Tulta ja sinisiä lieskoja! 14.2.2013

Veljet Kallion kirkon Talvitapahtumassa 14.2.2013

Torstain ystävänpäivä-iltapäivä lähenee klo 15:00 ja veljet saapuvat yksi kerrallaan ”puisto-stagelle” – työt ovat jo alkaneet Kallion kirkon pihamaalla. Tänään on lasten päivä – perinteinen talvitapahtuma käynnistyy pian. Puiston puut saavat kauniit värilliset huivit ympärilleen ja pehmolelu-hirvi kiinnitetään renkaan heittorastia varten. Siitä vaan hommiin! Tämä on veljillemme - se perinteinen ja kovin odotettukin tapahtuma  - lasten kanssa toimiessa tuntee olevansa viimeistään oikealla asialla. Tapahtuma on aina ollut lähialueen ihmisiä, aikuisia, lapsia ja vaunuikäisiäkin paikalle kutsuva. Osanotto paranee vuosi vuodelta. Itse olin sitä mieltä, että osanotto on parempi kuin viime vuonna – mutta tämä jakoi mielipiteitä. Vähintään saman verran kuitenkin.

Halibernit - kelkkoineen saapuivat paikalle – vetonaulat ja vetojuhdat! Onneksi vetopalkinnoksi saa grillimestareiden – veljien Toivo Huttunen, Pertti Roti ja Juha Rantaselta illan päätteeksi – ne yli jääneet ja kuumennetut makkarat. Itse vein yhden makkaran jätti-bernille ja tulisenkuuma makkara meni alas sekunnin murto-osassa kokonaisena, sinappia ja ketsuppia ei tarvittu. Halibernit näyttävät olevan se ”juttu” josta lapset ja aikuiset pitävät. Oli mukavaa katsella lasten riemullisia ilmeitä heidän ollessaan vedettävänä kelkassa. Mukana oli myöskin pienempi ”Haliberni” joka veti vähän pienempiä lapsia pienemmässä kelkassaan, yhtä innokkaana ja häntä pystyssä kuin isommatkin kolleegansa!

Sää suosi meitä – ei liian kylmää eikä loskasäätä. Lumeen oli helppoa tehdä nuotiopaikka. Veljemme Pertti Roti toi mukanaan ”polttoastian 1m*1m, oranssin värinen”  jotta nuotiopuut eivät vajoaisi lumeen. Klubimme luovutti astian Kallion seurakunnalle – tuleviakin käyttöjä varten. Nuotiomestari ja sissikoulutuksen saanut veljemme Reijo Taalikka alkoi ammattiottein pilkkomaan pienemmiksi veljemme Seppo Hämäläisen toimittamia – valmiiksi kuivattuja nuotiohalkoja ja jotka veli Markus Salonen kantoi urhoollisesti paikan päälle.

NUOTIO – tuo uusi ”lisä” tälle vuodelle oli MENESTYSTARINA. Kyllä se vaan niin on, että avoliekin kauneutta ja tenhovoimaa on vaikeaa vastustaa. Lapset olivat rinkinä ympärillä heti, kun ensiliekin lepatuksen alku oli olemassa! Otin ryhmäkuvankin puolikaaressa lapsista – koska en saanut julkaisulupaa vanhemmilta – olin pakotettu ”suttaamaan” kuvaa. Jätin siltikin suun ja hymyilyn ”suttaamatta” – kuvan henki ja aines olisi kärsinyt pahasti. Veljemme Reijo huolehti kadehdittavan omatoimisesti nuotiopisteen ja grillimakkaran ”DIY - paista oma makkarasi” paistopisteen toiminnasta. Itse yritin päästä ”kirveenvarteen töihin”, mutta Reijo katsoi suoritetta tasan 2 sekuntia ja sanoin ”Annahan hän...”. Grillitikut olivat kovalla käytöllä, lapset vain vaihtuivat ja väliin aikuisemmatkin. Sinappi ja tomaattiketsuppi piti hakea viralliselta GRILLIPISTEELTÄ paloauton vierestä, kirkon suojelevan kiviseinän kupeesta, paikasta johon tuulinen viima ei vaikeuttanut paistosuoritetta. Kaasugrilli hehkui sinihehkuaan ja laaja-kaarinen makkararivi teki kauppaansa. Klubimme parhaat ja arvostetuimmat makkarapaistomestarit hoitivat rastia iloisessa hengessä, niin iloisessa että Snellmannin makkarat myytiin miltei loppuun (...loput sai koirat ansaitusti). Sanoisin jopa ”ennätyksellinen myynti”- kuten jälkikäteen kuulin. HYVÄ veljet!! Veljet Toivo, Pertti ja Juha olisi saanut kaasugrillinkin myytyä tarpeen vaatiessa!

