Eivät ne vuodet, eikä aika vaan elämisen taika. Tämä kuvaa hyvin minunkin toimintaani. Minua eivät vielä kiusaa ne 77 vuotta, jotka olen saanut elää tähän mennessä, eivätkä ne leijonavuodet (30) omassa LC Helsinki/Hakaniemen klubissani, eikä ne 10 palveluvuotta piirimme hallituksessa.
Olen kokenut itse lapsena toisen maailmansodan kauhut ja vihat ja olen lapsesta lähtien rakentanut ympärilleni sopusoinnun ilmapiirin. Ainoastaan kerran jouduin koulupoikana tappeluun, kun en voinut tämä välttää.
Olen halunnut rakentaa mieluummin siltoja ihmisten välillä ja pitää ystävyyttä yli rajojen. Tämä tehtävä konkretisoitui, kuin asetuin vuonna 1963 Suomeen tekemän täällä työtä ja perustin Helsingissä 1964 perheen. Olen omasta tahdosta suomalainen!
Olen täydestä sydämestä leijona ja palvelen piiriämme parhaalla työkalullani, mikä minulle on syntymästäni annettu: äidinkieleni. Visioni rakentaa kuvernööriaikanani kansainväliset sillat ystävyystoiminnan avulla toteutui vuonna 2006, jolloin perustimme ensimmäisinä suomalaisina piiriimme ystävyystoimintaa yli rajojen: Lappiin, Saksaan ja Sri Lankaan.
Kokoonnumme ensi helmikuussa Posiolle juhlimaan teemalla "Kymmenen vuotta aktiivista ystävyystoimintaa". Ja myös Posiolla ylitämme rajoja koska tutustamme Rovaniemellä porokisoihin ja muihin nähtävyyksiin. Myös Sri Lankasta ja Saksasta tulee juhlijoita.
Olen ylpeä, että saan olla Lion! Kun lähdin nyt syyskuussa Colombon lentokentältä kotiinpäin, huomasi tarkkaavainen lentokenttävirkailija leijonapinssini. Iloisesti hän huomautti: "Sinä olet leijona!" "Kyllä vain", vastasin spontaanisti, ja "jo kolmekymmentä vuotta!" Virkailija nosti hyväksyvästi peukalonsa ylöspäin ja hymyili kiittäen. Kyllä silloin olin ylpeä leijona.
Otfried Blümchen
IR ja ystävyystoimikunnan puheenjohtaja