Fuusioydinvoiman tavoitteet ovat niin houkuttelevat, että siihen panostettava tutkimus- ja koetoiminta lienevät kokonaisuudessa ihmiskunnan suurin sekä teknillinen että ekonominen panostus mitä koskaan on tehty. Tavoite saada rajattomasti energiaa saa ihmiskunnan ottamaan sekä riskejä että kustannuksia.
Lawrence Livermore National Laboratory -tutkimuslaitoksessa koemielessä toistettu fuusio onnistui tuottamaan enemmän energiaa kuin mitä sen tuottamiseen tarvittiin.
Tämä Kalifornialaisen laitoksen onnistunut kokeilu on ensimmäinen koko maailmassa, siis ihmiskunnan toteuttamana. Fuusio toteutetaan kuumentamalla kahta vedyn isotooppia, deuteriumia ja tritiumia vähintään 100 milj. Celsiumasteeseen, käytännössä mieluummin 150 milj. asteeseen. Tällöin näiden molempien atomien ytimet yhdistyvät. Tällöin vapautuu heliumia ja energiaa neutronien muodossa.
Tämä fuusioreaktio on puhtaampi menetelmä kuin nykyiset käytössä olevat fissioreaktiot. Fuusioreaktiossa ei synny pitkäaikaista ydinjätettä ja sen energiatuotto on suorastaan hirveä. Esimerkkinä voidaan todeta esimerkiksi Tom Wilson (Ilkka-Pohjalainen 13.8 23) toteaa että pienellä kupillisella vetypolttoainetta voisi tuottaa talon tarvitsevan energian sadoiksi vuosiksi.
Jo nykyisenkin fissioreaktion luvut ovat merkittäviä. Esimerkiksi laivojen polttoaine
riittää koko laivan käyttöiäksi. Mutta moni asia fuusioreaktion käytännön toteutuksessa on vielä lähes teorian asteella. Ensimmäinen suuri kynnys on tietysti tarvittavan lämpötilan aikaansaaminen. Sen on oltava noin kymmenkertainen auringon lämpötilaan verrattuna, sillä auringossa aineen tiheys on niin paljon suurempi.
Lämpötilaa nostetaan, siis voimalaa käynnistetään myös ainakin yhdellä, jollei useammalla vetypommilla. Tähän kuluu paljon aikaa ja energiaa. Tiedemiesten arvioiden mukaan useita kuukausia.
Koska reaktorissa vellova ja säntäilevä plasma ei saa osua reaktorin seiniin ne peitetään supramagneeteilla. Reaktorin eristyksen on erotettava 150 milj. celsiusasteen lämpötila ympäristön lämpötilasta.
Näiden lisäksi tulee eteen monia arvaamattomia haasteita, joita on pakko ottaa vastaan ihmiskunnan suurimman tavoitteen saavuttamiseksi.
-------
Murheellinen näky odotti lampuria Tervikissä Isnäsin lähellä eräänä kesäaamuna, kun hän huomasi lampaittensa tulleen suden tappamiksi. Ne oli raadeltu ilmeisesti raakaa pedon voimaa käyttäen ja yksi lampaista oli vedessä. Tämä on kuitenkin osa luontoa. Kuten maamme äiti sanoi eräässä toisessa yhteydessä toisista eläimistä, niin myös nämäkin lampaat olisivat halunneet elää. Mutta nämä säyseät kotieläimethän menettivät henkensä Suomen valtion sekä juridisesti että hallinnollisesti omistamien petoeläinten toimesta.
Myös Euroopan Unionia on liipannut läheltä tapahtuma Keski- Euroopasta. Urhea Dolly- Poni, 30 vuotta, omistaja Ursula von der Leyen, menetti henkensä taisteltuaan urheasti sutta vastaan. Mutta Dolly-ponin hengen menetyksellä tulee olemaan paljon merkittävämpi vaikutus Euroopan tulevaisuuteen kuin Suomen lammaskatrailla.
Suden suojelun on EU:ssa jo todettu olevan ” uhka karjalle ja kenties myös ihmisille.” Suden asema suojeltavana eläimenä aiotaan arvioida uudelleen.” Tämä täydellinen muutos Euroopan Unionissa on johtunut tilanteesta joutua ” aitoon vaaraan jollakin Euroopan alueella.”
