Suomen Lions-liitto ry

LIONS-PIIRI 107-N ry

Itäinen Helsinki, Vantaa ja Itä-Uusimaa

Kohti kestävää kehitystä, blogi 80, 8.4 2024

Aurinkokeitttimiin tutustumista.

Lions klubeilla on mahdollisuus kehittää Aurinkokeitin, Solar Cooker suureksi, kansainväliseksi aktiviteetiksi. V. 1997 aloitettu koetoiminta Cookerin tuotekehittelyllä ja käytäntöön soveltamisella on nyt vaiheessa, jossa sen merkittävä laajentuminen on varmistumassa.

Lions Club Pohjois-Haagan aloittama ja PDG Heikki Saarisen johdolla etenevä projekti on tähän mennessä käynyt läpi tarvittavat kehitysvaiheet niin itse tuotteen, kuin toisaalta sen valmistuksen kuin käyttöalueenkin osalta. Tuote on toimiva ja käyttäjät ovat oppineet tämän uuden ”keittiökalusteen” käytön ja tuotantokin on saatu laajemmin toimivaksi. Seuraava suuri vaihe on toiminnan kansainvälinen laajentaminen. Tälle ei ole löydettävissä ylivoimaisia esteitä, mutta töitä se kyllä vaatii.

 

Kysymyksessähän on käytännössä aivan uudentyyppinen ”tulipesä”. Tähän asti kuumissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi Afrikan Keniassa metsät on poltettu aavikoiksi keittämällä ruoka kolmen kiven päällä. Tämä kolme kiveä on muuten maailman yleisin liesi. Kun ilma on riittävän lämmin, saadaan ruoan keittoon riittävä lämpö, vaikka tuuli puhaltaa suuren osan lämmöstä pois. Puita lisäämällä saadaan ruoka keitettyä, mutta puuta kuluu tuhottomasti. Tämä on osaltaan Afrikan ja monen muun trooppisen alueen suurimpia ekologisia pulmia. Tilanne on joissakin paikoissa alueen metsien näkökulmasta lähes katastrofin asteella.

 

Harvoin voidaan sanoa, että Lions-organisaatio on näin suuren ekologisen haasteen äärellä. Tässä sekä itse ratkaisu että lopputulos ovat molemmat itsessään positiivisia, mikä on harvinaista tällaisten suurten pulmien ratkaisussa. Yleensähän on niin että probleemin ratkaisumenetelmät aiheuttavat joillekin tahoille vaikeuksia. Tässä merkittävää ekokatastrofia voidaan torjua tekemällä ruokaa mahdollisimman paljon Cookerilla, ja ekologinen hyöty saavutetaan ikään kuin sivutuotteena.

 

Tällä aurinkokeittimellä päästään hyvin lähelle 150 celsiusastetta, joten sillä onnistuu monipuolinen ruoanvalmistus. Leipien ja kakkujen paistaminen onnistuu niin, että leipää on ruvettu leipomaan joissakin kylissä myyntiin yritystoimintana. Afrikassa on pulmana myös juomaveden huono hygienia, johon tämä uusi menetelmä on todella toimiva ratkaisu, juomavesi voidaan desinfioida keittämällä.

Onpa tullut tietoja, että joissakin tulenaroissa paikoissa, kuten öljyporauskaluston läheisyydessä aurinkokeitin on todettu paloturvalliseksi laitteeksi.

 

Lionien Aurinkokeitin, Solar Cooker, on nähtävänä 21.4, klo. 12- 15, Tikkurilassa Påkaksen kartanon pihalla Lions Clubien järjestämän JOKILEIJONAKÄVELY-tapahtuman päätepaikassa.

Siellä Cookerin kansainvälisestä laajentamisesta vastaava PDG Heikki Saarinen on esittelemässä uutta keitintä käytännössä.

Tulkaa tutustumaan tähän kansainvälistä kuuluisuuttakin saaneesta laitteesta. Otetaan siitä joka klubin aktiviteetti.


