Ystävyysklubi LC Turku/Kupittaa kohtaa "Antti Rokan" ja meidät 19.4.13

Lentokone laskeutuu keväiseen Vantaan lentoasemalle ja koneesta astuu työn ja viikon ryydyttämä mies. Herätys klo 04:00 aamulla. Haukotuttaa. No, hyvää tässä päivässä on sen erilaisuus. Kiireinen valmistelu alkaa koiran ulkoituksella. Koira oli hyvin iloinen saapuessani aikaisin kotiin. Vaatteet siliävät armeijassa opitulla ammattitaidolla, taso ei kuitenkaan vastanne Ranskan Muukalaislegioonan vaatimuksia. Sauma on suoraa ja vasta ostetussa paidassa kaulus on kohdallaan, Hullujen päivien paidassa ylänappi menee vaivatta kiinni eikä aataminomenaa arista. Hyvin alkaa. Hyvä valmistelu on puoli asiaa ja toinen puoli mennee rutiinilla ja asenteella.

 

Auto starttaa klo 17:00 Vantaan Rajakylästä, autossa istuu kaksi veljeä puku kuosissaan ja pää miettien kuumeisesti mahdollisia puutteita. Videotykki - se puuttuu vielä - asiahan on kuitenkin ennalta järjestetty. Työpaikan tykki on luvattu lainaan, koukkaamme siis sen kautta. Ovikoodi löytyy ja nousemme kerrokseen. Tykki on poissa! Etsintää ja niskaa punaa vain hetken. Suunnitelma B käyttöön. Past President Reijo Taalikalla on työpaikallaan toinen. Haimme sen ja matka kohti Ravintola Kaisaniemeä on alkanut.

 

Saavumme ja ohitamme Suomen lipun puolitangossa. Koputamme ikkunaan ja tuttu tarjoilija avaa meille oven. Lippu korjataan oikeaan asentoonsa ja Marski-kabinetin edessä olevan Snellmannin kabinetin uudelleen järjestelyyn käytetään muutama minuutti. Valkokangas rävähtää auki ja taittokiertoliike oikeaan. Kuvasuhde on nyt oikein ja etäisyys tykkiin vaatii säätöä. Valo hehkuu pyöreästä valoluukusta odottaen PC-kuvaa heijastettavaksi. Kuvaa ei tule - lady Sari Salosen tietokone on uutta mallia ja vanhaa D-liitin mallista videokaapelia ei saa kiinni ilman vasaraa. Suunnitelma C otetaan käyttöön. Saimme ravintoloitsijan tykin - sama haaste - D-liitin killuu sinimuovein johdon jatkeena. Suunnitelma D otetaan käyttöön. Saimme lainaan ravintoloitisijan Mika Hultin kannettavan tietokoneen ja yhdistimme onnistuneesti D-kaapelin lainatykkiin. Muistitikku livautetaan sivun USB-porttiin ja ajurit asentuvat ongelmitta - esivalmistellut kuvat pysyvät PC:n näytöllä eivätkä siirry valkokankaan heijastemateriaaliin - ei sitten millään. Kello on 17:50 ja vieraamme soittavat - auto on 400 metrin päässä. Toivotin heidät puhelimessa lämpimästi tervetulleeksi ja juoksin takaisin koneen ääreen. Tarjoilija Johanna pyytää käynnistämään koneen uudelleen johdot kiinni ja uusi boottaus alkaa. Eteisestä kuuluu saapumisen ääniä. Niskaan nousee hiki - pitääkö ottaa käytöön suunnitelmä E - kaikki valmisteltu materiaali on hylättävä ja elettävä hetkessä.

 

Menen klubin presdientin ominaisuudessa eteisen vastaanottamaan vieräitä LC TURKU/KUPITTAA on saapunut ystävyysvierailulle.

 

Kättelen kaikki iloiset ihmiset eteisessä. Hymy on herkässä. Pyydän riisumaan päällysvaatteet ja riennän VASTAANOTTO-tilaamme - Snellmannin kabinettiin. Kone on bootannut ja kuva on ilmestynyt valkokankaalle. Haen äkkiä oikean kansion ja valokuvat MEISTÄ -  - LC Helsinki /Kalliosta ovat ajallaan valmiina. Käännyn ja vastaanotan juuri ovesta saapuvat kunnianarvoisat vieraamme. Pitkämatkalaiset Suomen Turusta seisovat juhlatamineissaan ovella. Veli Reijo Taalikka pyytää astumaan peremmälle ja ovesta tulee esille jättimäinen ja kaunis kukkapuska liilan valkoisessa värissään - komea on kukka-asetelma! Veli ja president Pekkä Määttä astuu estraadille ensimmäisenä ja muut ladyt ja veljet Kupittaalta seuraavat.