Eivät siis ole nämäkään Unionin sudet enää turvassa. Toisin on Suomessa, täällä vain lauletaan ” pahaa sutta ken pelkäisi”, eikä hallinnollisiin toimiin ole aiottu ryhtyä. Jotkut ns. fossiilit muistelevat kaiholla aikoja, jolloin suojeltiin lapsia, pieniä koululaisia, mutta nyt suojellaan petoeläimiä. Niin se vaan elämä menee eteenpäin.
Varsinais-Suomessa, Perttelissä sudet tappoivat 11 lammasta laitumella Vaskiossa. Siellä oli tapahtunut lampurin painajainen. Susilauma on käynyt näiden lampaiden kimppuun, kertoi omistaja Markku Suominen. Toisella laitumella oli 17 pässiä tekemässä luonnonhoitotyötä laitumen sijaitessa aivan asutuksen läheisyydessä.
Porvoon Vanhamoisiossa susia on havaittu runsaasti ja ne ovat aiheuttaneet kovan keskustelun ja toimenpide-ehdotuksia on tullut esille. ” Susikeskustelu on ollut sekaisin jo pitkän aikaa.” Vihaan polarisaatiota, joka siihen liittyy, kertoo Tea Törmänen, joka itse on syntynyt Pohjois-Karjalassa ja valmistunut eläinten käyttäytymistieteen maisteriksi Exeterin yliopistosta Englannista.
--------
Kalakannat ovat vähentyneet ja syynä pidetään merimetsojen ja hylkeitten voimakasta lisääntymistä. Porvoolainen Ilari Heinonen käy jigaamassa kalaa sulan veden aikana noin kerran viikossa ja talvella pilkkimässä Porvoon edustalla. Nåin syyskesällä hän matkaa trailerilla eri puolilla Itäistä Uuttamaata, ( Um 25.8 -23). Tuttuja paikkoja ovat mm. Rönnäs, Kabböle , Pellinki ja Loviisa. Saaliiksi tulee ahventa ja kuhaa.
Mutta saaliit ovat käyneet yhä pienemmiksi, esimerkiksi kahdentoista tunnin kalansaalis on jäänyt viiteen kiloon kahdelle miehelle. Kuluja kuitenkin tulee mm. polttoaineen kulumisen ja pyyntivälineiden muodossa.
Hylkeet sen sijaan onnistuvat kalastajia paremmin. Hylje kyttää verkoilla ja leikkii verkkoihin jääneillä kaloilla toteaa, Janne Yrjönen joka kalastaa Emäsalossa Tolkkisten lähistöllä.
Turun saaristossa kymmeniä vuosia kalastanut Martti Agge on havainnut Itämeren samentuvan hitaasti, mutta varmasti. Hän on nähnyt myös toisenlaisen, puhtaan ja kirkkaan Itämeren. Hän kalastaa pääosin verkoilla, n. 1 -1,5 kilometrin pituisella, mikä on meressä syksystä kevääseen. Verkot koetaan päivittäin ja puhdistetaan, jotta ne eivät näkyisi vedessä. Pääsaalis on kuha, joka pystyy elämään sameassa vedessä. Haukisaaliit ovat hylkeiden lisääntymisen vuoksi romahtaneet noin kymmeneen prosenttiin ja madesaaliit noin viiteen prosenttiin.
Haukea hylje ei syö kokonaan vaan puraisee vatsan auki ja syö herkullisen mädin ja hauki jatkaa vähän aikaa elämäänsä vaivoin uimakykyisenä. Se on joillekin julma, tuo luonto.
Hylje ajaa kuhaparvet kaislikoiden ja ruovikoiden suojaan jonne hylje ei tule. Aggen mukaan hänen ammattinsa pelastui noin 15 vuotta sitten, jolloin hän siirtyi kalastamaan Paraisten keskustan kalavesille. Sinne eivät hylkeet tulleet tehtaitten kolinan ja liikenteen melun pelottamina.
