Toukokuun kokous kartanokierroksella

  Lionsklubimme päätti tämän kauden kokousten osalta lauantaina 18.5.2013 tekemällä kartanokierroksen, jonka vastaavana järjestäjänä oli Kartanomatkat Mäntsälästä. ”Viralliset” kokousasiat ovat tämän kertomuksen lopussa!    Bussi lähti Alaterät kyydissä Talmasta ja matkalta otettiin mukaan Wahlströmit, Suursuonväki, automatkalaisia Vanhan kirkon pysäkiltä ja loput linja-autopysäkiltä Nikkilästä kello 9. Uusin jäsenemme veli Tom lähti samaan aikaan toisen ryhmän oppaana Sipoon kierrokselle! Poikkesimme Jussaksentien ja vilkutimme veli Björnille ja Raimolle sekä lady Katille ja Leenalle, jotka olivat parvekkeella katsomassa lähtöämme. Pornaisista mukaan tulevat noukittiin matkan varrelta. Mukana oli oman väen lisäksi edustajat kummiklubi LC Pornaisesta, entisiä ladyja ja ehkä tuleva?

   Koska museona toimiva Alikartano (Frugård) oli vielä kiinni, kunnioitimme sitä vain katseella ja käymällä parkkipaikalla kääntymässä. Oma matkaoppaamme veli Tapani kertoi siitä muutamia tärkeimpiä tietoja. Esimerkiksi sen, että se on ollut myös Nordensköldien omistuksessa.

   Sitten haimme varsinaisen kartanoiden matkaoppaan Mäntsälästä. Hän on vuotta sitten perustetun naisklubin LC Mäntsälä/Mamsellit innokas ja energinen jäsen Marjut Jokinen, joka on vuoden 2012 Mäntsälän Yrittäjänainen! 

   jatkui Sälinkäälle ja jo matkalla saimme kartanon historiasta.

 

Sälinkään kartano

 

   Sälinkään kartanossa nautimme kahvit ja suolaista purtavaa. Ennen sitä ehti oppaamme kertoa yleisiä asioita kartanosta. Erikoinen on Sälinkään torpparimuistomerkki, joka on paljastettu v. 1983. Entisen Frankrike-torpan poika keräsi kivet 124:n torpan perustuksista tai pellonreunojen kivikasoista ja kuljetti ne polkupyörällä paikalle. Kartanonherralla oli mielikuvitusta, sillä torppien nimet olivat erikoisia ja muuttuivat vielä paikallisten puheessa.

Historia

   Kirkholman taistelussa  17.9.1605 ratsumestari Henrik Wrede pelasti kuningas Kaarle IX:n hengen antaessaan hevosensa kuninkaalle, mutta menehtyi itse. Kuningas lahjoitti pelastajansa leskelle Gertrud von Ungernille ja hänen pojalleen ”ikuiseksi omaisuudeksi” useita tiloja mm. Sälinkään kartanon, joka käsitti tuolloin n. 7300 hehtaaria. Avioliittojen kartano siirtyi de la Gardie-suvulle.

   Kustantamon ”Wahlström&Widstrand” hieno sotakirja ”Svenska slagfelt” käsittelee Kirkholman taistelua tavallaan ”Nuijasodan” jatkona ja Kaarle IX:n epäonnistuneena operaationa, jossa hänen armeijansa tuhottiin lähes kokonaan. Vain vastustajan eli Puolan kuninkaan Sigismundin passiivisuus pelasti armeijan rippeet ja kuninkaan totaaliselta nöyryytykseltä. Kuninkaan pelastajan nimeä ei kirjassa kuitenkaan mainita!

   Linnaisten kartanon omistaja luutnantti Hans Henrik Stjernvall osti Sälinkään v. 1805, mutta myi sen edelleen Henrik Johan Sohlbergille, joka rakennutti nykyisen päärakennuksen. Kartanonherrat perustivat yhdessä Lasitehtaan, joka toimi vuodet 1814-91.

   Vuonna 1872 kartanon osti patruuna Hyden, joka myi sen kauppias Emil Pentzinille v. 1891.

   Kartanolla oli useita osatiloja eli torppia, joiden oli tehtävä määrätyt taksvärkkipäivät. Torpissa tuli viettää siivoa elämää, krouvin ja tanssin harjoittaminen oli ”kovasti kielletty”.

   Venäläissyntyinen liikemies Feodor Terichoff osti kartanon 1904 ja irtisanoi vanhat sopimukset ja laati kiristetyt uudet ehdotukset. Puhkesi ensimmäinen lakko vuonna 1906, joka johti eräiden torpparien häätöön, mutta hovioikeuden päätös v. 1909 palautti entiset sopimukset voimaan.

