Tyttöjen kesken Tähtitieteen museoon

Aleksis Kiven päivänä ja lippujen liehuessa 17 uussuomalaista ja kolme supisuomalaista naista matkasi Myyrmäestä Helsinkiin. Halusimme yhdessä oppia ymmärtämään avaruuden ihmeellisiä asioita. Oikea paikka siihen oli Tähtitieteen museo Kopernikuksentiellä. Oppaana oli Paula Kyyrö ja avustajaopas.

Paula kertoi ensin ko. rakennuksen historiaa. Siellä oli asunut muutamia tähtitieteen professoreja. Katselimme vanhoja kaukoputkia ja kelloja. Saimme kiivetä professorien jalanjälkiä toiseen torniinkin. Opas pyöritti tornia, jotta ymmärtäisimme, miten kaukoputkella tähtiä pystyi sieltä tutkimaan. Paikka oli ahdas, vaikkakin kokemisen arvoinen. Joitakin vierailijoita rupesi jo huimaamaan.

Meille myös kerrattiin, millä kahdella tavalla maa pyörii. Samoin käsiteltiin yön ja päivän syntyä. Katselimme kuvista eri planeettoja, niiden etäisyyksiä auringosta sekä niiden suuruuksia. Kuvat olivat vaikuttavia, ihan kuin olisi katsellut hienoa taidetta. Eräs mukana olleista totesikin, että tämä on sitä Jumalan tekemää ihmeellistä työtä. Moni sanoi, että nyt kyllä tuntee itsensä pieneksi.

Painovoiman kokeilupaikka oli suosittu. Moni halusi tuntea kerrankin olevansa kevyt keijukainen. Saimme myös koskettaa miljardeja vuotta vanhaa meteoriitin palaa, joka oli pudonnut maahan. Pala tuntui metallisen sileältä. Planetaario oli sitten viimeinen oppimispaikka. Oletettavasti muistamme vielä pitkään Otavan, Orionin, Leijonan ja Pohjantähden.

Hannan Tiedekahvilassa sulattelimme tietojamme. Pöydässä oli tarjolla suolaista ja makeaa kahvin ja teen kera. Muistoksi käynnistä Hanna tarjosi kaikilleTiedekahvilan suklaata. Me asiakkaat kirjoitimme vieraskirjaan kiitokset ainakin venäjäksi, somaliaksi, espanjaksi, kurdin kielellä ja suomeksi.

teksti, Aila Keturi

kuvat, Heli Kolho