MYKISTY JA IHMETTELE :-) 12.12.14

Vierailevat tähdet vuoden 1962 tähtitaivaan alla.

 

 

Pitkään odotettu ilta – saa päättymyksensä tänään perjantaina 12.12.2014.

Mitä tarvitaan, että kaikki päivässämme muuttuu hauskemmaksi, loistohenkisemmäksi, iloisuuden virittämämmäksi; kuorosovitusten, kauniiden puheiden, hyvän ruoan,  isäntiemme viihdyttävän seuran sekä antoisien juomalaulujen illaksi - Suomen Turussa? Tämä kaikki saadaan nyt todistetusti lausuttua ja puristettua lyhyesti kolmeen suureen sanaan – LC Turku Kupittaa!

 

Meidät, LC Helsinki Kallion ladyt ja veljet  - olivat saaneet kutsut vastavierailulle LC Turku/Kupittaan järjestämään illanviettoon kanssaan Sinitaivassaliin Rauhankadulle klo 17:30 alkavana. Illanviettoon saavuimme tilataksilla melkoisen ajallaan. Minuutin myöhästymiseen johtanut kuljettajaerhe sattui taksista poistuessamme – ovi on hyvä avata. Paikalle saapuivat President Jarmo Ivaska ja lady Virva – sekä seuraavat veljemme aveceineen: Reijo Taalikka ja Virpi, Markus Salonen ja Sari, Pertti Roti ja Tanya, Lauri Roti ja Inka.

 

Ulko-ovella seisoi ryhdikkäin elkein avoin kämmen kättelyasennossa Kupittaan isäntiemme armoitettu järjestelyvastaava Pekka Määttä. Ulko-oven raamien alareunassa paloivat lyhtyvalot, ovi oli lukittu tervetuloa-asentoonsa ja sisältä paistoi lämmittävän himmeä valo.  Eteisessä seisoivat tutut veljet kunniakujassa kättelemässä ja ystävyydellä selkään taputtamassa jo odotettuja saapujia. Aikataulu oli ennalta sovittu ja noudatti isäntien protokollaa. Takit annettiin narikkaan ja sinne siirtyivät ladyjen hartioilta gentlemannien elkein ja ottein melkein kuin itsestään, paljastaen koreat iltapuvut koruineen – miehet olivat mustissa puvuissaan.  Saimme käteemme lasin kuumaa glögiä ja meidät saatettiin isohkoon huoneistoon – sinitaivassaliin. Asia oli helppo ymmärtää, miksi salia kutsuttiin tällä nimellä. Katossa paistoi tähtitaivas ja niiden alla olivat plaseeratut pöydät joissa LC Turku Kupittaan kaikki VELJET ja LADYT istuivat valmiiksi meitä odottamassa. Meidät ohjattiin istumaan – jakaen kalliolaiset tasan kaikkien pöytäseurueiden kesken. President Jarmo ja lady Virva siirtyivät Kupittaan presidenttiseurueen pöytään.

 

Ohjelma joka seurasi oli huikea – voi valmistelujen määrää! Tervetuliaispuheessa tuli hyvinkin  selväksi, että olemme odotettuja vieraita: Jarmon vastapuheen aika ei ollut vielä. Pekka Määttä toimi tilaisuuden johtajana ja aikatauluttajana. Tämä kyseinen tila oli lähetystyön kehto Turussa ja omasi tilana erikoisen historian joka kannattaa tässä mainita.

Katossa tähtikuvio – vuoden 1962 – eli perustamisvuoden tähtitaivaan tilanne oli kuvattu kattoon lukemattomin lampuin – sinisellä taustalla. Katon teki erikoiseksi se, että katon holvikaarevuus muistutti vahvasti elliptistä kaarta ja tämän muodon hyöty tuli pikaisestikin selville.  Mainitsen kuitenkin , että illan aikana selvisi, että tila on vanha ja käytöstä poistettu vapaamuurarillinen tila joka on myöhemmin siunattu uuteen käyttöönsä.

