Ulla Welin ja Arja Oksanen palkittiin 10 vuoden hyväntekeväisyystyöstä

Ulla Welin ja Arja Oksanen saivat kunniamaininnan Päämajasta ja lisälaatan pinssiin 10 vuoden Lions-työskentelystä.  Molemmat naiset ovat energiapakkauksia, jotka ovat Malmittarien kantavia voimia. 
Arja on toiminut tarkkakätisenä sihteerinä usean vuoden ajan ja siirtyy ensi keväänä presidenttiputkeen. Ulla pulppuaa runoja tilanteeseen kuin tilanteeseen.  14 vuoden aikana Ullalta on valmistunut 14 kirjaa.

Ulla on viettänyt lapsuudessaan aikaa isoisänsä talossa Pohjanmaan Tiistenjoella ja lähetti Lapuan Sanomiin tarjolle allaolevan joulutervehdyksen.  Johtakoon se mielet joulun tunnelmiin.

Teksti ja kuva Raija Lehtinen
Joulukirje Ulla Welin


Joulukirje Helsingistä

Hyvät Äitee ja Isä.  Aattelin Teille kirijoottaa näin aijoossa ennen kuin joulukiirehet alakaa.

Oottahan Te sentään mun vanahemmat ja liki kahareksankymmpisiä.

Ja mäkin yli viirenkympin ja MUMMA.  On se niin tunnelmallista, kun on tua joulu tulos.

Mää oikeen aattelin, että kun mä oon Teirän ainut vahinko, ja jouluksi syntyny,  niin oon ollut Teille kuin

Ristuslapsi, ja sä Isä kun valamistuut rakennusinsinööriksi, niin ei se kauaksi puusepästä liippaa.

Täällä Helsingissä ne sytyttävät nua jouluvaloot keskustahan, mutta täällä lairoolla sitä on melekeen yhtä

pimiää kuin siällä kotopualess, paitti jos katuvalon alla kulukoo.

Joululahajojen kanss ei ny parane trossata, kun on noita lapsenlapsia siunaantunu yhyreksän.  Vanhin,

tottahan Te ny Erikan muistatta, meni jo kihiloohin ja muutti poijanklopin kanss yhtehen asumahan. Niillä

on ny ensimmäänen yhteenen joulu. Menöökin mukavasti kun ovat talonmiähenä. Ensin on ennen joulua

rapuussa joulusiivous, sitten on jouluna saunojen pesua ja sitten uuren vuaren siivous, niin että kyllä on niin

siisti pari että oikeen.

Ja muutkin kersat voivat  hyvin, mitä ny yhtenään kollaavat ittiänsä, kun kerta ovat kersoja. Ja täällä on niin

palijon väkiä, että aina saavat joltain nuhaa tai köhää  tai lentsua.

Huomaan kirijootellessani notta kotopualen murre pakkaa häviämähän, kun täällä kuuloo kunnon puhetta

niin harvoon, enimmäksehen tätä paikkakunnan vääntyä, tai  savua tai karijalaa ,mistä itärajan tuntumasta

kaikki tänne  ovakkin muuttanehet.

Mutta siitä joulusta, siitähän mä aattelin kirijoottaa, notta mulla oli kesällä mökillä sellaanen possu,

Oskariksi mukulat sen ristivät, ja olin aatellu että jouluna siitä kinkku, vaan enhän mä ny Oskaria, kun kesän

sitä korvan juuresta  rapsuttelin ,  julumetun kallis kinkku on vaan ostettava kaupasta.

Yleensä oon jouluna kuttunu kaikki meille, mutta nyt aattelin että jos rupiaasin kiärtähän kersoossa..pääsis

helepommalla,-- mutta eihän se oo joulu eikä mikään, jonsei tee itte laatikkua ja lipiäkalaa  ja paista kinkkua

notta  aattona on sitte rättiväsyny, ..niin notta tulukaa Tekin taas meille jouluksi. Tulevat

kersatkin kersoonensa esimmääsistä ja toisista liitoostansa,  ne kun ovat ollehet niin kerkiäväästä sorttia.

Kun tuutta junalla ja sitten asemalta bussilla, niin toki mää sitten kannan teirän kamppehet kolomanteen

kerrokseen, kun meillä ei oo hissiä,  niin kuin muistatte.

On se niin tunnelmallista viättää joulua yhyressä.. kuin pyhä perhe..mitä ny vähän enemmän mukuloota, kun kaikki yhyreksän lappaa ovissa,  mutta kaikki se lämpö ja hellyys ja hempiä miäli. On se niin jouluusta meirän yksiöss. Tervetulua rakkahat  Äitee ja Isä.   

Terveesin tyttärenne.

Ulla Welin, Merja Carlander ja Arja Oksanen palkit...