Aforismeja, runoja ja epärunoja 2.5.2013

Kirjoitin aikoinaan veljemme Sepon kirja-arvostelussa 2.10.2011:

 

Maailman synnyn myytissä vesilintu pesi vedessä kelluvan Väinämöisen polveen. Munat kierähtävät tuulessa veteen ja niistä syntyivät maa, taivas, päivä paistamaan, kuun loimo ja tähdet taivaalle. Tuli vielä yksi muna jota ei huomattu. Tästä munasta kuoriutuivat sanat ja puhe. Kenenkään huomaamatta munankuoren puolikkaat kelluivat kaukaisuuteen ja vain sanat jäivät ihmisten iloksi. Toiseen kuoren puolikkaaseen jäivät kaikilta piiloon RUNOT ja toiseen puolikkaaseen yhtä huomaamattomana AFORISMIT. Sepon ajatusmaailman rannallehan oli kirjoituksessani huuhtoutuneena munan puolikas. Seppo Hämäläisen kokoelma oli luotu tummeneen taivaan alla, rannalla aaltojen keinunnassa ja jossa munan puolikuori nojasi rantaviivaan. Aforismi oli löytänyt arvoisensa kodin. Toinen kuoren puolikas etsi vielä pysyvää kotia...

 

Perun tämän kaiken ja miehekkäästi suoraryhtisesti seisten sekä silmiin katsoen - Sepon-moniminän mieli onkin vaikeampi tapaus!!

 

2.5.2013 jatkoa...

 

Tarina menee oikeasti näin - Syntyi vielä 1 muna joka kellui kaukaisuuteen ja sen sisällä kuun valon hohtaessa sinivaalean kuoren läpi - - istuivat RUNO ja AFORISMI käsi kädessä ja puhuivat toisilleen sanoja joita ei oltu tarkoitettu kenellekään muulle kuultaviksi. He nauttivat omista sanoistaan ja pitivät kuoren suljettuna muulta maailmalta. Kunnes kyllästyivät! Auenneesta munasta sinkosivat - jo teknologistuneeseen maailmaamme -  HIOTUT RUNOSANAT ja VIILATUT AFORISMIT. Sanotaan, että kananpoika kokee ja leimautuu ensimmäiseen näkemäänsä hahmoon - oli se kanalintu, hevonen tai ihminen. Näin kävi Sepolle, Runot ja Aforismit leimautuivat häneen. Aikansa ajatuksen mailla harhailtuaan ja sen rannalta seurattuaan suuria jalanjälkiä sisemmällä aivokuorella - "HE" tapasivat Sepon istumassa taitettu haulikko kädessään ja oikea sormi pitkällään poskella - kuin mietteissään - kannon nokassa istumassa ja miettimässä syviä ajatuksiaan. HE katsoivat läpi suljettujen luomien - sisältä - Sepon sanojen ja tuotosten sekamelskaa ja määrää - - isämme miettii sanoja! HE ryhtyivät näitä moniminän sanoja järjestämään taiten RUNOIKSI ja AFORISMEIKSI - - ja Sepon silmät aukenivat ja mieli oli kesäisen kirkas - - kirkas kirjaksi asti taottavaksi.

 

Veljemme Sepon uusin kirja "Aforismeja ja runoja" sai ensi-iltansa eilen klo 18:00 Rickhardinkadun kirjaston 3:nnessa kerroksessa, arvoisessaan ympäristössä. Kaksi kirjaa, kaksi esittelijää. Alkusanat lausui oikeutetusti EDICO OY:n toimitusjohtaja Hannu Hirvikoski - kauniita sanoja valiten kuulijoillemme. Kohtuullisen täysi katsomo täynnään kuulijoita. Paikalla olivat Sepon ystäviä ja Kallion klubistamme president Markus Salonen ja veli Esko Komonen. Kustannustoimittaja Terhi Siltala oli toimittanut ja tarkastanut Sepon uuden kirjan kieliasun ammattitaidolla ohjaten.

 

Risto Kormilaisen tytär Aino Kormilainen (näyttämötaiteen maisteri ja metsästäjä) esitteli isänsä kirjan UES BOKS. Risto on lääninrovasti ja Suomussalmen kirkkoherra, kirjallisuuskriitikko joka on kirjoittanut ~40 teosta joista uusin ilmestyi tänään (runoja ja epärunoja nimikkeen alla). Kirja ammentaa aihepiirinsä Pekka & Pätkä neekereinä (=sana jota ei ole, mutta näette sen tässä) ja uskon piiristä. Mieleeni jäi päällimmäisenä Ainon iloinen ja välitön olemus sekä metsästysharrastus. Risto valittiin muuten vuonna 2005 vuoden papiksi. Kirjan perusolemus virittyy huumorin ympärille. Huumorin syvin olemus välittyy kirjassa, elämä on siedettävämpää harmaiden pilvien alla kulkiessa. Huumori aukoo vaikeitakin solmuja ja huumori on sidoksissa yhteisöön jossa elämme. Huumori runoudessa on oivaltava elämys.