   Kartano siirtyi 1910 porvoolaisen kauppaneuvos Eklöfin omistukseen. Hän ryhtyi toimiin torppien itsenäistämiseksi ja valtion avulla lohkominen saatiin päätökseen v. 1914. Näin syntyi 44 itsenäistä viljelmää ja 2 palstatilaa.

   Sotien jälkeen kartanon maille tuli vielä 50 pika-asutustilaa siirtolaisille ja rintamamiehille.

   siirtyi Mäntsälän kunnan omistukseen ja toimi lastenkotina vuoteen 1976 saakka.

   Kunta luovutti kartanon v. 1978 Sälinkään kylän käyttöön yhden markan vuosivuokraa vastaan 50 vuoden ajaksi. Useita vuosia kartanossa pidettiin suosittuja Keisarin Kalaasit-juhlia.

 

   Matkamme jatkui Mäntsälän pohjoisosaan, jossa on Saaren kartano. Pelasin monia kertoja kartanon viereisen koulun salissa lions-lentopalloa tietämättä tästä kartanosta yhtään mitään!

 

Saaren kartanon historiaa:

 

Saaren kartano henkii uutta ja vanhaa

   Linnamainen päärakennus, kauniit kukkaistutukset ja isot kasvihuoneet hämmästyttävät ohikulkijoita heidän ajaessaan Mäntsälän pohjoisimman kylän, Saaren läpi. Saaren kartanossa kulkevatkin historia ja nykyaika sulassa sovussa käsikädessä, sillä historiallisessa kartanomiljöössä toimii maatalous-, puutarha-, luonto- ja ympäristöalan sekä Helsingin yliopiston kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos.

   Kartanomiljöö tarjoaa varsinkin kesäaikana viihtyisän tutustumisympäristön vierailijoille. Mielenkiintoinen historia ”Paroonien ajalta”, monilajiset koristekasvien näytemaat ja hoidetut puistot tarjoavat paljon nähtävää koko päiväksi. Ostoksia voi tehdä koulutilan puutarhalla, jossa myydään vihanneksia, kukkia ja taimia.

Italiaa

   Saaren kartanon päärakennus poikkeaa arkkitehtuuriltaan Mäntsälän muista kartanoista. Se on rakennettu Saaren korkeimmalle mäelle, jonka korkeutta on tehostettu vielä ajamalla maata mäen päälle. Kun kartanon isäntä de la Chapelle ajatti parasta ruokamultaa kukkulan päälle, sai hän paikkakunnan isänniltä näkymättömän maahengen pilkkaajan nimen.

   Päärakennus edustaa tyylisuunnaltaan 1920-luvun klassismia. Sen suunnittelija Jarl Eklund yhdisti rakennuksessa italialaista ja pohjoismaista arkkitehtuuria. Italialaisuutta edustavat kaarevat oviaukot ja ikkunat sekä sileä vaalea rappaus seinäpinnassa. Pohjoismaisen tyylin edustaja on Kustaa Vaasan linna-arkkitehtuurista lainattu portaali mahtavine tammiovineen.

   Päärakennuksen sisällä olevassa hallissa kiiltelevät horoskooppikuviot. Pompeijin kaivauksissa löytyi samanlaisia kuvioita antiikin roomalaisten taloista. Ne haluttiin saada myös tähän päärakennukseen, jotta saatiin aikaperspektiiviä ja antiikkista ulottuvuutta.

Hoidettuja puistoja

   Puisto päärakennuksen ympärillä on puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnittelema. Se edustaa tyyliltään muotopuutarhaa, jolle on ominaista voimakas pengerrys. Symmetriset kiveykset, suihkualtaat sekä hoidetut kukkamaat luovat päärakennuksen kanssa juhlavan kokonaisuuden.

   Hoidettuja puistoalueita ja –teitä on kartanon alueella yli 6 hehtaaria. Perenna- ja kesäkukkien näytemaita on useita. Perennoja on noin 200 ja kesäkukkia noin 100 lajia. Puuvartisten pensaiden ja puiden valikoima on laaja, yhteensä noin 250 lajia. Kasvihuoneiden läheisyydessä on alppiruusujen ja puistoatsaleojen arboretumalue.

Paroonien aika

   Saaren kartanon viimeinen omistajasuku oli de la Chapelle-suku, joka vaikutti Saarella vuosina 1884-1934. Tätä aikaa sanotaan ”Paroonien ajaksi”. Omistajina olivat Richard Casimir de la Chapelle, ”Vanha Parooni” ja hänen poikansa Knut Richard de la Chapelle, ”Nuori Parooni”. Vanha parooni toi Saarelle tulitikkuteollisuuden. Saaren tehdas oli suurin Mäntsälän seitsemästä tulitikkutehtaasta.