 

President Markus Salonen pitää lyhyen puheen lady Sarin seistessä rinnalla:

 

>> Arvoisa veli ja President Pekka, arvoisat Ladyt, arvoisat vierailevat Veljet, arvostetut klubiveljeni! Olemme tänään kokoontumassa tänne perinteikkääseen ja vanhaan Ravintola Kaisaniemeen. Kaksi isänmaallista klubia kohtaavat tänään vihdoin, kaksi samanhenkistä klubia ja kaksi klubia joissa on iloisia ihmisiä sisällään. Tapasimme 10.6 Jyväskylän paviljongissa jonka iltajuhlassa istuimme teidän pöytäänne. Seuranne iloinen henki ja silloisen presidenttimme Reijo Taalikan johdolla tämä tapahtumamme tänään sai alkunsa.- -  Hyvänen aika - olen tehnyt etiketti virheen, olen jättänyt esittelemättä vaimoni lady Sarin!>> Korjaan pikaisesti virheeni ja mietin mielessäni - onneksi edes huomasin... >>Minun presidenttikaudellani ja koko leijonana oloaikana ei meillä ole käynyt vieraita muista klubeista - paitsi N-piirin virkailijoita piirin mandaatilla. Olemme siis avaamassa ovemme ulkomaailmaan! Kansainvälistymme!>> Jatkoin valmistelemaani puhetta sen finaaliin asti jossa pyysin nostamaan maljan. Maljajuomana oli The Red Carpet - ladyille suunnattu punainen ja maistuva juoma. Ennen skoolausta president Pekka ehdotti, että kaunis kukkavihko annettaisiin lady Sarille. Sari näytti sivusta seuranneena hivenen valmistautumattomalta saamaansa huomioon. Kaunis ele. Kukkien värit olivat valittu LC Turku(Kupittaan värien mukaisesti. Pitkät vakoiset Callat seisoivat vihreän lehtimeren keskellä.

 

Ihmiset seisoivat puolikaaressa ympärilläni, omat ladyt ja veljet vasemmalla ja Kupittaan ladyt ja veljet oikealla. Pyysin lupaa käyttää muutaman minuutin - - esittelemiseen keitä ME LC Helsinki/Kalliossa olemme ja mitä me teemme. Ensimmäinen kuva - muistukkeena Jyväskylän paviljongista 2012 - niin hyvähenkinen valokuva joka kertoi silloisesta ilmapiiristä kaiken oleellisen. Seuraavassa kuvassa seisoi veljet rusetit kaulassa - kertoen klubimme arvoista - - Isänmaallisuus-Veljeys-Auttaminen-Sikaarit. Kuvia oli monta, mutta kaikki olivat tarkoituksella valittuja. Kerroin yhteistykumppaneistamme, aktiviteeteistamme, retkistämme valokuviin nojaten. Nopeaa ja efektiivistä eikä puuduta liikaa. Loppuun olin kuitenkin laittanut lisäkuvia - kohdentaen huomion viimeisen retkeemme viime sunnuntaina - kuvia kalhdesta yksityismuseosta Haminassa. Toinen Lauri Törnin "museo" ja toinen oli asepuku- ja asemuseo. Tämä oli suunnattu meille veljille ja kuvat olivat "ajallisesti aktuaaleja". En usko kenekään heistä vieraistamme ennen nähneen Törnin perikunnan materiaalia! Tämä on syy miksi juttua ei ole reissusta julkaistu vielä - kuvien uutuusarvo säilyy.

 

Suljetut pariovet aukeavat ja siirrymme kauniisti katettuun Marski-kabinettiin. Käyn president Pekan kanssa nopeasti läpi asiat jotka vaativat huomiota - aika milloin vaihdamme viirit. Päätimme, että jälkiruoan jälkeen ennen kahvia hoidamme miellyttävät muodollisuudet. Tähän väliin oli sovitettu  "pieni ja salainen ohjelmanumerommekin". Istuudumme kukin paikoillemme - varsinaista plaseerausta ei oltu tehty, mutta kunniavieraspresidentin ja ladyn paikat olivat ennalta määrätyt - kuten aina on tapana. Vaihdoimme kuitenkin presidenttien paikkaa president Pekan pyynnöstä. Vasemmalla puolellani istui siis president Pekka ja edessäni lady Marjo Määttä. Oikealla puollani istui veli Pertti Roti - Rotit vastakkain. Tämä oli hyvä plaseeraus joka viritti kovasti keskustelua. Oli miellyttävää nähdä nuorimman veljemme Lauri Rotin saama huomio - ja noteerata hyvin mietityt vastaukset kiperiinkin kysymyksiin (joihin emme saaneet auttaa). Olimme tasaisena jakaumana jakautuneet kahteen eri pitkään pöytään. Veljistämme meitä edustivat president Markus Salonen + lady Sari, past-president Reijo Taalikka +   lady Virpi, veljet Lauri Roti, Pertti Roti, Jarmo Ivaska + lady Virva, hopeaseppä Ilmari Laitakari + lady Ritva ja veli Esa Viitkko. Kaikki istumapaikat täyttyivät - kaikki 21 paikkaa. Ketään ei puuttunut.