Vaikka Cooker on hyvä ja toimiva ja sitä tarvitaan monesta hyvästä syystä, ei projekti kuitenkaan etene itsestään. Onhan kysymyksessä käytännössä ennen tuntematon tuote, joka on saatava juurtumaan aivan erilaiseen kulttuuriin kuin mitä omamme on.

Olipa ilma pilvinen tai aurinkoinen, aurinkokeittimen periaate selviää tapahtumaan osallistujille.

Lionien työtä tarvitaan jatkossakin ja paljon. Tässä tarjoutuu tilaisuus myös lions-toiminnan tarvitsemaan imagon nostoon oikealla tavalla, ei kehumalla vaan tekemällä.

 

---------

 

Sellunkeiton sivuvirroista syntyi uuden ajan ruokaa. Aikoinaan ruokittiin Pekilo-proteiinilla kanoja ja sikoja. Elintarvikeyritys Enifer haluaa nyt laajentaa toiminnan ihmisruokiin.

Menestyvä Pekilo-projekti joutui lopettamaan sellunkeiton sivuvirtojen tyrehdyttyä. Pekilo-nimi tulee mykoproteiinista, alun perin Pecilomyces Variotii-sienestä. Historia alkaa UPM:n Jämsänkoskelta 1970 -luvulta, kertoo Eniferin johtaja Joosu Kuivanen. Koska sulfiittisellun keitto loppui myös toisella alan laitoksella Mäntässä v. 1991 loppui koko Pekilo-prosessilta raaka-aine ja toiminta kuihtui muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.

 

Onneksi aikoinaan Suomen maaperästä eristetty mikrobikanta päätyi VTT:n omistukseen ja hoitoon. Nyt on Pekilo-projekti herätetty uudelleen eloon ja sitä on lähtenyt kehittämään Enifer-ravinneyhtiö. Nyt Enifer valmistaa kalanrehuja Norjassa joidenkin kansainvälisten kalanrehuvalmistajien kanssa.

Kalanrehujen ja lemmikkiruokien tuotannon lisäksi Enifer on kehittänyt tuotteen, jolla on tarkoitus jatkaa elintarviketuotannon saralla. Kumppaniksi tähän uuteen Pekilo-projektiin on tullut mukaan myös Valio.

 

Tavoitteena Eniferilla on saada markkinoille ravinne, joka on terveellinen ja kestävästi tuotettu mutta myös hinnaltaan käyttöön sopiva mainitsee Kuivanen. Uuden raaka-aineen lähteinä tullaan käyttämään elintarviketeollisuuden sivuvirtoja ja sivujakeita. Vaikka ne ovatkin jo lähtökohtaisesti hyväksyttyjä elintarvikkeita on kuitenkin uudelle tuotteelle saatava EU:lta ns. uuselintarvikehyväksyntä ennen ihmisravinnoksi käyttöä.

 

Eniferilla on tavoitteena käynnistää uusi tehdas v. 2026. Jos EU ei ole siihen mennessä antanut uuselintarvikelupaa lähtee yritys joka tapauksessa aloittamaan tuotannon alueella, jossa ei lupaa tarvita. Näitä ovat esimerkiksi proteiiniosia kalankasvattamoille ja lemmikkieläimille.  On huomattava myös, että uuden tehtaan koneistot vaativat oman aikansa tuotekehittelyyn ja laadun varmistukseen, joten hyviä tuloksia pitää vain kärsivällisesti odotella.

 

----------

 

Suomen metsänhoidon suosituksia pakko muuttaa metsän kasvun kiihtymisen johdosta. Puiden kasvu on kehittynyt eri tahtia eri osissa maata, joten hoitotoimenpiteet on valittava tapauskohtaisesti.

Puiden kasvu on kiihtynyt esimerkiksi Pohjois-Suomen männiköissä niin että edelliset harvennusmallit, vuodelta 2006, eivät ole enää päteviä. Luonnonvarakeskus on tuottanut uudistetut mallit tuoreiden tutkimustietojen pohjalta. Näiden tutkimustietojen perusteella kehitetään uudet harvennusmallit tavoitteena metsien terve kasvu ilmaston muuttuessa. Uudistustyö on ollut mittava toteaa keskusmetsälautakunta Tapion metsätalouden ja metsänhoitopäällikkö Kalle Vanhatalo (MT, 31.1 -24 ).