   Kartano oli hyvin omavarainen. Sillä oli oma meijeri, mylly, kauppa, tiilitehdas, tulitikkutehdas, voimalaitos ja itse tuotettiin maito ja liha. Paroonien aikaan käytettiin Saarella myös omaa rahaa. Palkka maksettiin ns. taatipalkkana eli se oli yleensä maitoa, lihaa, kalaa tai muuta luontaistuotetta. Rahakkeita eli metallisia, itsetehtyjä kolikoita käytettiin tuotteiden vaihdossa.

Trustin varjo lankeaa

   Tulitikut koituivat myös Saaren kohtaloksi. Ruotsalaisen teollisuusmiehen Ivar Kreugerin tulitikkutrustin tavoitteena oli saada koko maailman tulitikkuteollisuus haltuunsa. Tulitikkusota rasitti kaikkia. Kun ruotsalainen trusti oli ostanut Saaren tulitikkutehtaan salanimellä Saaren Tulitikku Oy:nä, tehtaan koneet moukaroitiin toimintakyvyttömiksi. Näin päättyi tulitikkuteollisuus ja Paroonien aika Saarella.

   Kartanoa suunniteltiin vararikon jälkeen Suomen tasavallan presidentin kesäasunnoksi, mutta talvisota muutti suunnitelmat. Saaren kartanoa tarvittiin talvisodan invalidien kuntoutus- ja koulutuspaikaksi. Kun sotainvalidit ja –orvot oli koulutettu, koulutustehtävä ei suinkaan päättynyt, vaan toiminta jatkuu edelleen maatalous-, puutarha-, luonto- ja ympäristöalan koulutuspaikkana. Opiskelijoita on noin 450 ja tiloissa toimii Keudan ammattiopisto ja Keudan aikuisopisto.

 

Moni taisi ostaa muistoksi tulitikkurasioita, joissa on ”aidot” etiketit, muistoksi niistä seitsemästä tehtaasta.

 

Sitten jatkui Kotipiirin tuottajatilalle, jossa teimme runsaasti . Sieltä taas jatkettiin Hirvihaaran suuntaan.

 

Hirvihaaran kartano

 

Historian havinaa

1500-1905 Lassilan sukutila

1905-1928 Tulitikkutehtailija Frans Holmberg 

1928-1929 Mäntsälän kunta

1929-1932 Liikemies Mikael Sakkinen 

1932-1934 Mäntsälän kunta 

1934-1952 Ramsay-suku 

1952           Helsingin kaupunki 

1952-1989 Kunnallinen vanhainkoti 

1989-1992 Mäntsälän kunta 

1992-          Arto Hakala

 

   Helsingin Olympiakisojen aikaan siistittiin kaupungin katukuvaa ja siirrettiin laitapuolen ihmisiä Mäntsälään. Helsinki omisti kartanon saman vuoden ajan. Ritva Lempinen kertoi omakohtaisen tapauksen ollessaan nuorena sairaanhoitajana yöpäivystäjänä kartanossa ja eräs hoidokeista katosi aiheuttaen hämmennystä ja suorastaan epätoivoa. Karkuri kuitenkin palasi aamuvarhaisella hilpeällä mielellä takaisin.

Teimme oppaamme johdolla kierroksen kartanon alueella ja tutustuimme sen nykyiseen toimintaan.

   Hirvihaaran Kartano on entisen Lassilan perintötilan osa, joka nimettiin Hirvihaaraksi läpivirtaavan joen mukaan. Hirvihaaraa on isännöinyt 1500-luvulta vuoteen 1905 Lassila-suku. Vuonna 1905 kartanon osti insinööri ja tulitikkutehtailija Frans Holmberg, joka rakennutti nykyisen päärakennuksen v. 1918. Kartanon omistus siirtyi Holmbergin kuoleman jälkeen vuodeksi Mäntsälän kunnalle.

   Liikemies Mikael Sakkinen osti kartanon v. 1929. Hän oli Mäntsälän kapinan johtomiehiä ja tarina kertoo, että hänet haettiin kartanosta peräti 60 poliisin voimalla sovittamaan vankeustuomiota v. 1932. Kartano palautui konkurssissa Mäntsälän kunnalle. Vuodesta 1934 vuoteen 1952 kartanon omisti Ramsay-suvun eräs haara; Sota-aikana siellä oli sotasairaala ja tornia käytettiin ilmavalvontaan. Helsingin kaupunki osti 1952 kartanon kuljettaen sinne laitapuolen kulkijat Olympialaisten ajaksi. Toiminta jatkui vanhainkotina vuoteen 1989.

