Joulukuun kuukausikokous pikkujoulun merkeissä

   Kokous sujui tavanomaista nopeammin, sillä joulupöytä oli jo odottamassa! Ruokailun jälkeen oli ohjelmakomitean junailemia AAA-luokituksen mukaisia esityksiä ilman pelkoa sen alenemisesta! Veli Tapani kertoi seikkaperäisesti, miten hän ja veljensä Pekka viettivät joulua perhepiirissä Talmassa 1940-luvun lopulla. Joulunaikaan on kehittynyt hyvin paljon perinteitä ja monet niistä liittyvät ruokaan. Tapanikin aloitti sianporsaitten kasvattamisesta, niiden teurastamisesta ja äidin lopulta taidolla uunissa valmistamaan kuorrutettuun kinkkuun. Lipeäkalan valmistus selvisi myös ja monet muut perinteiset ruokalajit. Joulupäivänä ei hänen lapsuudessaan saanut käydä missään, joten se tuntui erityisen pitkältä.

   Veli Kari jatkoi hieman yleisemmällä tasolla perinteistä keskittyen sellaisiin, joita me leijonat käytämme hyväksemme tai osallistumme, kuten esim. joulukorttien ja -kuusien myynti, kynttilöiden ja soihtujen sytyttäminen haudoille sekä joulukonsertit jne. Joulun sananlaskuissa on myös vahvasti esillä ruoka: ”Pieniä ne ovat silakat joulukaloiksi ja Tulis joulu, että sais yölläkin syödä.” Lopuksi hän luki veljensä, Arton kahdeksan vuoden ikäisenä kirjoittamasta runosta”Vaakunaleijona” loppuosan. Siinä selvitetään tämän meille vieraan eläimen joutuminen valtiomme vaakunaan ja jääkiekkojoukkueemme lempinimeksi. ”Me suomalaiset leijonat” voimme olla ylpeitä nimestämme!

”…Viimein vanha leijona läks’ kulkemaan

toivoin löytävänsä uuden, kauniin maan.

Pohjoisehen kulun suuntas’, jäätä katsomaan

kulki vuorten poikki, ui yli merten syvien

Löys’ viimein vanha jalopeura maansa,

kaukaa pohjan tantereilta kansan,

joka helli, hemmotteli sitä

savannein vanhaa saalistajaa.

Ja kauan jälkeen kuolemansa,

jalopeuran viel’ muistaa kansa

sijansa sillä on vaakunassa

tuon karun kansan, rakkahassa

piirroksessa, joka johtavi sitä

taistelujen halki, voitost´ voittohon.”

   Veli Ari järjesti pöytäkunnittain mielenkiintoisen ”tietokilpailun”. Pisteitä sai oikeasta, mutta myös hyvin esitetystä ja perustellusta väärästä vastauksesta. Kysymykset liittyivät osin myös joulunaikaan mm. Jean Sibeliuksen tunnetuimpiin joulusävellyksiin, joista Topeliuksen sanoittama on ”En etsi valtaa loistoa”.

   Veli Antero muisteli 1950-lukua, jolloin hän juuri lukemaan oppineena sai mieluisan joululahjan eli kirjan. Tämä hieno perinne on jatkunut nykypäivään asti.  

   Joulupukkikin ehti paikalle ja jakoi k-kirjaimella alkavat lahjapaketit kaikille. Perinteiseen tapaan 360-vuotiasta pukkia viihdytettiin laululla, josta ihastuneena hän lupasi tulla taas ensi vuonna.

   Ennen illan arpajaisvoittojen nostoa viihdytti Tail Twister, veli Juha kaikkia muutamalla valitulla tarinalla. Onnetar ilahdutti tällä kertaa useita arvanostajia.

Kari Melleri