Back to work

 

Näin kai voisi aloittaa kirjoituksen, jos olisi mennyt työhön Joulun jälkeen. Nyt kuitenkin alkoivat Lions-vierailut ansaitun Joulutauon jälkeen. Vierailu kohdistui Sastamalaan kolmen klubin yhteiseen Lions-kevätkauden avaukseen.  Ajoimme Leilan kanssa räntä-/vesisateen Sastamalaan ja tapasimme isäntämme Seurahuoneen ovella. Aikataulumme oli osunut sokkona yksiin. Muutama sata metriä Sastamalan kirkolle, johon LC Sastamala Vammalan, LC Karkun ja LC Sastamala Annastuunan runsaslukuisat Lionsit kokoontuivat. Pimeässä illassa katuvalojen loimussa kuuntelimme nuoren vs. kappalainen Sinikka Tuorin omakohtaiset, historiakirjojen, elokuvien ja eri kirjailijoiden kautta saadut näkemykset sota-ajasta. Jumala ompi linnamme -virren veisuu epätalvisessa tihkusateessa ja seppeleen laskut sankarivainajien ja kotirintamapatsaille. Tapahtuma oli lämminhenkinen muistaminen heille, joiden ansiosta me voimme muistaa heitä vapaassa isänmaassamme.

 

Ilta jatkui Seurahuoneen tiloissa. Haluan luonnehtia enemmän kokoontumisen onnistumista kuin luetella onnistuneen illan yksityiskohtaista kulkua. Ajatuksiin nousi kuva aktiivisesta Sastamalan klubien yhteiskokoontumisesta asianmukaisine puheineen, mutta myös hedelmällisistä ajatusten vaihdoista. On tärkeää havaita vahvuudet ja kehittää niitä ja yhtä tärkeä nostaa ajatuksiin kehityskohteita, joita sitten klubien sisällä lähdetään jalostamaan edelleen oman klubin menestykseksi. On tärkeää havaita, että klubin toimintaa ei voi kehittää kukaan muu kuin klubin jäsenistö itse. Naapuriklubin toiminta ja tapaaminen saattaa olla hyvä peili ja aktivaattori oman klubin toiminnan kehittämiselle.

 

Haluan tässä nostaa kaksi asiaa, joita sivuttiin rakentavasti. Klubien ikääntyminen, ikääntyminen on luonnollinen ja arvostettava asia. Ikä ei sitä paitsi tarvitse vaikuttaa Lions-tekemiseemme mitenkään. Autettavan kanssa myötäeläminen ei ole fyysistä tekemistä vaan fyysistä olemista lähellä, kuuntelemista tms. Lions-sukupolvi ennen meitä on tehnyt hyvää työtä, työksi kai Suomen Lions-toiminnan nostoa nykyiseen menestykseen voidaan kutsua. Edeltäjillemme voi ja pitää nostaa kunnioittavasti hattua ja puhua heidän saavutuksistaan arvostavasti. Lions-kapula on nyt meillä, tänä päivänä toimivilla Lionseilla. Meidän täytyy jälleen toimia ja saattaa Lions järjestömme tuleville sukupolville vähän parempana – sehän on perimmäinen Lions-ajatus. Nyt en halua käsitellä lukumääräisiä menestyksiä, olihan jäsenmäärämme jo lähellä 30000 jäsentä parhaimmillaan. Laskeva jäsenmäärän trendi on ollut vallitseva länsimaissa, Suomi mukaan luettuna. Siitä pääsemmekin suoraan toiseen aiheeseen.

 

ASK1 – kysy yhtä on tosi hieno ajatus, jolla voimme nostaa Suomen Lions-käsiemme määrää merkittävästi sisäistäessämme sen voiman. Hiukan omaa mielipidettäni; Me suomalaiset olemme valmiit tekemään rajusti työtä ja saamme paljon hyvää aikaan, mutta sitten vähättelemme saavutuksiamme – toki odotamme huomiota aikaansaannoksistamme. Jotenkin sillä tavalla kuvailisin ajattelu-/toimintamalliamme. Me myös ajattelemme valmiiksi mitä toinen ajattelee ja kun meillä on vastaus omassa päässämme, toimimme tietenkin ajatuksemme mukaan. Tätä pitää selventää. Kun keskustelemme uuden henkilö kanssa ja tunnistamme hänet miellyttäväksi henkilöksi, ajattelemme tietenkin kysyä hänen kiinnostustaan ja tietoaan Lions-toiminnasta. Mutta emme kysy! Emme kysy! Ajattelemme, että jos hän ei kuitenkaan ole kiinnostunut mukaantulosta Lions-toimintaan. Eikö tuo luettunakin tunnu kummalliselta, ajattelemme toisen puolesta - emmekä kysy? Tähän on mielestäni oivallinen lääke ASK1- kysymyksen opettelu. Kysytään mitä keskustelukumppanimme tietää Lions-toiminnasta ja kerrotaan hänelle muutamalla lauseella siitä, ja kun kerran keskustelukumppanimme oli miellyttävä henkilö – kysytään haluaisiko hän liittyä Lions-järjestöön.  Huomataan, että ASK1-kysymyksillä ei ole lukumääräistä ylärajaa. Siinä se on! E-piirissä on yli 2000 Lionsia ja kun jokainen kysyisi kerran, vain kerran, montako uutta jäsentä saisimme?  Veikkaan, että jäsenmäärämme lähtisi nousuun ensimmäisen kuukauden aikana.

 

Muistan myös ylpeänä, että klubipresidentit antoivat minulle lupauksensa kukin kysyä kahta uutta jäsentä ja LPJ Hanna lupasi kysyä kolmea uutta. Veikkaanpa, että he eivät jätä kysymistä kahteen tai kolmen kertaan päästessään alkuun. Ja entäs kun he ottavat klubin jäsenet mukaan. Oikein hyvä, Sastamalan klubien jäsenkasvu on taattu! Kiitos vierailustamme.

 

Tästä tullaan keskustelemaan myös tulevassa johtajuusvalmennuksessa, JOVA II tilaisuudessa.