V. 1908 Aggen isoisä oli kylänvanhimpana vastassa metsästysretkeltä saapunutta Venäjän keisaria Koiviston pitäjässä. Keisari kyseli kuulumisia ja sai kuulla, että muutoin menee hyvin, mutta hylkeet syövät kalastajien kalat. V. 1909 keisari asetti hylkeille tapporahan, jolla kantaa pystyttiin säätelemään tehokkaasti.
--------
Tämä meneillään oleva koetoiminta on laajaa käsittäen 12 partneria 8 eri maasta. Mukana on yliopistoja, tutkimuslaitoksia, teollisuuskonserneja sekä pieniä että suuria yrityksiä. Suomesta mukana myös Neste, Valmet ja VTT. Mustalipeää syntyy sellunkeitossa satoja miljoonia tonneja vuodessa kertoo tämän BL2F- tutkimushankkeen johtaja professori Tero Joronen (AL 12.8-23). Lyhenne on sanoista Black Liquid to Fuel.
Tämä kokeilu sisältyy EU;n kansainväliseen hankkeeseen. Koereaktorilla on suoritettu muutamia koeajoja ja tulokset ovat olleet lupaavia. Tuotetun bioöljyn happitaso on saatu alenemaan 35 %:sta 10.8 prosenttiin. Tavoitteena on selvästi alle 10 %:n happitaso, mikä osoittaa polttoaineen laadukkuuden. Toinen tärkeä ominaisuus on suolapitoisuuden alentaminen, jossa on onnistuttu.
Seuraava etappi on saada reaktorin toiminta vakautettua niin, että sitä voidaan häiriöttä käyttää nykyistä pidempään. Tämä on onnistunut eräitä teknillisten osien ainerakennetta muuttamalla.
Prosessissa saadaan tuotettua myös vetyä edullisesti hydrotermisellä nesteytyksellä.
Tässä veden lämpötila nostetaan lähelle + 374 Celsiusastetta 221 barin paineessa. Tämä lämpötila, kriittinen piste, on korkein mahdollinen veden nesteytykselle. Tätä vedyn valmistusmenetelmää kehitellään käytäntöön sopivaksi eri puolilla maailmaa.
Seuraava askel on kehittää reaktorin ja prosessin kokoa ns. esikaupalliseen demonstraatiokokoon. Samanaikaisesti Neste jatkaa lopputuotteen, bioöljyn testaamista kaupalliseen käyttöön sopivaksi.
-------
Ulkoministeriön tämän vuoden ensimmäisessä varainjaossa Suomi myönsi humanitääristä avustusta 103 milj. e. Lähetysseuran asiantuntija Eija Alajarva kertoo
tilanteen pahentuneen erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana. Kuivuus on sotatilan vaikutusten ohella merkittävä ruokapulan aiheuttaja. Erityisesti Saharan eteläisessä Afrikassa nälänhätää on jo kärsitty kauan. Suurimmat hätäaputoimet on suunnattu Tansaniaan, Zimbabveen ja Etiopiaan.
Tulevaisuus ei myöskään näytä kovin valoisalta, sillä omaa viljantuotantoa ei saada helposti toimiaan lannoitteiden puutteen ja hintojen nousun vuoksi. Kuivuus on myös osaltaan vaikeuttanut Afrikan maiden omaa viljantuotantoa. Kuivuus tietysti vähentää sadon kasvua mutta myös tuholaiset vähentävät kasvua ja huonontavat laatua.
Oman kuvionsa tuovat myös terroristijärjestöt, joita on eri puolilla mannerta. Esimerkiksi Somaliassa al-Shabaab vaikeuttaa humanitäärisen avun perille viemistä.
Elintarvikkeiden hinnat ovat mm. Somaliassa nousseet myös kuivuuden aiheuttamien karjakuolemien, huonojen satojen ja Venäjän sodan johdosta. Normaalisti Somalia on tuonut jopa yli 90 % käyttämästään viljasta Ukrainasta, mikä nyt on merkittävästi vaikeutunut.
Pertti Ratia
Kohti Kestävää Kehitystä- koordinaattori
Lions Club Hiekkaharju- Sandkulla