 

Tilaisuus pidettiin mielestäni arvokkaassa ja perinteet omaavassa ravintolassa. Ravintoloitsija Mika Hult piti pitkän esittelyn - laajan katsauksen Suomen vanhimman jatkuvassa ravntolakäytössä olevan ravintolan värikkäästä ja mielenkiintoisesta henkilö- ja talohistoriasta. Talon sisäällä kasvaa puu - Trivial pursuit-kysymys johon Mika ei ennen tiennyt itsekään vastausta. Nyt tietää - 15 vuoden kokemuksella. Marskin salaovi - ovi saliin keittiöstä henkilökunnalle sai arvoisensa huomion ja herätti kysymyksiäkin. Turkulaisten aktiivinen asenne näkyi monessa, tässä hetkessä ja myöhemminkin. Kaarevan suippoihin laseihin kaadettiin Marskin-ryypyt jäisestä pullosta ala-osasta kiinni pitäen. Oli ensimmäisen "kilistelyn aika". Markus esitti maljaa - Marskin salaovelle, valtionhoitajalle, valkoisen armeijan ylipäällikölle, sotamarsalkka ja Suomen Marsalkka Mannerheimille - sitoen viimeistään tässä vaiheessa klubimme arvomaailman Mannerheim-henkiseen tilaisuuteemme - ja seuraava nostettiin - kauniille ladyille.

 

Eteemme tuotiin punainen keitto jossa keskellä oli pala lihaa ja valkoinen kuorrute sen päällä. Hyvää ja maittavaa. Solmiot ja paidat suojatttin hyvin "mahdollisia pilkkuja" eliminoiden. Keskustelu pöydissä oli virinnut. Lady Marjo kysyi veli Laurilta: >>Mitä olet mieltä siitä, että voisiko klubimme olla sekaklubi?". Olinhan juuri esittelyssä kertonut, että meitä on nyt 25 veljeä ja olemme miesklubi. Lauri vastasi: "Tiedän klubimme historian alkaneen jo 60-luvulla ja samaa miesklubin mallia on noudatettu aina. Tämän perinteen tuntien, en ole valmis ja halukas sitä lähteä itse muuttamaan". Hyvä vastaus ja "poliittisesti turvallinenkin". Jokainen esitteli itsensiä veli Rejon pyynnöstä. Reijohan oli illan seremoniamestarina.

 

Pääruoka tuotiin eteemme - Kuhaa Mannerheimin tapaan. Tätä olen itsekin syönyt eri paikoissa - ainakin 3 kertaa ennenkin. Pääruoka oli kuuman lämmin saapuessaan kuten pitääkin. Kala ja kastike oli maistuvaa ja kala hyvä rakenteista. Ruokajuomana oli ravintoloitsijan suosittelemana valkoviini joka sopi kalan kanssa kuin nenä päähän. Hyvä valinta. Oluena oli oikeat vaihtoehdot - Marsalkan vehnäolutta Saimaan panimosta ja Karjala brändi. Ilta kului miellyttävä henkisenä ja eteni vaivatta puheensorinan siivittämänä - molemmissa pöytäkunnissa oli hyvä meno. Kolmikynttilät valaisivat ja lyhenivät ajan kuluessa - valumattomat kynttilät. Jälkiruoka jäätelön jälkeen pääsimme jaloittelemaan Snellmannin kabinettiin ja pöytien siivoaminen alkoi.

 

Tuolit oli järjestetty uudelleen - taakse kahteen puolikaareen pariovia vasten. Veli Reijo seisoi asennossa - yksin edessä kädet selän takana silmät kiinni kuin miettien. Solmio on poissa. Ja sanat tulivat!!

 

 

Esitys jota oli kuukausi valmisteltu ja hiottu - näyttelijän monologi Viljam Pylkkäästä- alias Antti Rokasta. Otin alkua videolle. Sain kaksi klippiä ja kuvatila tuli täyteen. katsoin ympärilleni ja näin vangittuja - nauliintuneita katseita oli kohti Viljam Pylkästä - Reijo oli siirtynyt jonnekin taustalle. Veli Reijo omaa kyvyn puhua karjalan murteella ja esitys sai tästä lisää syvää voimaa. Reijon kyky esittää ja muistaa asiat vaivattomasti - oli kadehdittavaa seurata. Monologi - näyttelemisen vaikein olomuoto, ja niin riskialtis erheille. Niitä ei tullut. Lumipukuinen "Rokka" nostaa (dekotun) Suomi-konepistoolin ja katsoo tähtäinten takaa - - "Täss kun mie lasken piipun alaviistoon ja ...". Yli kahdeksankymmentä kuollutta. Esityksen materiaali oli Reijomaiseen tyylliin pieteteetillä tehty ja valmistelu, esilletuonti oli vaivattoman oloista ja selkeää. En tuo nyt esille liikaa esityksestä -vaikka haluaisinkin - tämä nyt kantaesitetty monologi sukulaismiehestä esitetään uudelleen klubimme Suomenlinnan upseerikerhon vaihtokokouksessa. Esitys kesti 25 min ja sai osakseen ansaitut aploodit!

