Kuvittelen rauhan - käynnistimme rauhanjulistekilpailun

Uomarinteen koulun 5.A -luokkalaiset odottivat innokkaina tapaamistamme. Olin sopinut luokanopettaja Pirjo Mäkilän kanssa, että tapaamme 9.10.2012 ja että mukanani on taiteilija Iris Rautio. Heti tervehtimisen jälkeen kuuluikin kysymys, kumpi teistä on se taiteilija. Kerroimme itsestämme ja lioneista lyhyesti sekä siitä, miksi tulimme.

Lion Iris kertoi lapsuudestaan 40-luvulla. Ihmetystä herättivät sen ajan appelsiinin ihanuus ja coka-colan maistuvuus. Sellaiset sodan ajan muistot kuin isän harvaan tapaaminen ja muutto rannikkoseudulle ruotsin kielen takia kiinnostivat kuulijoita. Myös joidenkin oppilaiden isoisoisä oli ollut sodassa mukana.

Minä pyysin oppilaita sulkemaan silmänsä ja kuvittelemaan sellaisen paikan, jossa olisi rauha. Sitten kysyin, keitä siellä on muita ja mitä he kaikki tekevät. Lähes kaikki oppilaat uskalsivat heittäytyä tähän tehtävään. Oppilaiden rauhan paikoista mainittiin mm. mummola, koska siellä oli hyvä olla, vaikka ei mitään erityistä tehtykään. Kuulimme lapsilta monia viisauksia ja sanoinkin, että jos klubimme tarvitsee hyviä ajatuksia, käännymme ko. luokan puoleen.

Oppilaat olivat etukäteen kirjoittaneet rauhasta seuraavia asioita:

- Ei sotaa, ei tappeluja, sillä on ahdistavaa ajatella, että tapetaan vain, koska ollaan eri mieltä.

- Hiljaisuus; jos olet itse hiljaa, on yksi äänekäs suu vähemmän.

- Ei jatkuvaa nahistelua, sillä se on tyhmää.

- Mellakat pois, sillä asioista voi keskustella.

- Rauha tarkoittaa, että kunnioitetaan muita ja ollaan ystävällisiä.

- Rauhaa sotaan, rauhaa tappajille, rauhaa tappelijoille, rauhaa ihmisille, rauhaa eläimille!

- Rauha olisi eräänlainen neuvotteluliitto rauhan puhumisesta.

- Kukaan ei olisi vihainen toisillensa eikä kiusattaisi vaan kaikki olisivat kavereita.

Nämä viisaat ajatukset seuraavat meitä vielä pitkään. Monikulttuurisessa basaarissa 17.11. saamme nähdä käsityksiä rauhasta piirustuksina. Jäämme jännittyneinä odottamaan sitä hetkeä!

Vantaalla 09.10.2012

teksti, Aila Keturi

kuva, Aila Keturi