Alussa ei ollut mitään, vain katkenneita oksia hiekkakentällä ja Mannerheimin hauta - tuntemattoman sotilaan risti - hiljaisuudessa seisovat. Marskin sauvat - ristissä - kuin tuulelta suojaamassa graniittipintaa. Kerran vuodessa - ME leijonat  - keräännymme tälle "paloaukealle" ja kunniotamme sotiemme veteraaneja, sotavainajia ja tehtyjä tekoja. Tämä aktiviteetti on meille kovin tärkeä - eikä ole vaikeaa saada joukkoa kasaan edustamaan. Jäin vain tuijottamaan epäuskoisena - kolme pistettä. Vanhaa sotahistorian harrastajaa kirpaisi kovin - me kaikki ymmärrämme sen ensi katseella, Niin väärin - niin väärin. Mietin, että kävisinkö itse lisäämässä? Maltoin kuitenkin odottaa ja 45 min kuluttua olimme matkalla kohden kirkkotornia ja yleinen sekasorron omainen pikahajaantumisen aika oli käsillä. Tullessani ei ollut tuttuja, mutta hajaannuksen vaiheessa tuntui, että koko ajan törmäsi leijona tuttuun - - piirivirkailijoita - kauden piirikuvernöörimmekin Heikki Saarinen (jolta muuten sain hienon kortin - olikohan Krabilta. Kiitos siitä). Olemme perinteen uomassa kasvaneita veljiä - joten pikapakkasimme lipun ja siirryimme poseeraamaan Vilho Petter Nenosen haudalle - tykistökenraalin hautaa koristi vielä vihreä ruoho - kuolemattoman miehen kuolematon vihreys. Saimme olkapäästä koputtamalla itsellemme ammattikuvaajan ja saimme ikuistettua hetken. Tänään emme jääneet - nauttimaan rommi-totia vaan suuntasimme kotia kohti.



SUOMEN SOTAHISTORIALLISEN SEURAN 70-VUOTISJUHLAT 17.1.2014

http://www.sshs.fi/etusivu/


En nyt tiedä kuinka moni veljistämme kuuluu harrastuspiirinsä pohjalta SSHS:ään, mutta veljemme Seppo Hämäläinen ja kirjoittaja kuulumme. Olimme saaneet jäseninä mahdollisuuden osallistua 70-vuotis juhlaillaiselle. Liput olivat tilattu heti tilaisuuden "tullessa tietoomme" kutsuna. Tilaiisuus oli AVEC.

Jos kerron, että tilaisuus pidettiin paikassa jossa Suomen itsenäisyyshistorian ensihenkiä suunniteltiin nk. JÄÄKÄRIKABINETISSA - tiedätte siis heti, että suuri päivämme oli järjestetty Ostrobotnian juhlasalissa (jonka vasemmalla puolella on tämä kabinetti). Tilaisuus alkoi kello 19:00 ja päättyi noi 23:30. Saavuimme paikalle hyvinkin ajoissa ja naisten "ulkomarssikengät" vaihtuvat narikassa pienempiin juhlamustiin malleihin ja käsilaukutkin vaihtuivat sellaisiin kainalokantoisiin hopeapaljettisiin. Minkkiturkit ja isot laukut jätettiin narikkaan. SSHS:n kunniaksi on todettava, että narikka oli esimaksettu. Täytyy kuitenkin todeta, että lähtiessämme pois maksoimme narikan täysimääräisenä ja saimme erityismaininnan, että "te olette herrasmiehiä".

Lainaus SSHS sivulita:
Seura täyttää 18.1.2014 70-vuotta Tänään perjantaina 17.1 seuran jäsenet juhlivat 70-vuotistaivaltaan Juhlaseminaarilla ja Iltajuhlalla. Seminaarin teema on ”TAMMIKUU 1944 - SUOMI 70 VUOTTA SITTEN”. Seminaarin tavoitteena on tarkastella Suomessa vallinnutta sotilaallista tilannetta neljästä eri näkökulmasta tammikuussa 1944. Teeman kautta pyritään luomaan kuva siitä sotilaallisesta tilanteesta, joka Suomessa vallitsi Suomen Sotahistoriallisen seuran perustamisajankohtana.