 

Nämä harvennusmallit ovat apuvälineitä, joiden avulla päätellään olisiko talousmetsän puustoa aika harventaa. Harvennusmalleja on nyt eri tilanteita varten valmiina ammattihenkilöstön kalkyloimana. Tässä vaiheessa pyritään myös arvioimaan mahdollisia tulevia olosuhteita esimerkiksi tuhohyönteisten varalta.

 

 Kun esimerkiksi kaarnakuoriaislauma sopivien olosuhteiden ansiosta saapuu ennakkovaroitusta ilmoittamatta, menevät kaikki suunnitelmat pahimmillaan uusiksi ja metsäharvesterin tilaaminen on ainut mahdollisuus, kuten on jo Keski-Euroopassa nähty hyvin laajassa mitassa. Lähin kirjoittajaa sijainnut kaarnakuoriaisen yllättävän nopeasti tuhoama kuusi sijaitsi n. 10 metrin päässä kirjoittajan kirjoituspöydästä.

 

Suositukset sisältävät myös tuoreita malleja erilaisten luontokohteiden tunnistamiseen ja hoivaamiseen. Samoin on tarjolla operatiivisia malleja vesiensuojeluun ja suometsien hoitoon sekä energiapuun korjuuseen. Tavoitteena on, että kaikki luontokohteet otetaan huomioon käytännön metsän käsittelyssä. Toisin kuin julkisuudessa monesti hyvinkin äänekkäästi julistetaan metsän kasvattajat ovat hyvin kiinnostuneita metsään kätkeytyneistä luontokohteista ja niiden operatiivisesta käytännön tasolla tapahtuvasta suojelusta.

 

Tapio Oy:n toimitusjohtaja Anne Ilola painottaakin, että metsänhoidon suositukset ovat keskeinen osa kansallisen metsästrategian toteutusta. Niiden suositusten laatimisessa on ollut laajapohjainen osallistuja- ja tekijäjoukko.

 

Nämä ovat siten ammattihenkilöstön laatimia eivätkä ne ole mielipideheittoja tai mutu-tietoa. Sen sijaan niitä arvostelevilta näyttäviltä jopa asiattomilta lausunnoilta ei vaadita lausuntoja rajoittavia faktatietoja.

 

Nämä uudistetut metsänhoidon suositukset menevät hakkuukoneiden kuljettajille, puun ostajille ja metsänomistajille. Alan terminologia on myös ollut kirjavaa, johon nyt on saatu parannus käytäntöä helpottamaan.

 

---------

 

BBC:n Worlds Table teki tunnetuksi Suomea luonnossa villinä kasvavista ruoka-aineista. Villiruokakokkina tunnettu Sami Tallberg kuvasi Kemiönsaarella näiden herkkujen valmistusta.  Jaksossa nähtiin Britanniassa kolme ruokalajia, kala-annos, sienileipä ja jälkiruoka TV-ohjelmassa.

Villikokki Tallbergin repertuaarissa on yli 200 sientä ja kasvia. Marjat, luonnonkala ja riista ovat vielä näiden päälle kertoo Tallberg. Hän on tunnettu kokki ja piti esimerkiksi kesällä 2023 Söderlångvikin kartanoravintolaa, entistä liikemies Amos Anderssonin kuuluisaa kesäpaikkaa. Britanniaan kuvattuun otokseen käytettiin mustavahakasta ja tuoksuvalmuskaa. Kala-annokseen sisältyi villiyrttien lisäksi luonnonkalaa ja savustettua hauenmätiä.

