Jokainen helmi helminauhassa pitää punoa
Naistenpäivän
kynnyksellä maaliskuun kuudentena päivänä pidettiin Kilterin koululla seminaari
naisiin kohdistuvista vääryyksistä Suomessa. Tämä lähes vaiettu aihe koskettaa
suurta osaa uussuomalaisten ja kantaväestön naisia. Tänä vuonna keskityttiin
erityisesti tämänhetkiseen tilanteeseen Vantaalla. Seminaarissa julkistettiin
myös vuoden 2014 länsivantaalainen uussuomalainen nainen.
Paikalle saapuvaa yleisöä haastateltiin seminaarin teemasta. Nämä mietteet
näytettiin auditorion seinällä, jossa videoclipsit pyörivät. Tunnelma oli odotuksia täynnä. "Täällä
Pohjan tähden alla" -laulun soidessa toistasataa kuulijaa tuli paikalle.
Seminaarin suojelijan, ministeri
Elisabeth Rehnin saavuttua ilta sai alkaa. Demnatin lapset ojensivat
niiaten helmikoristellun herkkävärisen kukkakimpun hänelle.
Juontajana toimi Michaela Moua, joka
on Rasmus ry:n toiminnanjohtaja ja ETNO:n Hyvän tahdon lähettiläs 2013. Hän johdatteli juonnoillaan
seminaaria taitavasti alusta loppuun.
Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Heidi Nygren avasi
illan juhlallisesti. Hän
ymmärsi aiheen tärkeyden ja antoi kiitosta järjestäville osapuolille. Vaikka naisen asema
Suomessa on vahva, silti on paljon näkymättömiä alueita, joilla esiintyy yhteiskunnallista
epäoikeudenmukaisuutta. Muutoksen aikaansaamiseksi on tehtävä kovasti töitä.
Esille tulleiden tilastojen mukaan Suomessa esiintyy runsaasti fyysistä
väkivaltaa, josta tulee päästä eroon.
Illan vakavaa ja raskasta aihetta kevennettiin musiikilla ja lausunnalla. Vaskivuoren
lukion upea mieskuoro johtajanaan Jonna Vehmanen hurmasi lauluillaan yleisön. Taiteilija
Iris Rautio lausui sykähdyttävän Unelmoi-runon.
(Siivellä; Heli Kolho ja Tuula Turunen).
Ministeri Elisabeth Rehn puhui sukupolvien välisestä yhteydestä helminauhateemalla. Omaan helminauhaansa
mukavasti peilaten hän siirsi ajatukset Naisten rauhanliikeen, "Meissä on voimaa", liberialaisen naisen
Limah-kirjaan (Nobel 2011) ja tätä kautta loi uskoa tulevaisuuteen. Elisabeth Rehn kiinnitti puheenvuorossaan
myös huomiota sotaa käyvien maiden kotirintamalla toimiviin naisiin, jotka joutuvat kantamaan suuren taakan sodan seurauksista. Sodista kerrotaan useimmiten sotilaiden, poliitikkojen ja diplomaattien suulla, mutta harvemmin naisten ja lasten kokemusten kautta. Perheissä, jotka ovat joutuneet jättämään oman maansa ja oman kotinsa, helminauha on jo katkennut ja sen kokoaminen on kovan työn takana.
Naisten Linja ry:n toiminnanjohtaja Pia Puu Oksanen kertoi naisiin kohdistuvasta väkivallasta
ihmisoikeusloukkauksena Suomessa. Ilmiökenttä on
todella laaja. Vain
pieni osa esim. seksuaalisesta väkivallasta tulee poliisin tietoon. Suomi ei
lähimainkaan täytä esim. kansainvälisiä turvakotimääräyksiä. Todennäköisyys
saada apua on heikko. Nyt ei enää tarvita lisätutkimuksia tasa-arvorikkomuksista, vaan nyt on
tekojen aika! Suomi on valtiona sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, mutta meillä on vielä paljon lainsäädännössä puutteita. Euroopan Neuvoston suositus ei siis toteudu. Naisten Linja antaa apua naisille ja tytöille,
jottei heidän tarvitsisi sietää väkivaltaa.
