kautta alakerran pääoven läheisyyteen. Kävimme talon ulkopuolella katsomassa taloa. Oikeaan ruohopenkereen yläpenkalla oli omenapuu täynnään valkoisia omenoita. Saimme nopeasti selville mihin oikeasti tarvitaan Stetson-mallista hattua. Pian söimmekin itse kukin makean-raikkaan-happamat omenat. Sepon taito hankkia ne oli selvästi nuoruudessa hankittu oiva taito joka kävi "käden-käänteessä ja verrattomalla praktiikalla". Selvä metsämies! :-))
Emme ostaneet lippuja, ja syykin selvisi pian. Sepon pro-aktiivisella asenteella ryhmämme oli pikaisesti naurua täynnä olevan Taideteollisenkorkeakoulun nais-ryhmän ryhmäkuvassa...Seppo tietenkin otti kuvia, mutta tästä ei meille jäänyt dokumenttia, koska kamera ei ollut hänen.
Saimme myöskin käydä KESKUSTORIN kirpputorilla. Paikka täynnä uskomatonta sälää ja uskomattomia ihmisiä. Matin pysäytti "hullu nainen" joka sanoi, että kohta ryöstetään noin komeasti pukeutunut mies...eikä jälellä ole kuin alushousut! Matti tietenkin otti tämän huumorilla. ANTIKVAARI-sotatarvikekauppa oli ainoa jossa olisimme halunneet käydä katsomassa, mutta parhaaseen ruuhka-aikaan se oli tietenkin kiinni. Markus sai kunnian poseerata paikallisen radiovastaanotin koneen vieressä jossa on varmastikin "pyörivä ferriittiantenni"! Kävimme katsomassa myyjien myyntipisteitä taloissakin ja pian Matti ilmestyikin taaksemme. Hän oli hankkinut tahi "diilannut" jostakin 3 kpl VENÄLÄISILLÄ KIRJANKUVILLA varustetut "Kirjallisuustapahtuma-rintamerkit"...aivan hulvattoman hauskaa! Jokainen rintamerkki oli samanlainen, mutta kirjat eri väriset (vuosimerkkejä)! Onhan toki loogista ja vahvasti oikeutettua, että itselläni, joka olen vain kerran osallistunut...kantaa 15-vuotis pinssiä.
Kävimme vielä kahvilla puistokahvilla, jossa minä onneton, pääsin sanomasta, että "onpa KALLIS kahvi"...uskon kuulevani tästä toistekin. Ehkä egoni kestää sen!? Ehkä.
Istuimme jälleen Matin olohuoneessa jossa virisi mielenkiintoinen sotahistoria keskustelu. Söimme Matin jääkaapin tyhjyyteen asti Matin pyynnöstä. Vatsa oli selkeästi täysi. Oli tullut aika signeerata lahjakirjat ja laittaa loput ExLibrikset.
MATTI. Erityis-kiitos miellyttävästä seurastasi kodissasi, kirjallisuus- ja kulttuuritapahtuman monipuolisista järjestelyistä sekä siitä, että olet nähnyt vuoksemme paljon vaivaa ja tutustuttanut meidät Viron Kansalliskirjastoon ja Kadiin.
KADIlle kiitos hienosta esitelmästä, ajastasi kiireittesi keskellä ja valoisasta seurastasi!
Kaikenkaikkiaan loistava reissu!