 

 

Puheensorinaa pöydissä, kun tutustuimme pöytäseurueeseemme. Vastaanottomme oli lämminhenkinen ja iloinen ilmapiiri vallitsi. Ohjelma – huolella valmisteltu ohjelma – löi meidät kalliolaiset ällikällä. Klubin kuoro – kauniit ladyt ja juhlavat isännät nousivat Pekan pyynnöstä estradille eteemme – flyygelin viereen. Kuoronjohtajana ja musiikkiesitysten sovittajana toimi ”Kaustisten mestaripelimanni” Jukka Janko-Murros. Hän johti kuoroa flyygeliä soittaen. He olivat valmistelleet sikermän esityksiä – isänmaallishenkisiä ja meille kalliolaisille täsmävalittujakin. Ensimmäinen kuorosovitus kajahtaa – moniäänisesti ja monialaisesti ilmoille. Kappaleen nimi oli ”ISÄNMAA” – kappale jota ei ole esitetty miesmuistiin ja se oli myöskin SKS arkistolöytö ja joka oli sovitettu nimenomaan tälle sekakuorolle.  Tähän kappaleeseen liittyy nimet Wasenius ja Lönnrot. Pekka lupasi meille ilmaisen aterian sille joka tunnustaa edes kerran kuulleensa tämän harvinaisen kappaleen - - niin varma hän oli. Kappale oli kaunis, melankolinen, virrenomainen jossa lopussa virisi voittoa ja uskoa. Uskomattoman monisyinen kappale – melodia oli erikoinen ja meille ennenkuulumaton. Tätä kappaletta on varmastikin harjoiteltu pitkään! Viulisti – sama sukunimi kuin sovittajalla - toi hienon lisän ja tuki vaikeaa laulukuviota ja stemmaa. Harmonia soinnissa oli ihokarvoja nostattavaa – mielettömän hieno esitys. Ääni fokusoitui kaaren katon takia ja kuului tilassa kympin arvoisesti. Esitys sai ansaitsemansa aplodit. Veli Pekka tuli kuoron takarivistä jälleen mikrofoninsa ääreen ja brieffasi seuraavaan esityksen – erityistäsmäkappaleen juuri LC Helsinki Kalliolle. Kappale oli Chydeniuksen tuttu – Kalliolle kukkulalle. Tämä oli kuitenkin sovitettu uudelleen ja kuulinkin sitten illalla Jukalta sovituksen saloja ja nyanssitietoakin. Esitys hurmasi soinnillaan ja täytyy sanoa, että näin hienoa esitystä ei saa aikaan, kuin mielettömällä harjoittelulla. Korkeat äänet olivat korkeita ja matalat matalia ja korostetut osat nousivat mahtipontiseen voimaan tarvittaessa. Tilassa kaikui kauneus, ja lopuusa äänet hiipuvina hiljenivät. LC Helsinki Kallion ladyt ja veljet – nousemme ylös taputtamaan president Jarmon esimerkistä. BRAVO!

 

Puheissa muisteltiin vierailua meidän tykönämme ravintola Kaisaniemessä Helsingissä – iltaa jolloin veli Reijo esitti monologinsa Rokasta (Viljam Pylkäs) sekä lämmöllä muisteltiin myöskin silloiselta presidentiltä ja klubiltamme saatua kenraalipistin lahjaa. Tämä Kuopion asevarikon luomus - pistinlahja on päässyt arvoiselle paikalleen vitriiniin. Tätä pääsemme mahdollisesti huomenna katsomaan veli Pekan mukaan – jos asiat loksahtavat paikoilleen oikein.

 

President Jarmo – piti puheen kupittaalaisille ladyille ja veljille – puheeseen oli agendassa varattu 10 min. Oli hienoa nähdä miten vapautuneesti ja iloisesti Jarmo esiintyi. Näytti oikeastaan siltä, että suorastaan oli elementissään ja hivenen innostuukin puhumaan. Selvät seuramiehen elkeet. Molemmat osapuolet puhuivat kauniita sanoja toisilleen – kuten tapana on. Tässä ei ollut mitään epäaitoa – jälleennäkemisemme ja kokemisemme oli aitoa ja koskettavaakin.  Illan henki ei tästä laskenut eikä varjoa tule sen ylle milloinkaan – järjestelytoimikunta osaa tässä klubissa asiansa ja oman suorituksemme ehken hivenen kalpenemaankin heidän suorituksensa rinnalla.

 

President Jarmo oli elementissään estradilla ja pyysi istuvan presidentin Hannu Heikniemen lavalle ladynsä Mirvan kanssa. Lady Virva Ivaska antoi kauniin – klubimme varta vasten hankkiman kukkakimpun lady Mirvalle ensin. Kimpussa oli kahdenlaisia ruusuja – tummia liiloja ja pinkin värisiä kerrostettuina, sininen isänmaallinen koristelu ympärillään. Molempia hymyilytti - saajaa ja antajaa. Veli presidentti antoi klubimme lahjan istuvalle presidentille juuri tässä hetkessä. Lahjamme pysyi veljemme Reijo Taalikan vahvassa ja väkevässä otteessa ”kuin vielä piilossa” taustaosa näkyvillä ja etuosa piilotettuna. Reijo on esiintyjä ja häntä kuunneltiin. Hyvät sananvalinnat ja sotilaallisen ytimekäs esittely ja lahjamme paljastui. Kultaan pakotettu leijona – kattovalossa sai kuin lisäkimalletta pintaansa. Veli Markus Salonen esitti kuin sivujuonteena, että klubissamme on monenlaisia mestareita – hopea seppä ja nyt – myöskin kullan pakottaja Reijo. Tämä työ oli hänen osaavista käsistään lähtenyt matkalle Suomen Turkuun ja Rauhankadulle. Vastavuoroisesti president lahjoitti klubillemme isännänviirin. Sellaista meillä ei vielä olekaan! Tällaisina hetkinä on hienoa olla leijona – leijonien joukossa.

