Kuninkaantietä Loviisaan 20.5.2017

Klubimme perinteinen kevätretki suuntautui Loviisaan, joka oli alun perin v 1745 nimeltään Degerby Pernajan Degerbyn ratsutilan mailla. Se perustettiin Pikkuvihan jälkeen raja- ja linnoituskaupungiksi. Käytimme jopa muutaman sata metriä Nikkilässä myös alkuperäistä Kuninkaantietä. Kuningasparin vierailun jälkeen kaupunkiin ihastunut kuningas Aadolf Fredrik antoi sille uuden nimen vuonna 1752 vaimonsa Loviisa Ulriikan mukaan. Lisää tietoa Loviisasta saimme runsaasti matkan aikana oheisen aikataulun mukaisesti.

 

10.00            Lähtö J-O Johanssonin linja-autolla Talman koulun p-paikalta ja kulkee

10.10            Martinkylän, Metsätien, Linja-autoaseman ja Vanhan kirkon pysäkkien kautta

10.20            Söderkullan koulukeskukseen, josta jatkamme Loviisaan.

11.00            Loviisan Laivasilta, joka avautuu juuri 20.5. ”Tutustumista omaan tahtiin”.

12.00-14.00   Loviisan kiertoajelu, oppaana lion Anne Sokka-Tuomala LC Loviisa/Queen-Lovisa

14.30            Ruotsinpyhtään ruukki, jossa ruokailu ja kauden 2016-17 palkitsemiset

16.30            Paluumatka Söderkullan ja Nikkilän kautta Talmaan

 

Laivasillalta Loviisan nähtävyyksiin

Saavuimme Laivasillalle kesäisen sään vallitessa ja ehdimme tutustua siihen ja Merenkulkumuseoon pikaisesti virkistäytymisen ja kahvinjuonnin lomassa.

 

Kiertoajelu alkoi lion Anne Sokka-Tuomalan selvityksellä Laivasillan suola-aittojen historiasta. Sitten jatkoimme suolatorin suuntaan ja paneuduimme yllättävän hienon Loviisan historiaan liittyviin rakennuksiin, linnoitteisiin ja ihmisiin.

Suomi tarvitsi uuden tapulikaupungin (=kaupunki, joka voi käydä ulkomaankauppaa) Turun rauhassa v 1743 siirtyneen itärajan vuoksi. Kaupunkiin alettiin rakentaa v 1748 Loviisan linnoituksena tunnettua rajalinnoitusta Augustin Ehrensvärdin johdolla. Siitä ehti valmistua vain osa ulkovarustusta Ruotsin rahavaikeuksien vuoksi. Nähtävissä ovat kaupungin itäpuolella bastionit Rosen ja Ungern sekä Svartholm, jossa emme nyt käyneet.

Loviisan alakaupunki muodostaa poikkeuksellisen ehyen 1700- ja 1800-lukujen kaupunkimiljöön, joka säästyi v 1855 tulipalossa. Tutustuimme Loviisan torin ympäristöön myös kävellen. Ihailimme arkkitehti Georg Chiewitzin suunnittelemia Raatihuonetta ja uusgoottilaista Loviisan kirkkoa, joka valmistui 1865. Hänen suunnittelemansa on myös Loviisan Seurahuone vuodelta 1863, joka on nyt kunnostettu pääkirjastoksi.

Nykyisin kaupunginmuseona toimivassa Komendantintalossa on pysyviä näyttelyitä ja niitä täydennetään vuosittain useilla erikoisnäyttelyillä. Komendantintalo rakennettiin 1755 linnoitustöiden yhteydessä. Ruotsin kuningas Kustaa III vieraili talossa 1780-luvulla.

Myös Jean Sibeliuksella ja Helen Schjerfbeckillä on yhteyksiä Loviisaan. Alkujaan meillä oli tarkoitus käydä myös Bongan linnassa, jossa Riitta Nelimarkalla on työ- ja näyttelytilat. Nyt se oli varattu, joten ehkä seuraavalla kerralla onnistuu.

Ajoimme lopuksi autolla Alakaupungin alueen läpi Rantatielle ja takaisin Laivasillalle.

 

Ruotsinpyhtään Ruukki ja sen museot sekä ruokailu

Siirryimme seuraavaksi ruokailupaikkaamme ja ehdimme ennen sen alkua tutustua sekä alueeseen yleensä, että sen museoihin erikseen. 

Pyhtää jakaantui Turun rauhassa 1743 kahteen osaan Venäjän ja Ruotsin kesken. Läntinen osa sai nimen Ruotsinpyhtää eli ruotsiksi Strömfors vuodesta 1817.

Maaherra Johan Creutz perusti ruukin Kymijoen läntisimpään haaraan 1698. Nimensä se sai uusien omistajien Anders Nohrströmin ja Jacob Forsellin (aateloituna af Forselles) mukaan 1744. Vuonna 1790 ruukin johtoon nousi 31-vuotias leski Virginia af Forselles lähes 60 vuodeksi. Pääosa rakennuksista on hänen ajaltaan. 1886 Antti Ahlström osti ruukin ja muutti sen ensin sahatoimintaan ja sitten muovi- ja sähkötarviketuotantoon. Toiminta loppui 1950- luvun alussa ja 1969 ruukkialue suojeltiin.