 

Nykuaika

   Mäntsälän kunta lunasti huonokuntoisen kartanon itselleen, ja myi sen maa-alueineen tammikuussa 1992 Arto Hakalalle, joka teki perusteellisen kunnostuksen saattaen rakennuksen nykyasuunsa. 1999-2000 rakennettiin alueelle lisää majoitustiloja, uusien isäntien astuessa hoitamaan Hirvihaaraa.

   2012 kartano uudistui jälleen loisteliaalla lisärakennuksella, , jossa on juhla- tai kokoustilaa 230 m2 jopa 200:lle hengelle. Tässä yhteydessä valmistui myös lisää tunnelmallista tilaa päärakennuksen kivijalkaan sekä tunneli päärakennuksen ja Paviljongin välille jotta kokonaisuus on mahdollisimman toimiva kartanon vieraille.

 

Kierroksen jälkeen olikin jo ruokailun aika.

Meitä viihdyttivät lion Timo ”puhetta naiselle ja kesälle” sekä lion Pauli esittämällä muutaman laulukappaleen.

 

Seremoniat eli matkan virallinen osuus

   Pres. Kari aloitti seremoniat lyhyellä katsauksella menneeseen kauteen ja siirtyi sitten palkitsemisiin, josta klubissa ja sen hallituksessa on keskusteltu. Tavoitteena on reilu ja oikeudenmukainen palkitsemisjärjestelmä, joka olisi ainakin hiukan vähemmän amerikkalainen.

   Klubi on muistanut yleisesti merkkivuosia täyttäviä jäseniään aluksi ystävyyden puulla (50 v), leijona-aiheinen kynäteline (60 v) ja klubin pienoislippu vanhoille presidenteille ja vierailujen isännille. Näistä on käytössä enää klubin pienoislippu, kunhan niitä ensi syksynä tilataan!

Presidentti halusi muistaa seuraavia hallituksen jäseniä ja aktiviteettien vaikuttajia:

• Pekka Alaterä, PK Tuomo Holopaisen lahjoittama kp; tailtwister ja klubimestari sekä perinteisten aktiviteettien (vastat, lyhteet) mahdollistaja
• Timo Loman, kalvosinnapit, jäsenkomitean pj:na otti rohkeasti esiin jäsenasiat, mukaanluettuna naisjäsenet
• Tarmo Ojala, rahastonhoitajan merkki, ollut vuoden ”rahurina” ja on luvannut jatkaa toisenkin, presidentin oikea käsi, sillä istuu kuukausikokouksissa oikealla!
• Teuvo Pesonen, klubin aktiviteettien kiertopalkinto; ”energinen ja aktiivinen” aktiviteettikomitean pj, oli aina paikalla ja sai muitakin mukaan.
• Eero Siira, Leijona-nauhasolmuke; pastpres. ja kahvion tulojen lisääjä (munkit)
• Kaarina ja Harry Wahlström, kukka-asetelma; Kaarina koordinoi ladyjen toimintaa, Harry otti lohkon pj:n tehtävät vastaan ja jatkaa ensi kaudella alueen pj:nä (helpottaa presidentin roolia!)
• Tapani Alaterä, ”Ystävyyden Puu”; ohjelmakomitean jäsen ja ohjelmallisten tilaisuuksien ”ideoiden isä”.
• Ari Juva, presidentin taulu+käädyt; perinteiset esineet tulevalle presidentille. Salkku seuraa myöhemmmin.
• Palkittavista sihteeri Matti J. presidentin vasen käsi, istuu siis vasemmalla ja ”aktiviteettien aktivisti” veli Georg olivat poissa, joten perästä kuuluu.

 

   Lopuksi tuleva presidenttimme Ari loi katsauksen tulevaan ja varoitti veljiä siitä, että hän on hyvä ampumaan alas kaikki ehdotukset, hyvätkin. Hänellä itsellään oli kuitenkin mielessä mm. nuorten syrjäytymisen estäminen, johon me voimiemme mukaan voisimme osallistua ensi kaudella.

   Tailtwisterin organisoimassa arvonnassa voittivat onnekkaimmat!

   Kaiken kaikkiaan voimme todeta, että lähimatkailukin avartaa!

 

Asioita muisteli ja muistiin merkitsi sekä valokuvasi

tiedotussihteeri Kari Melleri ja kuvasi myös lionit Tapani/Pekka Alaterä