 

Sanojen ja kiitossanojen saattelemina aloitimme kahvittelun – tarjoiluina oli jouluisat tähtitortut tomusokereineen sekä kahta sortimenttia herkullisen näköisiä leipiä. Nämä kun syö – tulee varmastikin täyteen. Illan ohjelma oli tarkkaan suunniteltu ja kävi aikataulussa, suurjärjestelijä Pekka Määttä ohjasi meidät KAIKKI narikan kautta ulkona olevaan ja ovi auki odottavaan bussiin. Vitsailimmekin, että nyt kaappaamme bussin Matkamme jatkui illan hämyssä kohti Hotelli Hamburger Börsiä (perustettu v 1894) ja kohti sen VIP tiloja DIAMOND-passit kaulalla roikkuen – ajaen kauniisti valaistua jokivartta – täl’-puolel’ jokea! En saanut matkaopastamme selville, mutta naisen ääni kuului bussin takaosasta– opastavalla nuotilla – >>oikealla Turun poliisiasema ja sen perässä vanha poliisiasema>> – tunnettu grillikin taisi tulla mainituksi. Matka meni rattoisasti. LC Kupittaan vanhempia veljiä jäi pois illan jatkotilaisuudesta ymmärrettävistä syistä. Miesklubissa on muuten paljon veljiä – 38 kpl. Meitä jatkoi matkaa siis muutamankymmentä henkeä kohti uusia koitoksia ja tulevia kokemuksia.

 

Saapuessamme jätimme takkimme klubin alakerran narikkaan ja kaikki kohteliaisuussäännöt olivat jälleen oikeaoppisesti käytössä – ladyjen takit autettiin yltä miesvoimin. Narikkarahaa ei tarvinnut käyttää. Illan emäntänä toimi Lola O – kaikkien tuntema julkkis. Hän ohjasi meidät suljettuun VIP tilaan jossa oli valmiiksi katettu pitkä pöytä aterimineen ja monine laseineen. Kattaus uumoili nk. laajaa Menua alkuruokineen ja jälkiruokineen. Meidät kalliolaiset istutettiin nk. ”joka toinen” muodostelmaan - - kuitenkin niin, että lady ja hänen seuralaisensa istuivat vastapäin. Maljat kohotettiin ikimuistettavaan kupittaalaiseen tyyliin laulun kera – joka päättyi toteamukseen KUPIT ETEEN – KUPIT TAA! Tämä toistettiin jotta varmastikin oppisimme sanat.  Veli Reijo tiedusteli onko sikarin poltto mahdollisuutta – ja sehän olikin ulkona aivan hänen selkänsä takana. Monet kalliolaiset veljet olivat varustautuneet sikarivarustuksella – ehkä liian moni? Onko kyseessä jokin klubimme tavaramerkki? Veli Lauri Rotin lady Inka oli päässyt liittymään iloiseen seurueeseemme – seurueemme oli täysi ja eheä.

 

Alkupalana oli saaristolaisleipää jonka päällä oli lohta kukkuroillaan ja pääruokana esiteltiin talon pippuripihvi juureksilla ja lisukeperunoilla ja jälkiruokana sortin jäätelöpaistos. Ainakin meillä miehillä meni naama virneeseen, kun kuulimme sanan ”pippuripihvi” – hyvä valinta! Ruoan kylkiäisinä tarjottiin Italialaista valkoviiniä ja Argentiinalaista punaviiniä – evästyksin ”tämä sopii takuuvarmasti” ruokanne kanssa - hyvin ja varmasti.  Miten sulavasti yhteinen iltamme lähtikin käyntiin; keskustelua ja sorinaa kuului – asti ja kunnes lasi kilahtaa…>>Ehdottaisin juomalaulua!>> – Raumalainen juomalaulu – joka kuulosti korvaan tosi hauskalta. Tämä toistettiin – jotta oppisimme sanat? Ei sentään – nopea tempo vei tähän mahdollisuuden kuten juomalauluilla on tapana olla – ensin hitaasti ja sitten jätetään ”virsipoljento” kuten lady Niina vieressäni sanoi.