Ehdimme käydä mm Pajamuseoissa, joissa voi tutustua rautaruukin vanhoihin vesivoimalla toimiviin kanki-, nippu- ja naulavasaroihin. Näytteillä on silloista suurtuotantoa, johon kuului auroja, kirveitä, viikatteita, lapioita ja nauloja. Konttorimuseossa on ruukin vanhan pääkonttorin toimistohuonekaluja ja kalusteita sekä 1800-luvulta olevia kirjoitus- ja laskukoneita. Lisäksi näytteillä on Ruukin Pässi-niminen veturi, joka kuljetti lautoja sahalta satamaan sekä Ahlströmin tehtaan valmistamia muovi- ja sähkötuotteita.

 

Ruokailumme oli Ruukinmyllyssä ja kokouksemme sen kellarissa. Yhteistä seurustelua häiritsi hieman se, etteivät kaikki halunneet siirtyä lautasineen jyrkkiä portaita Myllyn kellariin. Kahvin ja kakun jälkeen pääsimme kuitenkin aloittamaan yhteisen hetkemme.

 

Klubimme uusi nimi tulee olemaan LC Sipoonjoki!

Heti presidentin tiedotusten alussa oli kaikkien innolla odottama tieto, että kansainvälinen Lions-liitto oli hyväksynyt klubimme uudeksi nimeksi LC Sipoonjoki, jonka johdosta aloitamme toimet pikaisesti sääntöjemme muuttamisesta tältä osin. Ensi kaudella uusi presidenttimme Tom Sundbäck johtaneekin jo LC Sipoonjokea!

Pitkä nimenmuutosprosessi on näin päättynyt. Klubimme vaihtoi nyt nimeä jo toisen kerran, mikä lienee aika harvinaista, ei kuitenkaan aivan ainutlaatuista.

Klubimme oli perustettaessa v 1969 LC Pornainen, mutta nimi vaihtui muutaman vuoden jälkeen muotoon LC Sipoo/Pornainen vastaten näin paremmin jäsenten kotipaikkoja. Kun vuonna 2010 klubimme Pornaisissa asuvat jäsenet perustivat uudestaan LC Pornaisen, ei klubimme nimi vastannut enää toiminta-aluettamme. Aluksi nimenmuutosta jopa vastustettiin, mutta pian se todettiin jopa välttämättömäksi. Toivottavasti saamme tästä lisää intoa ja voimaa kehittää klubimme toimintaa entistäkin paremmaksi.

Presidentti Juha Uljas kertoi vielä menneestä kaudesta, johon on mahtunut suru-uutisia, mutta myös paljon positiivisia ja innostavia aktiviteetteja ja siirtyi sitten palkitsemisiin.

Palkitsemiset

Aluksi Raimo Olkanen sai perinteiseen tapaan kehystetyn valokuvansa leijonamerkein täytettyään juuri 80 vuotta.

 

Klubin kiertopalkinnot menivät aktiviteettiemme mahdollistajille

Tapani Alaterä, ”vaakunapuualustalla kaiverruslaatta + lions-logo”. Mm. linnunpönttöjen, vihtojen ja kauralyhteiden tekeminen

Teuvo Pesonen, ”Pieni hopeanvärinen leijonapatsas ilman kaiverruksia”. Aktiviteettien ”näkymätön” työmyyrä

Eero Siira, ”Vuoden leijona”, pullo kaiverruslaatalla, joka oli täytetty leijonajuomalla. Kahvion tuotosta suuri osa tulee ”lahjoitusmunkeista”.

 

Klubimme pöytästandaarit seuraaville:

Markku Rintala

Jari Rantanen

Tarmo Ojala

Torsti Jääskeläinen

Tom Sundbäck

Tapani Alaterä (Standaarin suunnittelija, mutta hänellä oli vain se vanha!)

(Matti J Koski 75 vuotta, sai sen huhtikuun kokouksessa.)

Juha Uljas, jonka standaarissa on hopealaatta ja merkintä tästä kaudesta.

 

Eräät klubiveljet saavat sen vielä myöhemmin.

 

Presidentin tehtävien vaihdossa presidentti Juha luovutti ensimmäisen presidenttimme Hannu Halla-Seppälän maalaaman taulun tulevalle presidentille, Tomille. Taulun takana on luettelo kaikista presidenteistä ja heidän ylemmistä viroistaan.

 

Kaatuneiden muistopäivän seppeleenlasku 21.5.2017

Osallistuimme kaksikieliseen jumalanpalvelukseen Vanhan kirkon luona. Sen päätteeksi laskivat presidentti Juha ja 1. varapres Tom seppeleen Talvisodan muistomerkille. Paikalla olivat lippuvartiossa myös lion Jari lipunkantaja ja airuina lionit Eero ja Kari. 

 

Kari Melleri teksti, Markku Rintala kuvat