Jälkikaikuja klubitapaamisesta eli Tuomaan päivän aaton juhlasta

   Proosallisesti taskukalenterissa klubitapaamiseksi mainittu eli oikeastaan pikkujoulu kutsuttiin koolle hieman arvoitukselliseen aikaan, Tuomaanpäivän aattona, kantapaikkaamme Hilden Helmeen klo 18.30. Lion Tapanin laatimasta ja Matti J:n stilisoimasta kutsusta selvisi vielä, että jotakin punaista pitäisi olla yllä tai vaikkapa rubiinisormus! Kohokohdiksi ennustettiin lionspresidentin puhe ja perinteinen juhlaillallinen. Tosiasiassa niitä oli vielä monta lisää!

   Osallistujat nostivat jo tullessaan saliin numeron, mikä määräsi mihin pöytään piti mennä istumaan ja sekoitti vanhoja rutiineja. Past presidenttipari Ari ja Taina ottivat vieraat vastaan. Tarjottuun kuumaan glögiin sai halutessaan lion Timolta terästystä, jonka lion Tom oli tuonut etelänaapurista ja näin päästiinkin hyvään alkuun.

Tähän mennessä oli paljastunut, että juuri 70 vuotta täyttänyt presidenttimme Tarmo joutui perheen järjestämään yllätysjuhlaan. Häneltä saatiin kuitenkin joulutervehdys, jossa hän pahoitteli yhteensattumaa ja toivotti kaikille hauskaa juhlailtaa. ”Nauttikaa hyvistä joulupöydän antimista, toistenne seurasta ja erityisesti Hilkan valmistamasta kinuskikakusta.”

   Lion Seppo Patja lauloi alkuun pari joululaulua. Myös me veljet pääsimme esiintymään yhteisen laulun merkeissä mm Porsaita äidin oomme kaikki!

   1.varapressa Markku Rintala joutui ”taas” remmiin ja muistutti mieliimme joulupuheessaan tämän pimeän vuodenajan merkitystä jo kauan sitten täällä pohjoisella pallonpuoliskolla eläneille ihmisille ja heidän tietoisuudestaan siitä, että valo pikkuhiljaa lisääntyy. (Joulupuhe alimmaisena kokonaan)

   Lion Tapani oli kaivanut esiin VHS-kasetilta cd:lle siirretyn videon, joka kuvasi klubin eräiden jäsenten tilannetta suunnilleen 50 vuotta sitten. Siinä vaellettiin Lapissa vapaasti ja perinteitä noudattaen. Miehet ja paikat olivat (kai!) tunnistettavissa. Tällaisten muistojen säilyttämistä voidaan pitää kulttuuritekona.

   Hallituksen jäsenet olivat olleet kilttejä, koska pukki muisti heitä ”erikoislahjoilla”!

1.varapressa Markku sai kompassin, jotta suunta säilyy myös tulevalla kaudella. Past pressa Ari sai muistikirjan, johon voi kirjoittaa muistelmat. Rahastonhoitaja Jari sai Koskisen lahjoittaman rahastajanlaukun ja klubimestari Juha kalastusesitelmänsä innoittamana muovisen ja ison hauen. Tiedotussihteeri Torsti sai hehkulampun, joka aina syttyy, kun keksijällä välähtää. Sihteeri Kari sai monistuspaperia, ettei tarvitse tärvellä karttoja!

   Joulukaloista oli aiemmin ollut puhetta ja samalla oli varmistunut, että suutarinlohessa on silakkaa. Tähän lion Tom kertoi, että suutarinlohi oli hänen isänsä bravuuri. Niinpä hän sai nyt purkin tuoretta suutarinlohta lion Markulta.

   Lion Torsti oli hälytetty pikaisesti kertomaan tarkemmin jo kutsussa mainitusta Tuomaan päivästä. Varmaan hän mainitsi vanhan kansan joulun kestävän Tuomaan päivästä Nuutin päivään asti ja lisäksi muuta siihen liittyvää. Samalla meille selvisi, että Tuomas tuo joulu tullessaan ja näin juhlamme ajoituskin vahvistui.