 

Pippuripihvi saapui – kunnollinen paksu ja murea ilmestys – arvioisin sen olleen medium ja ainakin itselleni se oli oiva kypsyysaste. Ainakin minun kohdallani tämä kirvoitti pitkähkön ruoka ja pippuripihviaiheisen keskustelun – joka eteni aivan italialaisiin ruokiin ja kupittaalaisten veljien kokkausharrastuksiin saakka. Ilta etenee vääjäämättömästi kohti ensimmäistä sikaria ja kohden lasillista VSOP konjakkia. Olin itse aivan ällikällä lyöty, kun lady Virva kilistää lasia ja esittää ”meidänkin puolestamme” vaihtari-juomalaulun. Ei ollut ihan yllätys, että melkein kaikki esitetyt juomalaulut kupittaalaiset osasivat. Tämä vaatinee harjoittelua – heh. Virva esitti pyynnöstä laulunsa kaksikielisenä – kaikkea sitä opinahjoissa oppiikin. Ensimmäinen sikarini oli pettymys- olinko leikannut sen liian aikaisin? Kuivannut se oli ja siten tylsä. Kaivoinkin povitaskustani avaamattoman – ja riemun taso ei laskenut milliäkään.

 

Tilamme jossa olimme – oli kovin ”monisyinen” ja monihuoneinen. Tämä vaati ainakin minulta alussa erityishuomiointia jotta osasin liikkua varmuudella hukkamatta itseäni ja ystäviäni. Kello 21:00 – tila oli aivan täysi ja annettu diamond-passi pääsi oikeuksiinsa – rajoittamaton liikkumisoikeus tilasta tilaan. Veli Pekka Määttä sopi kanssamme, että lähdemme yhdessä katsomaan illan Live-ohjelmaa ja sen jälkeen kokoonnumme karaoke-alueelle.

 

Illan ohjelman juonsi Lola O – esiintymislavan mikin äärellä ja kertoi, että illan teema on ”ysäri” eli yhdeksänkymmentä-luku. Ensimmäinen esiintyjä oli armoitettu Ressu Redford - ja loistavasointinen ja väkevästi soittava yhtye. Takinliepeeni heiluvat basson rytmiin ja kanssaihmisten keinunta keinutti single-malt whiskyni pintaa seisoessani lady Sarin kanssa keskellä tanssilattiaa – veli Reijo ja lady Virpi pitivät toisiaan lanteilta kiinni ja katselivat lavalle – heilahtiko jo ensi rytmistä tanssilihas? Taisi heilahtaa – mietin.  Seuraava esiintyjä oli Sani – ja näitä seurasi ”yhteisosio”.

 

Illan kulusta täytyy sanoa – että tässä vaiheessa on parempi olla kirjaamatta mitään liian täsmällistä. Täytyy sanoa, että kupittaalaiset osaavat isännöinnin jalon taidon ja mukavan ilmapiirin ylläpidon. Olut oli hyvää ja ladyjen kämmenistä ei kuohuviiniä uupunut – karaokesoitin laulettiin puhki ja illan vanhetessa asioita selitettiin halki.  UPEA ja HENKEÄKASVATTAVA ilta – joka päättyi klo 03:30 aamulla.

 

KIITÄN KLUBIMME PUOLESTA LC TURKU/KUPITTAAn organisointitoimikuntaa – asioita ei voi järjestää tämän paremmin ja KIITÄN myöskin siitä, että vierailumme sai kruunun suuresta sydämestänne ja lämminhenkisyydestämme. Toivon totisesti, että nyt avattu vastavuoroinen polkumme  - ei pääty tähän vaan saa tulevan jatkumonsa. Tapaamme jälleen toisemme toisenlaisissa merkeissä – uusin järjestelyin kesäkuussa 2015. Järjestelyt ovat alkaneet ja näistä ilmoitamme myöhemmin. SUURTA jälleen luvassa SUURESSA YHTEISESSÄ hengessä.

 

 Uskaliaimmatkin haavekuvamme vierailusta ylitettiin. 

 

 

Presidenttimme jälkisanat paluujunasta 13.12 – KIVAA OLI ja ISO KIITOS JA KUMARRUS!!!!

 

 

Kirjoittajan lisäys:

Kukkien määrä oli 12 ja juhlapäivähän oli 12.12 -> Mikä siis lienee sopivampi määrä?

 

Tällainen "oman kopin"--klubin kabinetin paraatiovien avautuminen ulkomaailmaan on ollut loistopäätös -> suosittelen samaa lämpimästi muillekin klubeille.

 

 

Asiat kirjanneena niin kuin ne muistan,

 

 

Veli Markus Salonen

- juhliva Leijona