Talvisodan päättymisen muistotilaisuudet 13.3.2015

Talvisodan päättymisestä on kulunut 75 vuotta. Veteraanien muistoa kunnioitimme osallistumalla Sibbo Krigsveteraner r.f:n järjestämään seppeleenlaskutilaisuuteen klo 12 Vanhalla kirkolla. Tilaisuus alkoi lippujen saapumisella sotien muistomerkeille, jonka jälkeen Gunnar Isaksson esitti aiheeseen sopivan virsirunon. Seppeleet laskettiin Talvisodan muistomerkille. Koruttoman arvokas tilaisuus päättyi lippujen poistumiseen.

Sibbo Krigsveteranerin edustajat jatkoivat vielä samalla ohjelmalla klo 13 Östersundomin kirkolla.

LC Sipoo/Pornainen oli kutsunut Sipoon kunnan avustuksella veteraanit kahvitilaisuuteen palvelutalo Elsieen klo 14. Ohjelman aluksi klubin presidentti Timo Loman toivotti osanottajat tervetulleiksi kertomalla lyhyesti klubin veteraanityöstä. Esitimme sitten Talvisota-filmin, jota veteraanitkin pitivät hyvin realistisena ja hyvänä. Siinä tuli selkeästi esiin se tyrmistys, mikä vallitsi rauhanehtojen ankaruudesta.

Veteraanin haastattelu toteutettiin siten, että poika haastatteli isäänsä. Klubimme jäsen Tom Sundbäck haastatteli juuri alkuvuodesta 95 vuotta täyttänyttä isäänsä Knut Sundbäckiä, joka ei kuitenkaan ikänsä puolesta vielä osallistunut Talvisotaan. Hänellä oli kuitenkin selvä muistikuva sodan alusta ja niistä pommituksista, jotka kohdistuivat Helsinkiin.

Jatkosotaan hän osallistui autonkuljettajana, eikä joutunut ruotsinkieliseen ”sekstioettaan” eli JR61:een. Kuljetustehtävät vaihtelivat suuresti ja aluksi hän kuljetti evakoita ja heidän tavaroitaan. Rauhallisena asemasodan aikana kuljetettavina olivat myös sotilasjohtajat, Lotat ja sotapoliisit. Kannaksen suurhyökkäyksen aikoina hän oli ambulanssin kuljettajana ja töitä riitti yötä päivää. Välirauhan tullessa hän siirtyi Lappeenrantaan, mutta pian heidät lastattiin junaan, joka vei joukon Ouluun. Lapin sota oli alkanut. Oulusta heidät lastattiin laivoihin ja kuljetettiin Tornion Röyttään, jossa saksalaiset upottivat muutaman laivan ja useita sotilaita hukkui. Knut Sundbäckin Lapin sota päättyi vasta Rovaniemen pohjoispuolella marraskuun lopulla, kun venäläisten vaatimuksesta Suomen armeija oli saatettava rauhanaikaiseen kokoonpanoon. Sotaa jatkoivat vuosina 1924-25 syntyneet varusmiehet.

Suomenkielisessä joukossa palveleminen pakotti Knut Sundbäckin oppimaan nopeasti myös suomenkielen, jota hän ei lainkaan aluksi osannut. Sodan jälkeen hän ei puhunut sota-asioista lapsilleenkaan useaan kymmeneen vuoteen. Vasta viime vuosina sodan tapahtumat ovat palanneet mieleen ja myös uniin.

Haastattelu oli ruotsinkielinen, mutta Tom Sundbäck käänsi isänsä vastaukset myös suomeksi.

Seuranneen kahvituksen hoiti Sipoon Palveluasumisen Tukiyhdistys ja kulut lionsklubi. Kahvinjuonnin lomassa keskusteltiin vielä nähdystä filmistä ja yleensä sota-ajoista.

Onnistuneeseen tilaisuuteen osallistui veteraanien lisäksi Elsien asukkaita ja klubin edustajia yhteensä lähes 30 henkilöä.

Kari Melleri teksti ja Matti J. Koski kuvat