 

Veli Hannu aloittaa sanoilla - TÄMÄ MERKILLINEN MIES - on oman tiensä kulkija,  metsien hoito, metsästys, taidemaalaus, älypeli bridge, hän lukee paljon - on aina lukenut. Hän on pitänyt 20 omaa ja yhteisnäyttelyä, yksi niistä on täällä kirjastossa tänään. Sepon kirkko on metsä johon mennessään menee eri mies kuin tullessaan sieltä pois. Mukana on moottorisaha, muistivihko pika-ajatuksille ja nylkypuukko. Luominen tarvitsee materiaalia ja kokemuksia. Jos elämän ottaa suorituksena - se ei kanna kauas. Aforismit syntyvät Sepolta yllättävän nopeasti - ja siksipä muistikirja on kaiken aikaa käden ulottuvilla - tai paremminkin aivokuorella vaeltavien ja käsi kädessä kulkevien RUNON ja AFORISMIN jatkumona. Seppo sanoo, että kieltomerkki on hänelle kuin kidutusväline. Aforismit sitoo Sepon mukaan kirjoittajaansa jossa sanarakennetta hiotaan yksinkertaisemmaksi. Runot ja aforismit ovat toisiaan lähellä, ei tarvita raja-aitoja. Toinen tärkeä asia on, että taiteilijan pitää pysyä totuudessa ja jokaisen ihmisen totuus on erilainen. Savolaisella mentaliteetilla asiat voi myöskin nähdä eri lailla.Terhi luki kokoelman Sepon aforismeja ja Seppo luki itse omia runojaan - kustannusneuvos Hannun pyynnöstä. Odotukseni - varsinkin runoista olivat korkealla, onhan kyseessä uusi aluevaltaus. RUNOT ja AFORISMIT seisoivat asennossa ja käsi lipassa Sepon aivokuorella ja kuuntelivat pyhää ääntä - kuten mekin.

 

Seppo sanoi hienosti, että RUNOUS on kirjallisuuslajien SISSI - jotain sellaista joka koskettaa sielun pintaa. Runon muotoutuminen on kauhean vapauttavaa. Olet ne omasta sielustasi ammentanut. Kirjojen signeeraus alkoi - ja molempiin jonotettiin.

 

Kirja-arvosteluni:

 

Mozartin löytymätön hauta ja henkiminän maallinen maine, romantiikan ratsuväki sapelit ojossa, varallisuus ja moraalikäsitykset, naisimaamit, vallan pitäjät, neitseellinen syntymä, tietoisuuden rajat ja uskontokirkko kupoleineen pulppuaa ulos ehtymättömänä ja vuolaana virtana munan puolikuorista - varsinainen munanmuotoinen runsaudensarvi - - Muotokieli ja esitysasu ovat kehittyneet jälleen ja tasoa on mielestäni nostettu. Kuten Hannu itsekin sanoo - Seppo on kehittynyt kirjoittajana. Kehityksen suunta kohti runoutta - taiteista kauneinta, nostaa kirjan arvoa entisestään. Runoudessa herkempi puoli virittyy - kiivas ja sanavalmis ja kaikkea arvosteleva "minä" jätetään taka-alalle ja asetutaan hiljaisen riisuttuna kaikkien eteen. On kuunneltava, on kuunneltava hiljaa, että saa ammennettua runon sanoman - sanottu sanakin pehmenee lausujan lausuessa. Runolla on sellainen vaikutus. Aforismi herättää tunneryöpyn verenkohahduksineen tai pysähdyksineen. Niillä on sellainen vaikutus, ainakin Sepon aarresanoilla.

 

Luin muutaman runon tässä kirjoittaessa - Pidin itse runosta "Sade" (ensimakusteluna), runon esitystapa on Aaro Hellaakoskimainen rivitykseltään tai epärivitykseltään. Rivitystä en voi tähän toistaa - web-ympäristön rajoitteista johtuen (annettakoon anteeksi).

 

 

Sade

====

 

Ylläni sade,

hengitän syntymää

 

Niin monta elämää elämättä,

tämäkin jää kesken

 

Aamu herää esiin

päivä sulaa

illan tummaksi hehkuksi

 

Poraan reiän taivaankanteen,

laitan siihen korkin

 

Nautin pienin siemauksin,

ylläni sade

hengitän elämää

 

 

Onko epäaforismi samaa kuin runous? Onko epärunous samaa kuin aforismi? Herää epäilys tai ainakin epäepäilys.

 

 

presidentin sanoin

 

 

Markus E Salonen

- runoilija