 

Tallberg valmistaa teejuoman  (tee ilman teelehtiä) mesiangervosta, mustaherukan lehdistä, vadelman lehdistä, kamomillasta ja mintusta. Näitä me jokainen tapaamme luonnossa kesällä. Ne pitää vain rohkeasti ottaa hyötykäyttöön. Tallberg itse kiinnostui villiruoasta Englannissa ei Suomessa, (näin se matkailu avartaa). Hän innostui merikaalista, villifenkolista, vesikrassista ja kevätkaunolakkisienistä. Villiruokien keruureissulla paikallisen tuttavan kanssa he söivät rannalla ostereita välipalaksi.

 

Ammattikokkina Tallberg ei jätä kynttiläänsä vakan alle. Hän pitää kursseja jopa ulkomailla. Turun seudun asukkaana hän kerää suppilovahveroja jopa vielä juuri ennen joulua. Hän on kirjoittanut myös alan kirjoja. Tallberg on pitänyt Finnish Design Shopin logistiikkakeskuksen yhteydessä olevaa lounasravintolaa.

 

----------

 

Helsingin Punavuoressa on kerrostaloon rakennettu aurinkovoimala. Sähkön lisäksi suunnitellaan auringolla lämmitettäväksi sekä talon että asukkaiden tarvitsemaa kuumaa vettä. Sitä voitaisiin varastoida toisin kuin sähköä.

 

Omakotitalot ovat kunnostautuneet aurinkosähkön tuotannossa, mutta kerrostalot eivät ole tähän lähteneet mukaan. Syytä ei tiedetä, lieneekö päätöksenteon rakenteen monimutkaisuudessa vai missä. Helsingissä kuitenkin Punavuorenkadulla on lähdetty jo vuonna 2022 tuottamaan omaa sähköä kerrostaloon aurinkovoimalla. Vaikka se nyt ainakaan vielä ei ole kovin mittavasti tuottava kultakaivoksesta puhumattakaan on sillä jotain yllättäviäkin etuja.

 

 Taloyhtiön puheenjohtaja Harri Fränti pitää tärkeänä, että olisi mahdollista varastoida energiaa lämpimänä vetenä, sillä sähköä ei pysty muutoin varastoimaan. Viime aikojen tapahtumat ovat tuoneet eteen myös aivan uuden näkökulman.

 Jos julkisessa sähköverkossa tapahtuu jostain syystä jotain, on oma aurinkopaneeleilla toimiva sähkölaitos aina valmiina käyttöön. Muutama vuosi sitten tämä seikka ei olisi ollut mitenkään relevantti, mutta ”ajat ovat muuttuneet” ja eivät kaikilta osin paremmiksi. Nyt näitä huoltovarmuusasioita on ruvettu katsomaan paljon konkreettisemmin.

 

Punavuorenkatu 21 on arvioinut investoinnin, 30 000 e, takaisinmaksuajaksi 15 vuotta. Paneeleilla on 25 vuoden takuu ja niiden käyttöiäksi arvioidaan 40 vuotta. Paneelien teho heikkenee 0,5 % vuodessa. Parhaina heinäkuun päivinä sähköä syntyy yli 200 kWh mainitsee Fränti.

 Koska tuolloin ei tarvita sähköä lämmitykseen oli hyödyllistä saada energia käytetyksi kuumaan veteen ja varastointiin. Kun taas esimerkiksi helmikuun pilvisenä sade päivänä voimala tuottaa sähköä n. 500 W:n teholla ja sateen loputtuakin vain hieman yli 660 W. Teoriassa se riittää vain 50 W:n lampun polttoon n. 20 tunniksi.

 

Kaiken kaikkiaan ei voida sanoa tällaisen aurinkovoimalan olevan merkittävä energian hinnan säästön kannalta. Mutta tulevaisuus parantaa tilannetta merkittävästi sekä huoltovarmuusnäkökohdan että tuotannon kotimaisuuden sekä mahdollisten sähkön hintojen nousun kautta.

 

Pertti Ratia

Kohti Kestävää Kehitystä – koordinaattori

Lions Club Hiekkaharju-Sandkulla ry

Lions 107 N-piiri

Viestintävastaava


Toimittaja


Sosiaalinen media


Seuraa meitä
Facebook
Instagram