Ennen ruokailua lionit Tom ja Markku kiittivät ”kantapaikkamme” Hilden Helmen Hilkkaa ja Ismoa kuluneesta vuodesta ja antoivat heille joulutähden ja saunavihdat. Hilkka kertoi heidän luopuneen muista paikoista ja keskittäneensä toiminnan Hilden Helmeen. Samalla hän tunnusti ”inhoavansa” vihtomista, mutta Ismolta se kyllä käy! Ruoka oli taas, kuten aina herkullista, maukasta ja sitä oli riittävästi. Tässä vaiheessa oli mahdollista kaivaa kassista myös ”omia ruokajuomia”, joilla voi huuhtoa kinkun- ja graavilohen palat alas kurkusta.

Kahvin kanssa oli sitä pres. Tarmon mainostamaa kinuskikakkua ja avecit tarjosivat lion Timo ”Herkkä” V, vaikkei ollutkaan itse paikalla.

   Tällä kertaa Joulupukki oli ottanut myös Muorinsa mukaan. Jostakin syystä Sundbäckit olivat poistuneet samaan aikaan salista!

Määrätystä syystä kaikki pukin jakamat lahjat alkoivat e-kirjaimella, kuten esimerkiksi ”esine”. Enkelit olivat myös hyvin edustettuina ja mielikuvitus muutoin vain rajana.

   Lion Timo Loman piti pienen ideologisen puheen leijona-aatteen merkityksestä meille kaikille. Veli Timo hoiti tehtävän hyvin ja ytimekkäästi, vaikka teknisten ongelmien vuoksi ei lionsmerkkiä ehditty saadakaan näkymään!
   Ehdimme illan kuluessa kilpailla tarkkuusheitossa, jossa euron kolikko yritettiin saada mahdollisimman lähelle Leijona-juomapulloa. Lion Kari onnistui tässä jo kolmannella heitollaan.

   Hallinnollinen tili kasvoi taas 59 eurolla.

   Arpajaisissa oli jälleen runsaasti voittoja ja kuten lähes aina ”onni potki samaa henkilöä useaan kertaan”.

   Kaikki paikalla olleet ladyt saivat myös ruusun ja ”ojentaminen” tapahtui niin, että se siirrettiin ”suusta suuhun” menetelmällä.

   Paikalla oli 15 veljeä ja 12 ladyä eli 27 henkilöä

   Erittäin onnistuneesta Tuomaan päivän aaton juhlasta vastasivat ohjelmatoimikunnan jäsenet (osa etänä) veli Tapanin johdolla. Hallitus oli pyytänyt hänet remmiin, kun pj Timo ”Herkällä” oli esteitä. Tulos oli erittäin onnistunut ja kiitokset Tapanille ohjelmatyöntekijöineen vielä näin ”jälkijunassa”.

Kari Melleri teksti

Joulupuhe (1.varapres Markku Rintala)

   Niin kauan kuin Maapallolla pohjoisella puoliskolla on ollut ihmisiä, he ovat näinä päivinä juhlineet valon voittoa pimeydestä.

   Kymmeniätuhansia vuosia sitten luolissa asuvat ihmiset tunsivat jo joulun. He tunsivat vuoden pimeimmän ajan, jolloin yön ote on voimistunut, pimeys ja synkkyys lisääntynyt. Ja he tiesivät, että lopulta tulee päivä, joka on jo pidempi kuin eilinen ja jonka huominen on vielä valoisampi. He päättivät juhlia sitä syömällä, juomalla, laulamalla ja tanssimalla ja olemalla yhdessä. Siitä lähtien on joulu ollut toivon ja uudelleensyntymän aikaa.

Vielä nykyäänkin tämä on perheen, ystävien ja rakkauden juhla, jolloin muistetaan ja haaveillaan. Muistetaan isiä, äitejä, vaareja ja mummoja, jotka ovat aikoinaan viettäneet joulua meidän kanssamme. Ja jotka lapsina juhlivat omien isovanhempiensa kanssa – niiden, joita me emme enää muista. Emme muista heitä, mutta jatkamme heidän perintöään juhlimalla tänään. Ja tänään haaveillaan tulevasta, tietäen, että jonain päivänä meidän lapsenlapsemme, oppilaamme ja ystävämme tulevat juhlimaan joulua omien jälkeläistensä kanssa. Silloin he muistavat meitä ja haaveilevat siitä, joulusta sadan tai kahdensadan vuoden päästä.

Joulupukki, joulukuusi, ne ovat vain muutaman sadan vuoden ikäisiä perinteitä. Joulukinkku ja joulutähti muutaman tuhannen vuoden ikäisiä. Perhe, ystävät ja valo, ne ovat ikuisia.

   Hyvää joulua!