Itse toimin, ylennettynä suureen ”namikassi” hoitajan virkaan. Jaoin näitä kaikille halukkaille aika suruttomasti – ”lasten etusormienkka oli joillakin kourallista vastaava – joillakin hyvin hyvin valikoiva ja tarkasti oikeanlaista etsiväkin”. Nooh - - täytyy sanoa, että kyllä ne maistuivat aikuisemmallekin väelle ja itsellenikin. Silti niitä jäi kassin pohjalle. Löysin muuten kassista ”halibernilipukkeen” -  - hetken harkitsin sen käyttöä ja naureskelin itsekseni ”miksi kelkka ei liiku....”.

Haastattelin pihamaalla Kallion paloaseman palomiehiä – on hienoa, kun he tulevat paikalle kalustoineen. Lapsilla on siten paljon ihmeteltävää. He vitsailivatkin, että heille oli lähtiessä sanottu, että ”pihamaalla palaa....!!” Paikan päällä kävi myöskin uusi Kallion Kirkon kirkkoherra Teemu Laajasalo, hymyilevänä itsenään suoraan Radio-Dein haastattelusta. Radio-Dein MINI-MORRIS seisoi parkkiruudussa kirkon sivustalla, rekisterinumero DEI-1. Makkarakin maistui samalla lailla kuin muullekin kirkkoväelle.

Meidät tunnisti valkoisesta Yhteisvastuu-liivistä. Anne Mäki-Kokkila haki minut myöhemmin arpajaisonnettareksi – klubimme lahjoittamat 2 hienoa koria arvottiin ensin. Hienot laukut ja hieno sisältö. Tämän vuoden kori olikin hivenen erilainen kuin viime vuonna. Niin vähäistä palkintoa ei ollutkaan arpajaistiskissä ettei sitä tultu naama messingillä hakemaan. Kahvikaisojen laskiaisluomukset ja hyvä pannukahvi kansoitti salia. Oli mukavaa juoda lämpökahvit tupaten täydessä salissa – höyryn noustessa korkeuksiin – kuten päivän mielialammekin. Istuin veli Pertin kanssa kahvilla – mukavaa oli, päivä olikin päättymässä – ennen aikojaan, siltä tuntui, koska aika riensi pihamaalla todella nopeasti. Tavaroiden pakkaus tapahtui nopeasti ja hallitusti, olihan tätä jo harjoiteltu.

Tämä oli leppoisan hyvähenkinen tilaisuus jota lämmöllä muistelen vieläkin – ja nyt en puhu nuotiosta – joka kannattaa implementoida ensi vuoden tapahtumaan sellaisenaan! Puut kannattaa kuitenkin esipilkkoa, kirveen käyttö ja lapset ovat yhdistelmä joka ei sovi yhteen – vaikka ammattipilkkoja olisikin asialla. Teemme tämän asian ensi kerralla toisin. Kiitokset kaikille osallistuneille veljille! Huups- meinasin ihan unohtaa, veljemme Lauri Roti + avec kävi meitä tervehtimässä ja osallistumassa arpajaisiinkin. Hän voitti 2 lasten satukirjaa! Odotamme – kirjallisuushenkiseenkin klubiimme – vähintäänkin esitelmää kirjoista! Kallion kirkolle - kiitokset järjestelytaidosta!

Mukana riennoissa:

Toivo Huttunen - makkaramestari, grillipäällikkö, johtotähti

Pertti Roti – makkarapäällikkö, grillimestari, välinemestari

Juha Rantanen – laadunvarmistus ja synkronisointi, reportteri

Markus Salonen – ”namit” ja nuotiovahti siltä osin kuin luotettiin, kantoapu

Reijo Taalikka – kuumuuden ylläpitäjä, sissivärkkien omaaja

Seppo Hämäläinen – kuivan puun kasvattaja ja kuljetuspalvelut

Lauri Roti – pihakommentoija ja yleishyödyllinen leijona-apu

Presidentillisin sanoin, niinkin myöhään kuin 26.2.2013

Markus Salonen