Kolmioleipiä ja uniformuja 14.4.2013

Aamu kahdeksan ja viimainen tuuli riepottaa miehiä tuulisella Itäkeskuksen aukiolla. Asvaltin suojaamatomat reijät saavat toimestamme ylleen oranssisen keilan - veljen lähes kompastuttua työmaan suojaamattomaan aukkoon. Vahinkoa ei käynyt - sen verran ollaan vireessä ja vetreitä veljiä. Tulossa on mielenkiintoinen päivä - - olemmehan menossa sinne - mitä ei saa ääneen mainita. Tulee suorastaan Harry Potter mieleen - velho jonka nimeä ei saa mainita - Voldemort.

 

Osallistuminen näyttää olevan tänään aktiivista ja veljiä sekä vierailioita on kerääntynyt kaarevaan mutkaan odottamaan klubillemme tuttua mustaa deluxe-tilataksia. Taksia ei vain kuulu ja veljemme past-president Reijo Taalikka ottaa käteensä mustan puhelimensa ja asiat selkiytyvät. Taksi odottaa "jotain" veljemme Hannu Borgenströmin ravintolan edessä. Lähtökäsky Itäkeskukseen radioidaan sotilassanastolla ytimekkäästi- ja jo 8 min kuluttua musta tilataksi kurvaa kohti odottavaa porukkaamme. Emme ole vielä myöhässä emmekä aikaisessakaan - juuri sopivasti lähdemme liikeelle. Meillä painaa kireä aikataulu- olemmehan menossa 2:een eri kohteeseen - jota en tarkemmin mainitse.

 

Matka - upo-uudella mustalla bussilla - ja vanhalla tutulla kuljettajalla lähtee liikenteeseen. Tuskin on peffa koskettanut penkin reunaa, kun ensimmäinen MUSTA-NENÄ "suhahdus" kuullaan. Antimet on jaettu - puolet eturivin miehille ja puolet takarivin sotilaille. Itse istuin puolivälissä - joten minulla oli access-molempiin "varantoihin". :-)

 

Keskustelu päivän matkasta ja reitistä paikan päälle saa kirvoitusta, kun osa veljistä alkaa epäilemään kuljettajan TomTom-karttaohjelman paikkaansapitävyyttä. Onneksi sentään president Markus Salonen on Suomea ristiin rastiin kiertäneenä kartalla ja paikallistaa reitin - vaihtoehtoiseksi, mutta oikeaksi. Keula kohti tuntematonta kaupunkia.

 

Matka sujuu kuin rasvattu - veli Reijon kokoonpuristuva haitari-rosterimuki saa osakseen ansaittua ihailua ja ote siitä ratkaisi saiko märät sormet nuoltavakseen vaiko aimo kulauksen huulille. Eturivistössämme kiersi toisenlainen sukkula - yhtä maittavaa ja ravitsevaa veli Pertti Rotin privaatti konjakki-varannoista tarjottuna. Veljellemme Hannu Borgenströmille syvä veljellinen kiitoksemme jälleen maittavista ja riittoisita kolmioleivistä ja MUSTA NENÄ-tuotteista. Bussissa virisi keskustelu - pitäisikö meidän mennä Pietariin ja veljemme Pentti Viitikon ehdotelmasanat kuulostivat sen verran mielenkiintoisilta, että taidamme moisen retken tehdä. Toiste, mutta ei tänään. Tänään auto jurruttaa moottoritietä kauas kaukaisuuteen. On aikaa keskustella.

 

30 km ennen ensimmäistä kohdettamme, soitamme oppaallemme "herra sotilasmestarille" ja hän ilmoittaa olevansa jo asennossa ja valmiudessa meidät sotahistoriaveljet kohtaamaan. Presidentti oli järjestänyt meille yhteyshenkilö-oppaan jotta asiat sujuisivat jouheasti sotilaalliseen tyylliin ajallaan. Kaksi kokdetta - aikataulun on pidettävä.

 

Ensimmäinen kohteemme on - talo jossakin - talo piti sisällään armeijamme vanhoja asepukuja, mitaleita, puhdetyö esineistöä ja luvanvaraisia toimivia aseita, miekkoja yms. Tämän paikan jyrkät portaat johdattivat meidät uskomattoman näyn eteen - suuri asepukukokelma edessämme - puettuina mallinukkien päälle. Veljet jakautuivat kahdelle käytävälle ja "sotilasmestarimme" ja isäntämme vastasi kysymyksiimme. Näytti oikeasti siltä, että isäntämme näyttää sotareliikkikohteitaan varsin mielellään. Kaikilla oli hymy herkässä. Yläkertaan käytimme noin tunnin - antaa kuvien puhua puolestaan ja siirryimme toiseen tilaan jossa olivat metallisemmat esineet. Voi runsauden määrää! Ja kaikki toimivia. Enpä ole ennen nähnyt kiillotettua Suomi-konepistoolia - nyt näin! Erikoisia aseita eri aikakausilta - vanhoista nykyaikaan oli näytillä. Mukavaa oli, että niitä sai "kokeilla" ja valvottuna toki. Mieleeni jäivät suomalaisten sukellusvenemiehistön asetakki (=harvinaisuus) ja ensimmäinen jääkäriuniformu. SS-miesten konepistooli oli hienoa työnlaatua ja varmasti kallis valmistaa aikoinaan - - liian hyvää työtä nykypäivän mittapuulla katsottuna.

 

President sai pihalla vanhan sota-aiheisen ISÄNMAA-kipsireliefin ja muutamia vanhoja neulamallisia ampumamerkkejä kokoelmiinsa - nämä tulivat "ennakkotilauksena" ja toimitettiin nyt. Annoin vaihdossa mielenkiintoisen taulun jossa oli erään everstin kulukulupa sotatoimialueelle Rovaniemellä.

 

Siirryimme vuolaiden kiitosten jälkeen seuraavaan kohteeseemme - jonnekkin jossakin. Saimme ison bussimme parkkeerattua ja veljien jono siirtyi kuulemaan tarinaa ensin alueen historiasta. Tarinahan oli tosi mielenkiintoinen ja vanha. En nyt toista tarinaa tässä ettei paikkakunta selviä. Olimme saapuneet jälleen yksityismuseoon - museoon jossa oli SS-miesten tavaroita, sotareliikkejä, kelanauhoja vitriinit pullollaan, Suomen Vapaussodan kaikkien kenraalien muotokuvat (harvinainen setti) sekä Lauri Allan Törnin perikunnan vanhat asepuvut, kypärät yms. Marsalkka Mannerheim oli myöskin hienosti edustettuna. Annan jälleen kuvien puhua puolesta, mutta sanonpa vaan, että hienoja paikkoja löytyy Suomesta, oikeita aarreaittoja! Veljemme Reijo sai kunnian pitää päässään Larry Thornen koppalakkia - harvapa voi sanoa tehneensä saman - ja dokumentoituna kameralle.

"Sotilasmestarille" erityiskiitos järjestelyistä ja pääsystä näihin erikoiskohteisiin. Sotahistoriaharrastajan päivä on täydellinen.

 

Päätimme jättää ruokailun väliin - presidentillä oli kiire muidin yksityismenoihin. Aikataulu piti hyvin - kiitos veli Reijolle hienoista tukijärjestelyistä. Hyvin tehty on puoliksi järjestetty - vai miten se oli.

 

Katsokaa kuvia ja "nauttikaa".

 

 

yst terveisin,

 

M. Salonen

vt president ja museovastaava