Uudistetun lippumme ensiesiintyminen 19.5.

   Me ennakkoon ilmoittautuneet kokoonnuimme sankarihautausmaan parkkipaikalle sovittuna aikana ja Pekka vähän myöhemmin yleisöksi pukeutuneena.

Esiinnyimme lippuinemme, muistellen Karin ohjeita, oikein kunniakkaasti. Sanoisin, että olimme jopa oikein komea näky. Jumalanpalvelus oli kaksikielinen, ensin ruotsalainen seurakunta, sitten suomalainen. Seppeleet laskettiin vanhan kaavan mukaan.

   Siinä, mustapukuisten rivissä seisoessani en voinut olla katselematta paikalle tullutta yleisöä. Heitä oli noin seitsemänkymmentä, enimmäkseen iäkkäitä ihmisiä. He olivat pukeutuneet kovin kirjavasti. Oli upseeri kaluunoineen, oli pukuväkeä ja lenkiltä tulleita. Moni haki tasapainoa seppeleenlaskuun saapuessaan, mutta kaikesta näki, että he eivät olleet paikalla sattumalta. Tämä oli vuosikymmenten traditio. Olemalla paikalla teimme heille juhlan.
Suomalaisten ainutlaatuinen käytäntö tuoda sotavainajansa omaan kirkkomaahan on hieno tapa. Me Pekan kanssa olimme tällä hautuumaalla sotilashautajaisissa kesällä 1942. Se on kokonainen ihmisikä sitten.

Tapani Alaterä teksti ja kuvat