Siirryimme portaita pitkin yläkertaan ja otimme paikkamme keskipöydästä. Kolmen pöytärivin kombinaatiossa on paha sanoa, kumpi on vasen ja kumpi oikea rivi - me emme istu vasemmalla - joten otimme keskipöydän. Tällainen kevennys. Alkusamppanjat tarjoiltiin heti ja iloinen puheensorina vyöryttää tilaamme. Kili-kili-kellon helähtäessä sali hiljenee ja alkaa hiljainen aloituspuhe - niin hiljainen etten saa tolkkua - muistan kuitenkin taputtaa mukana. Varmastikin hienoja aloitussanoja. Pöytiimme tarjoillaan alkuapalana, Runebergin tortun omainen ja sitä muistuttava hyydyke jossa päällä äyriäisiä ja valkeaa tahnaa -- tällä tuotteella oli niin hieno ranskailainen nimi etten sitä omaksunut - enkä älynnyt ottaa mukaan tosi upeaa ja laaja-kirjoista menya mukaani. Sininen meny jäi pöydälle. Valko- ja punaviini (länsi-Australialainen - jota ei Alkosta saa) kaatui jatkuvana virtana laseihimme ja ne kuuluivat myöskin hintaan. Tämä juhla kustansi 80 e per juhlija. Saamamme gourmet-vaste oli SSHS:n hallituksen kokoama - hieno ja juhlava. Pääruoan liha suli suuhun ja oli väriltään ruusunpunaista - olematta siltikin raakaa. Hyvin oli mureaa - ei sentään vuodelta 1917. Kovin olivat miehet mustissa ja avecin koreina - juhlavaa oli olla paikan päällä.

Toinen juhlapuhe esitettiin vastakkaiselta laidalta - nyt taisi äänessä olla upseeri - joka muuten lupasi puhua "sotaäänellään". Hyvin kantoi puhe - kadettikurssin aikainen oppi lyhyestä ja ytimekkäästä esityksestä oli mennyt perille. ei paperilunttausta vaan selkokieliulosantia selvin ja vakuuttavin sinivalkoisin sanoin- Kyynel karehti silmäkulmassani. Taputukset olivat ansaitut - hän muisti myös kiittää edeltäjiään - SSHS:n arvostettuja ex-puheenjohtajia monisanaisesti. Tähän ex-puheenjohtaja kermaan kuuluu muuten klubilaisille tuttu emeritus-sotahistorian professori ja kirjailija Martti Turtola, Hän oli persoonassaan paikalla ja kävimme yhdessä häntä moikkaamassa nk välitauolla. Olemme sen verran tuttuja - fun club - että rohkenimme samaan kuvaan. Meidät tituleerattiin esittelyssä runoilijoiksi. Olemme tänään olleet runoilijoita ja lähteissä herrasmiehiä - ei paha. Puheesta vielä sen verran, että JOKAINEN puhe tilaisuudessa alkoi sanoilla HYVÄT VETERAANIT! Marttia oli mukava jälleen tavata. Tunnistin myöskin professori Ohto Mannisen joukosta.