 

Palasimme takaisin klubitilaamme kahvituksen äärelle. President Markus Salonen luovutti klubimme viirin saatesanoin president Pekka Määtälle. President Pekka vastavuoroisesti toi omassa viiripuheessaan esille afrikkalaisen vertauksen yksin tai joukolla tekemisestä. Viiri sai ansaitsemansa paikan klubitilan Marski-kabinetin vanhan vitriinin päällä eturivissä!

 

>>Tämä ei ole vielä tässä!>> Veli Pekka ohjasi laulavat veljensä kabinetin takaosaan ja laulun aloittava virityshumina löytää oikeat nuotit. Ja laulu kajahtaa. Tilaisuuden henkeen vahvasti valittu isänmaallinen laulu soi kauniina. Nämä miehet osaavat laulaa!

 

>>Tämä ei ole vielä tässä!>> President Markus Saloselle luovutettiin pullo "Turun murretta" eli "Opi puhuma Turu murret siirappi". Tarkoin ja tarkoituksella harkittu täsmälahja presidentille. Uskallanko maistaa? Muuttuuko puheeni??

 

>>Tämä ei ole vielä tässä!>> - president Markus pyysi LC Turku/Kupittaan presidentin salin etuosaan. Seisoimme vierekkäin.

 

>>Tänään on hullut päivät!>>. Keltaisesta hullujen päivien isosta vaaka-asentoisesta muovipussista paljastuu pähkinän ruskea lasivitriini. Vitriinissä on klubimme lahja ja muisto klubistamme arvoisille vierailijoillemme. Muisto joka jää heille - omaan klubitilaan muistuttamaan - keitä ME olimme! Vitriinissä makasi Suomen lipun-valkoisella ja pehmeällä plyysityynyllä nk. Kulmalan pistin (...joka sopii M39 "Pystykorvaan"). Pistin ei ole tavallinen Kulmala. Kuopion asevarikko valmisti näitä - kiillotettuja - pistimiä "kenraali ja upseerilahjoiksi". Toivon todella, että lahjamme saa arvoisensa paikan klubissanne (...sydämessäni tiedän ja tunnen niin käyvän). Tällainen lahja on "vaikea" ja "epävarma" annettava - mielestäni riskinotto kannatti - valokuvauslaitteet salamoivat ympärillä ja tuntui olisimme keskellä jotain suurta tapahtumaa. Näinhän asia olikin - ensimmäinen YSTÄVYYSVIERAILU päättyi onnellisissa merkeissä!!

 

 

Lähdön tasa oli saavutettu, aikataulumme oli pitänyt melko hyvin. Kiitos veli Reijolle jälleen hyvin tahditetusta tilaisuuden johtamisesta.Kassakone kilahteli ja takseja soitettiin. Kyyditys Teatteriravintolaan - jossa meillä oli kuohuviinit ja pöytävaraus odottamassa. Jatko olivat alkaneet.

 

Veli Ilmarille lämmin kiitos viiriimme kaiverretun hopeakyltin tekstistä "Kaksi isänmaallista klubia kohtaavat toisensa 19.4.2013". Näin kävi ja näin tehtiin.

 

 

 Hieno ilta, hieno seura.

 

KIITOS veli ja president PEKKA MÄÄTTÄ, että avarsitte maailamkuvaamme ja saimme vahvennettua entisestään klubien välistä ystävyyssidettämme. Lämmin kiitos kauniista puheista ja esityksistä sekä kukista - jotka muuten seisovat yhä ryhdikkäänä kotimme pöydällä muistuttaen yhteisestä tilaisuudestamme!! Toivottavasti kotimatkanne sujuu rauhallisissa merkeissä.

 

 

Klubimme loistava historiikki sai uuden sivun - oli meidän nuorten veljien aika tehdä osamme 51 vuotta vanhaan sisältöön. Tunnen, että me onnistuimme hyvin.

 

Kiitos veli Esa Viitikolle kauniista sanoistasi tilaisuuden jälkeen.

Tämä on yhtä kiittelyä, mutta veli Reijolle - syvä presidentin kumarrus - monologista.

 

 

 

 

 

Presidentin vapaasti kirjaamana 20.4.2013