Yhdistys voimaannuttaa kriisissä olevia naisia ja tarjoaa heille tukiryhmiä.
Facebook on ahkerassa käytössä
voimaannuttamisena ja vertaistukena.
Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Vuoden
2010 pakolaisnainen, Nasima Razmyar kertoi koskettavasti omista lapsuuden
mietteistään synnyinmaansa naisten tilanteen auttamiseksi. Nyt aikuisena hän on
huomannut, että on lähdettävä liikkeelle pienistä asioista saadakseen aikaan
suuria asioita. Auttaessaan väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajanaisia, Nasima
näkee pikku hiljaa tapahtuvaa kehitystä, ja tämä antaa voimaa jatkaa tehtävässä.
Maahanmuuttajanaisten kohdalla ongelmana on, että avun hakeminen on vaikeaa. Tietoa
pitäisi lisätä ja kynnystä avun hakemiselle tulisi madaltaa.
Vuoden 2014 länsivantaalaisen uussuomalaisen naisen
palkitsivat LC Vantaa / Helsingen ja Vantaan Soroptimistien edustajat,
presidentit Eila Silvennoinen ja Terhi Tolla kukin ja stipendein. Lion Aila Keturi
kertoi jo perinteeksi muodostuneesta tavasta. Nyt oli viides kerta. Aiemmin
valitut ovat Habiibo Muhammed, Karima Demnati, Denise Svanström ja Sharaf
Roble.
Naisresurssikeskus Pihlajan tarjoaman kahvihetken jälkeen Vaskivuoren lukion
mieskuoro tunnelmoi yleisön jatkoon.
Vantaan Turvakoti ry:n toiminnasta ja turvakotityöstä kertoi toiminnanjohtaja Kristiina Väänänen. Turvakoti
on perustettu 1978 ja se on yleishyödyllinen, voittoa tuottamaton yhdistys,
joka saa tukensa Vantaan kaupungilta.
Vantaan Turvakodissa on kuusi perhepaikkaa, joissa vuosittain vierailee noin 100 perhettä. Perheistä 40% on maahanmuuttajaperheitä. Joukossa on ollut 20 eri kansallisuutta. Asiakkaat viipyvät kodissa yleensä kolme viikkoa. Turvakoti tarjoaa asiakkailleen lyhytkestoista avokriisityötä sekä terapeuttista keskusteluapua.
Toiminnanjohtaja
Väänänen päätti puheensa Miina Sillanpään sanoihin; ”Jokainen lapsi on
pelastettava elämälle!”.
Iloisena uutisena voisi mainita, että valtio ryhtyy rahoittamaan vuonna 2015
turvakotien toimintaa.
Kommenttipuheenvuoron toi Kalliolan
Nuoret ry:n SOPU-hankkeen vastaava projektityöntekijä Johanna Aapakallio. Jokainen HELMI helminauhassa on punottava. WE
CAN DO IT!
Johanna otti esille kunniaan liittyvän väkivallan, jolloin uhrina saattaa olla koko perhe. Kysymys on silloin naisen siveyteen ja sukupuolikäyttäytymiseen liittyvästä asiasta, jolloin perheen oma yhteisö painostaa perhettä rikolliseen toimintaan. Kunniaan liittyvästä väkivallasta puhutaan Suomessa vielä liian vähän. Johanna Aapakallio teki myös ehdotuksen seminaarin järjestäjätahojen yhteiselle palaverille, jossa voitaisiin käsitellä esille tulleita asioita ja miettiä niihin ratkaisuja.
Vantaan kaupungin ja Myyrmäen aluetoimikunnan tukemana neljä vantaalaista järjestöä toteuttivat Helminauhaseminaarin. Järjestäjinä toimivat Lions Club Vantaa/Helsinge ry, Vantaan Järjestörinki ry, Vantaan Nicehearts ry ja Vantaan soroptimistiklubi ry.
Vantaalla 8.3.2014
teksti: Irmeli Kolehmainen, Arja af Heurlin ja Aila Keturi
kuvat: Heli Kolho