Puoliajalla menimme "suunnitellusti" käymään JÄÄKÄRIKABINETISSA jossa ovet olivat avoimena ja veteraanien sorttisia MIEHIÄ ja naisia oli tilassa, tilassa jossa "pronssinen jääkäripatsas" seisoo seinähyllyssä ruskeassa kuosissaan-uniformussaan ja sotaisat reliefitaulut mustina-synkkinä-sotaisina roikkuivat seinillä. Sain valokuvan itsestäni ikuistettuna KAI DONNERin muotokuvan äärellä (Nelimarkka) - vapaussotahistoria harrastajan unelmaa elettiin täysillä. Hieno hetki - hetken poseerattuani jään jääkäriaihekeskusteluun herra Porkan kanssa ja valkotukkaisen miehen kanssa - joka on muuten käynyt Lochstedtin kasarmialueella jo 30-vuotta sitten. Tiedätte mistä puhun. Kuriositeettina voidaankin mainita, että itse olen käynyt METSÄTOIMISTOSSA, Hallan etappimajalla Maaninkajärven saunalla Simossa ja nyt jääkärihistorian Mekassa - Jääkärikabinetissa. Seuralaisemme eivät tätä varmaankaan oikein ehkä käsitä - tätä tunnekuohua suorastaan. Suurten tekojen ja miehien jalanjäljillä. Tuli mieleeni, että olisiko aika yrittää liittyä ko. perinneseuraan. Sinne tarvitaan 2 suosittelijaa.

Kahvin kera tarjottiin valkeaa - pehmyt kakkua - uskon, että molemmat ravintoloitsijaveljemme huudahtivat juuri kauhusta,  tunnustan välinpitämättömyyteni ko. "tuotteen" oikean nimityksen osalta. Tälläkin taisi olla korealle kalskahtava nimi. Hyvin silti maistui ja suussa suli. Veljemme Seppo on armoitettu keskustelun ylläpitäjä - emme siis kärsineet nolosta hiljaisuudesta vaan keskustelujemme etenemä oli laajaa ja soveltavaa. Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan ja - - - unohdin kysyä veljeltämme Martti Turtolalta tarkennusta kysymykseeni joka askarruttaa yhä mieltäni, - Olisikohan oikein lisätä neljäs piste? Tai siis vähintäänkin oikeutettua? Teen kansalaisaloitteen tästä. Eduskunnassa vapiskaa!

Pulloja rikkoontui alakerrassa narikan lähellä ja nauru oli korkeuksissa. >>Nimeän sinut Titaniciksi...>> --- ilman laivaa ja pullo nimettiin. Ymmärrän tämän asian -  tämä ei aukene kuin paikalla olleille. Pikkuisen juhlahumuisena seurueemme päättää lähteä Jazz-ravintola Stroryvilleen - veljemme Sepon edustamille "iltawhiskyille". Vaimoni ei juo whiskyä - mutta Sepon tarjouksesta ei voinut kieltäytyä. Islayn pääkaupungin tuote - jota en tarkenna mainostusmielessä - maistui illassa täydentävänä ja savuisena ja toffeisena... Oli hieno ilta jossa LC HKI KALLIO veljet edustivat AVEC  jälleen sotahistoriahenkeä sen suurimmassa veljeydessä, mittakaavassa ja juhlan vaatimassa suuressa hengessä!!


MENU LISÄYS:
===========
alkuruoka >>Toast Skagen>>
pääruoka >> Cour de filet - punaviinikastike>>
punaviini >>Sunstone Shiraz, Australia>>
jälkiruoka >>Valkosuklaakakku ja mansikka-melba>>
Larsen konjakki
Kahvi



Lopetan tarinani tähän. - - Piste.



Sitä muistuukin mieleeni...

Hautapaadessa lukee C.G.E.Mannerheim

Kolme pistettä.

Mannerheim - kaikkihan sen tiedämme - allekirjoitti aina muodossa - -  Mannerheim. (piste).

Hyvä eduskunta - muuttakaa hautapaateen - C.G.E.Mannerhem. (piste).

Lähes neljän pisteen tarina.


yst terveisin,

runoileva-sotahistoriaharrastaja ja klubimme rahastonhoitaja Markus Salonen ja
runoileva-aforistikko-taidemaalari-sotahistorianharrastaja Seppo Hämäläinen
eli - whiskyn ystävät